Tällainen höpsöttely avaa hyvin röörit lisähysterialle, mikä selittänee loppumatkan meiningin.
Viking Line XPRS oli paatti ja Tallinna kohde. Poker -trio viihdytti meitä, kun oltiin ensin saatu sapuskaa ja kahvia nassuun. Pokerin basistilla oli paras pokerinaama vähään aikaan ja välispiikit tyyliin "Lämpimät keitokset. Nyt te voitte sitten vaikka käydä tuolla baaritiskillä, että meillä kaikilla on kivempaa. Kaikki ollaan kuitenkin matkalla jonnekin." Ja sitten soitettiin joku matkalla -biisi. Niin kuivaa ja nuivaa, mutta niin hauskaa, että toimii. Olen vannoutunut Poker -triofani.
Tallinnasta ostettiin teetä ja piparminttusuklaakahvia ja suitsuketelineitä ja okkulttisitseille sopivia korviksia ja syötiin African Kitchenissä. Ruokajuomaksi otin luonnollisesti Sudanin (Fresh Banana, 3cl White Rum, 4cl Coconut Cream, 4cl Pineapple Juice, 4cl Orange Juice, 1cl Grenadine Syrup) ja Sierra Leonen (3cl Amaretto, 3cl White, Creme de Cacao, Ice Cream, Chocolate Syrup, Whipped Cream). Eli alkoholilliset hedelmä- ja jäätelöpirtelöt. Jälkimmäisestä ensimmäinen hörppy aiheutti melkein orgasmin ja tuli oikeesti kyyneleet silmiin, kun oli niin hyvää. Ruuaksi nautiskelin kookosmaitokeittoa mustilla pavuilla ja kasviksilla. Oli kyllä melkonen pläjäys sekin. Aistit herkillä.
Super Alkosta hain 175cl pullon Jägermeisteria työkaverille. Siellä se maksoi 29,95€, kun vastaava pullo laivalla oli 50€, enkä tiedä, myykö Alko edes, saati millä hinnalla. Itselleni otin absinttia. Tai siis värjättyä anisviinaa. Mutta saa siitä kokemuksen mukaan ihan absinttitunnelman paremman puutteessa.
Parhaat bileet oli paluumatkalla, kun Poker -trio soitti yhteislaulussa ja juontaja ei osannut Kotkan poikii ilman siipii, joten meikäläisen piti nousta lauteille Pokerin poikien kanssa ja olin siitä niin innoissani, että laulusta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti vaan x) Marko vetäsi Hopeisen kuun lavalla, kun kerta oli lavalaulamiseen lähdetty ja meikäläisen karaokevinkunan jälkeen lavakarismaltaan tottuneemman bassorepäsy sai kyllä päät yleisössä kääntymään ja leuat loksumaan. Harmi, että en nyt saa lupaa ladata videota, että voisin jakaa sen teidän kanssanne, mutta voitte kuvitella, että hienoa oli. Tässä Hopeinen kuu Olavi Virran laulamana. Vähän vielä matalampi basso ja ihana nuori blondi laulamassa. Ah.
Kari Vepsä oli illan pääesiintyjä. Siihen mennessä oltiin onnistuttu kiskomaan aikalailla olutta, rommikolaa, jallua ja Valhallaa, joten tanssijalka ryhtyi vipattamaan itse kullakin. Naapurin pöydän Riku oli voittanut luksusristeilijäkisan ja koska oltiin kannustettu Rikua yhtä täysiä kun Rikun kaverit, niin yhdistettiin sitten pöytiemme tanssimeiningit. Silloin kun en ollut tanssimassa tai nauramassa Markon ja Rikun tai Henkan ja Kirsin tanssille, sain nauttia Kari Vepsän silmäniskuista ja lupauksista olla jättämättä mua koskaan, mikä oli kyllä imartelevaa, mutta tavallaan vähän vaivaannuttavaa, koska onhan se jo aika... velikulta... ikäisekseen... Valittiin täydellinen pöytä artistien kanssa flirttailuun, sen kyllä sanon. Toinen pöytä lavasta. Väliin jää sopivasti yksi vaivaantunut tai meidän puuhista kummissaan oleva porukka, eikä siis tarvitse tuijottaa artistia liian läheltä. Voi leikkiä, ettei huomaa kaikkia katseita tai että ne ei ehkä kuule kaikkea, mitä sanoo ja mille nauraa...
Ihana Kari Vepsä. Aina sama jättisolki vyössä ja aina yhtä karismaattinen ;)
Onneksi meno ei yltynyt enempää, kun tultiin jo takaisin Helsingin satamaan. Siinä olisi voinut käydä hassusti. Nyt päästiin nukkumaan jo ennen puolta yötä ja kotona odotti aina yhtä ihana ja yksinoleilusta aina yhtä närkästynyt Panu Paavi Pallero XIV.
Onneksi meno ei yltynyt enempää, kun tultiin jo takaisin Helsingin satamaan. Siinä olisi voinut käydä hassusti. Nyt päästiin nukkumaan jo ennen puolta yötä ja kotona odotti aina yhtä ihana ja yksinoleilusta aina yhtä närkästynyt Panu Paavi Pallero XIV.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta toivottavasti taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti