Nyt se on ohi

Sain paketin Malesiasta, missä se rinkka, kirjaston kirjat ( hehee ;) ) ja kameran paketti plus käyttöohjeet oli kaikki tallessa. Jossain välissä paketti oli laitettu muoviinkin, joten hyvässä kunnossa kaikki kotona taas. Viimeiset rippeet reissusta *huoh*

Vaikka paluubileet vähän palauttikin maan kamaralle, on silti vähän paluumasennus vielä, kun ei olekaan enää joka päivä hirveesti uusia nähtävyyksiä ja uusia ihmisiä tavattavaksi. Vanhat vaan (ei millään pahalla, kaverit :P). Tosin eilen kävin uudessa seurassa italian jälkeen Robertsilla kaakaolla ja chai lattella parantamassa maailmaa. Se piristi. Ja toi taas vähän fiiliksiä takasin: Helsingissäkin voi tavata uusia ihmisiä ja nauttia keskusteluista.

Suurin väsymys on ehkä siinä, että nyt pitäskin siivota, kun en vaan lähipäivinä tule nappaamaan kaikkia mun kamoja ja jatkamaan matkaa. Ne pitäs siis pistää paikoilleen ja pitäs imuroidakin ja vaikka mitä. Ei tää muu kämppä niin vaikee, mutta mun huone. Se on niin pieni ja sotkuinen :(

Mut on tää ihan kivaa. Pääsen vihdoin jumppaankin, eikä tarvi vetää hirveesti herkkua joka päivä. Ei tarvi, mutta saa ;) Vaikkei saa, koska http://essi-8kiloa.blogspot.com :}

Paluubileet palauttivat

Joku joskus sanoi minulle, että totaalinen nollaus aina sillon tällön puhdistaa ilmaa ja parantaa oloa huomattavasti. Muistan kyllä, kuka niin sanoi, mutta sensuurisyistä en viitsi häntä tässä mainita nimeltä ;) Tällainen nollaus tapahtui nyt männä viikonloppuna, kun muun muassa juhlittiin meikäläisen paluuta vihdoinkin koko kaveriköörin voimin. Tai ainakin melkein koko: ensi lauantaina olisi tarkotus nähdä loppuja. Tosin vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kenties.

Viikonlopun ryyppäämisen jälkeen tuli sellanen olo, että nyt on melkeen jo kotona taas. Tai siis kaikki ne ihanat ystävät ja hyvä ruoka ja seinille roiskuneet punaviinit palautti aika hyvin (koti)maan pinnalle...m-mm.... On tässä vielä vähän ekapistinen fiilis, kun koulua ei ole paljon ollenkaan ja sekin hyvin kummallisina aikoina. Sitäpaitsi poden krapulaa jo toista päivää ja niskakin jumahti niin, ettei pää käänny vasempaan. en siis ole saanut paljoa aikaan, mikä vähentää todellisuuden tajua, mutta kyllä mä alan taas pikkuhiljaa saamaan elämästä kiinni. Monellakin tapaa. Se ryyppäys oli vaan sellanen totaalinen "stop, eject, puhalla kasettiin ja laita takasin koneeseen play"-juttu. Aina välillä niin vaan pitää tehdä. Varsinkin, jos kone toimii kasariprosessorilla, eikä tue DVD:tä 8)

Sen verran paluubileistä, että järkkäsin pienen ryhmäkisan, joka paisuikin aika isoksi lopulta, kun se kesti ehkä kolme tuntia...hups. Viisi ryhmää. Ensin oli blogiin liittyvä tietovisa (aika ilkeä sellainen ;)), sitten installaatio, joka sisälsi  3 paria kookosrintsikoita (jumavita, miten härskejä juttuja niistä voikaan saada aikaan! Tai ehkä se johtuu vaan mun kavereista...<3) ja lopulta muovailuvahasta muotoiltiin maha mahoja ja keilattiin Wii Sportsilla. Maha mahat oli vielä hyvä juttu, mutta se Wii Sports tais herättää vähän antipatioita, joten tiedänpä jättää sen pois ens kerralla. Seuraavan kerran, kun palaan maailmanympärimatkalta ;)

En tainnut näitä keritä lauantaina kertomaankaan, joten tässä vielä vastauksia kysymyksiin:
1. Kuinka monella couchsurfing-sohvalla Essi nukkui? 6:lla
2. Kuinka monessa maassa Essi kävi? 7:ssä (Suomea ja Samoaa ei laskettu)
3. Mitä tarkoittaa pa'alangi? Valkoihoinen/sinisilmäinen
4. Kuinka monta postimerkkiä tuli pakettiin Tongalta Suomeen? 39
5. Kuinka monta lukijaa Essi World Tourilla on rekisteröityneenä? 6 (ainakin näkyy minulle, en sitten tiedä, jos osa on salaisina...)
5+ Kuinka monta merkintää blogissa oli lauantai-iltaan mennessä? 96

Ja maha oli tongaa ja tarkoitti tyhjää. Maha maha on siis toodella tyhjä.

Sen vaan tahdon sanoa, että olette kyllä rakkaita te ihanat ystäväni. Teitä kaipasin reissussakin eniten. Vähän niinkun matkankin parhaat muistot on niistä ihmisistä, joita siellä tapasi, eikä niinkään maisemista. Vaikka yksinäisistä hetkistä esim. Kata Tjutalla saa voimaa vieläkin, kun niitä ajattelee, mutta se olikin aika elävä kivimuodostelma. Enkä yhtään kadu, että lähdin yksin. Se oli parasta ikinä. Huomasi kavereidenkin arvon paremmin ;) Elämä jatkuu. Kohti uusia seikkailuita! Kuala Lumpurista tulevaa pakettia odotellessa...

Matkaunelmia ja tuulahdus Tongalta

Näin unta, että oli aika jatkaa matkaa ja suunnittelin hankkivani majapaikat matkan varrelta viiden päivän reissullani *jonnekin*. Ensimmäisen majapaikan löysin hiippailemalla perheen varastorakennuksessa, kunnes isäntä koirineen yhytti minut ja lupasi yöpaikan. Sitten heräsin ja keskustelin Kaliforniasta Tommin kanssa. Lopulta heräsin oikeasti, mutta en keskustellut Kaliforniasta Tommin kanssa (jäi yöksi eilisten lautapelirientojen päätteeksi). Lähetin sen töihin vaan.

Kävin aamupäivällä postissa hoitamassa muita asioita ja takasin tullessa avonainen postiluukku sai epäilemään, että nyt on pakettikortti vihdoin täällä. No siellähän se Tongalta lähetetyn paketin kortti pilkottikin keittiön oven alta. Ei auttanut muu kun käydä postissa uudemman kerran. Tuli aika hilpeä olo, kun näki sen ruttaantuneen paketin - puhumattakaan 35 postimerkistä lootan päällä 8) Kaikki kamat oli kunnossa ja pääsin pohdiskelemaan, että mitä ihmettä mä noille veistoksillekin teen... Jee. Matka jatkuu - jollain tasolla ainakin \o/














Kuulin myös, että työkaveri varasi lentoliput Australiaan. Ei ollut paha hinta. Vähän syyhyttää sormia kaikki lentolippuihin liittyväkin nykyään. Luin sunnuntain hesarin matkasivut varmaan tarkemmin kun koskaan :D Matkakuume ei parane matkustamalla. Todellakaan! ;)

Jaa mikäs paikka tää sit on? Koti? Hmm...ei, en ole kuullut...

Noniin. Nyt olen jo toista päivää Suomessa sen kamalan keskiviikon jälkeen, jolloin istuin kuusi tylsää tuntia lentokentällä ja kolme sitäkin levottomampaa tuntia Blue1:n kamalalla lennolla Suomeen. Keskiviikko aamulla kyllä toivoin, että voisin jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ois pitäny tarkentaa, että joku pari päivää kaupungilla ois voinut olla jees, ei kolme ylimäärästä tuntia lentokentällä sen takia, että toisen moottorin generaattori hajosi Helsingistä Lontooseen lennettäessä ja vehkeen vaihtoon meni se kolme ja puoli tuntia. -__-

Siinä oli matkustajat ja henkilökunta kaikki aika tappi, kun lopulta päästiin koneeseen. Myös täysi televisiottomuus ja kuulokettomuus tympi niin paljon, että oli olo, että mieluummin tosiaan vaikka lumijäiseen Suomeen, kun hetkeäkään pitempään siinä koneessa! Saatiin sentään viidellä punnalla ostaa evästä siellä Heathrow'lla ennen lentoa, niin ei ihan koko päivää tarvinnut fudgella ja frappuccinolla (just riitti kolme puntaa siihen ;)) elää...mutta melkeen kuitenkin, kun koneessa sitten ei tietenkään mitään saanut... Ihan hyvä, että tällanen myöhästys tuli vasta tällä viimesellä lennolla, mutta nyt jäi Blue1:sta/SASista sellanen olo, etten kyllä ihan heti niiden lentoa ota, jos saan valita...

Kaheltatoista päivällä astuin Heathrow'n kentälle ja noin kahdeltatoista yöllä Suomen aikaa (kymmenen illalla brittein aikaa) astuin ulos Helsinki-Vantaalta. Antti, äitee ja iskä oli mua vastassa kaikki. Hiukan oli epätodellinen olo halata ja pakata kamoja autoon. Puhumattakaan kotiovelle pääsemisestä. En enää muistanut ovikoodia ja avainten valinnassa meni jonkin verran aikaa. Olin sentään reissussa kolmasosan tähän astisesta tässä osoitteessa "asutusta" ajasta. Puoli vuotta sitten muutettiin...

Eilinenkin meni totutellessa. En varmaan seuraavan x-ajan sisään puhu mistään muusta kun tästä reissusta (varokaa vaan, kaverit!). Mieli on vielä matkalla. Vähän kyllä ärsyttääkin, kun kaikki assosiaatiot muiden puheista liittyy reissuun ja sitten - ihmisten blogin lukemisahkeruudesta riippuen - joudun selittämään tosi tarkastikin kaikesta, kun kukaan muu ei ollut paikalla eikä tiedä mistään mitään - riippuen blogin lukemisahkeruudesta tietysti ;) Mutta tylsä siis puhua aiheesta, missä muut ei oo olleet osallisina, kun se tarkottaa sitten sitä, että olen ainoa, joka siitä puhuu ja kyllästytän kaikki kuoliaaksi monologeillani :O itseni ainakin 8)

Muta eiköhän tää tästä. Pikku hiljaa. Kuuntelen Musen The Resistance-, Madnessin The Liberty of Norton Folgate- ja Eelsin end Times-levyjä, jotka ostin Lontoosta ihastuttuani kahteen ensimmäiseen LA-Lontoo -lennolla. Eels on vanha tuttu. M-mm. Mitä tästä matkasta jäi käteen? Muun muassa paljon siistejä muistoja, jotka tuntuu nyt unelta vaan. Niin paljon uusia ihania tuttavuuksia. Vähän jotain kamaa. Sellanen olo, että oon vaan menettänyt kaksi kuukautta ajasta Suomessa, enkä oo koskaan missään käynytkään. Tältäköhän tuntuu, kun herää koomasta :O Ei mutta oikeesti! Ihan uskomaton olo (ei varmaan helpota, että oon nukkunut kanssa aika vähän...). Ja olin poissa vaan kaksi kuukautta! Miltäköhän olisi tuntunut olla vuoden vaihdossa...? En varmaan enää muistas ihmisten nimiä - saati naamoja... Huhhei. No oli kyllä kokemus tämä. Jään sulattelemaan. Vaikka samaa ei voi sanoa kelistä täällä. Lunta vaan tuppaa...

Lontoota tornista ja silmästä

En mennytkään National Galleryyn. Towerin jälkeen söin Westminsterissä juustoburgerin pahimpaan nälkään ja menin London Eyestä kattelemaan paikkoja ylhäältä käsin.

Towerissa oli kiva henkilökunta. Yksi jopa antoi mulle sähköpostiosotteensa, että voisin

lähettää

sille kuvan siitä ja Karvisesta hevosen vieressä. Se oli hassu setä. Laittaisin sen kuvan tänne, jos macilla olisi helpompi kääntää kuvia. Se kun on vaakatasossa. Mutta.

Tässä muita tyyppejä Towerista :)

Esittelykierroksen vetäjä ei muistanut Karvisen nimeä, mutta muisti paljon kaikkea muuta

jännää...

London Eyen esielokuva oli 4-D. Mitenköhän monta 4-D elokuvaa mä oon tänkin reissun aikana nähnyt. Ajan muotivillitys. Mutta tää oli kyllä hieno: kun 3-D elokuvassa puhallettiin saippuakuplia, niin me saatiin kuplia niskaan, eikä silmä oikeasti erottanut missä oli oikeet

saippuakuplat ja missä vaan elokuvat. Se on hauska, miten ihmiset vieläkin kurottelee 3-D lokkejakin, mutta näissä kuplissa meni kyllä mullakin silmät ristiin :O Tänään oli itseasiassa

London Eyen 10-vuotispäivä, ni siellä oli ilmapalloja ja puujaloilla käveleviä tyyppejä ja

muutenkin aika juhlavat meiningit :) Oli Lontoo ihan hieno kyllä ylhäältä käsin, ettei sen

puoleen. Seuraavassa otoksia silmästä käsin.

Huomenna pois. Nyyh. Se siitä sitten. Matka takaisin arkeen alkaa tästä. Mutta Essi ei palaa jäädäkseen. Kohta pääsette kuitenkin eroon tästä blogista. Ei tarvi enää potea syyllisyyttä jos sitä ei lue ja kärsiä sisäisesti jos sitä lukee ;)

PS. Paluubileet on 20.3. \o/

Viimeisen päivän blues

Oh, woe is me, my life is a misery...Huomenna tosiaan kotiin: tämä on viimeinen kokonainen päivä Lontoossa...Ja mä vietän sitä kirjottamalla blogiin \o/

Eilen kävin siis Regent's Parkissa kattelemassa lampia ja lähteitä ja spiraalipuskia. Se oli ihan kaunis paikka kyllä. Sieltä oli hyvä mennä British Museumiin kiertelemään ja piirtelemään. Siellä ei kaikki paikat olleet auki, kun ilmeisesti työntekijät oli lakossa. Tai ainakin osa... Oh joy. Mutta afrikkalainen akrobaatti krokotiilin selässä oli näkemisen arvoinen patsas 8)

Olin jo aika nälkäinen, kun pääsin Chinatowniin. Mikä oli sinänsä ihan mukavaa. Siitä on niin kauan, kun oon ollut oikeesti nälkäinen, eikä oo vaan tuntunut siltä, että "nyt vois ehkä syödä taas jotain". Ostin siis neonvihreämustaraidallisen hatun ja menin syömään. Todisteet näette edellisessä päivityksessä. Tämän jälkeen innostuin varaamaan lipun The 39 Stepsiin Criterioniin.

Kiertelin vielä sen verta, että totesin Watkinsonin kirjakaupan olevan omistajan vaihdoksen vuoksi suljettu. Nyyh. Sinne jäi pakanakirjahamstraus sitten. Piccadilly circuksella oli kanssa katseltavaa siksi pariksi tunniksi ennen kun pääsin teatteriin toiselle riville seuraamaan Hitchcockin jännäristä tehtyä parodiaa. Se oli ihan loistava :D Tajusin jossain vaiheessa, että olin nähny sen leffankin, joten tiesin, minkälainen alkuperänen oli - aika huumori sekin kyllä - ja pystyin nauttimaan Karvinen kainalossa täysin palkein.

Että sellainen päivä Lontoossa. Tänään oli suunitelmissa vaikka mitä Towerista National Galleryyn ja muuta. Mutta ei huvittas tehdä yhtään mitään, kun on vika päivä :( Tässä on ollut aikaa jo vähän muistella matkaa, mutta kohta se on ihan oikeesti ohi ja joudun palaamaan kylmään ja harmaaseen arkeen....JA laihduttamaan ne reilu viisi kiloa, jotka tällä matkalla on tarttuneet mukaan *blush* Seuraava blogi 8 kiloa 8 viikossa starttaa tämän jälkeen, tervetuloa vaan seuraamaan sitä jos et vielä saanut tarpeeksesi mun blogaamisistani 8)

Mutta nyt, Lontoo, ota minut hellään jäähyväissyleilyysi ja lupaa, ettei tämä jää viimeiseksi päiväksi ikinä!

Karvinen Regent's Parkissa ja Chinatownissa

Karvinen vapautti Bookcrossing-kirjan Regent's Parkiin ja poseerasi kuivalla suihkulähteellä. Muun muassa ;)

Prawns & vegetables with egg fried rice olka hyvä...

...ja jälkkäriksi oli pakko ottaa toffeebanskua jädellä. Onneksi Karvinen söi sen, ni voin olla hyvillä mielin :P

Tässä vähän kuvia, olkaa hyvä. Kerron lisää, kun kello on jotain muuta kuin yksi yöllä :) Heh, viimeset päivät käsillä ja blogi kuolettuu totaalisesti. Onneksi reissasin yksin: muuten en olisi koko reissun aikana kerennyt päivittämään blogia. Seura tekee kyllä hyvääkin tässä vaiheessa kieltämättä... :O

Kun makuupussi ei riitä

Hahaa. Cambridge koettu. Olipa kaunis paikka, ei voi muuta sanoa! :O 70% maasta on yliopiston omistuksessa ja varakkain college on Trinity College, joka omistaa kolmanneksi eniten maata koko Britanniassa: kuningasperheen ja kirkon jälkeen. Aika paljon siis. Saatiin vähän infoa - varsinkin numeroihin liittyen - eräältä lentäjäfyysikko-opiskelijalta, joka käytti meitä ponttaamassa, eli veneellä joella. Vähän niinkun Venetsiassa. Venetsian kanssa yhteistä oli myös Huokaustensilta, joka oli myös Cambridgessa. Matemaattisen sillan lisäksi :P

Käytiin Cambridgen vanhimmassa pubissa, Eaglessa, jossa kaikki paikalliset keksijäkuuluisuudet kävi ryyppäämässä ja oli kirjottanu nimiään kattoon. Sinänsä jännä paikka, kun siellä tosiaan oli kaikki Newtonit ja toverit (Edison esim..kai?) opiskelleet ja keksineet keksintöjään. Ilmeisesti Oxfordissa tapahtuneen murhan jälkeen murhasta syytetyt olivat karanneet Cambridgeen ja perustaneet sinne kilpailevan yliopiston. Olen nyt sivistynyt ^-^

Pontingin ja (viski-)pubeilun lisäksi käytiin kattomassa opiskelijateatteriesitys The Last 5 Years. Se oli kahden hengen musikaali ihmissuhteen alusta ja avioerosta. Queen's collegen Fitzpatrick-hallin teatterissa esitetty. Tindekin tykkäsi. Ainiin, Lontoossa käytiin perjantaina katsomassa Waiting for Godot Theatre Royal Haymarketissa. Se oli. Hyvin erilainen teatterikokemus. Varsinkin, kun jetlagi oli aikamoinen sillon perjantai-iltana tunnin lentokoneunien jälkeen. Nukuin varmaan puolet siitä. Varsinkin toisessa näytöksessä. Vaikka toisessa näytöksessä tuntu siltä, että melkein tajusinkin siitä jotain 8) 5 yearsissa nukuin vaan ihan vähän ja tajusin koko jutun, kiitos käsiohjelman \o/

Yöllä paleltiin Cambridgessä opiskelevan Daniellan ja kämppisten olkkarissa. Mun +5 astetta kestämään suunnitellussa makuupussissakin oli jäätävää ja jouduin ottaan ainoon ekstrapeiton itelleni. Tinde kiehnäs kyljessä omassa pussissaan, muttei älynnyt kiskasta itelleen omaa osuutta peitosta... Selvittiin hengissä, mutta kyllä eristeet on ihania asioita! o.O

Tänään käytiin mm. Fitzwilliam museossa ihailemassa brittien upeimpiin kuuluvaa taidekokoelmaa. Soli kyllä hieno. Ja ilmanen sisäänpääsy oli plussaa. Sitten nähtiin pikaseen mun vuokraisäntäpariskuntaa, kun ne asuu täällä. Kierrättivät vähän länsipuolella kaupunkia, kun oltiin vaan keskustan alue nähty. Soli hiukan eri näköstä se kampusalue joen pohjois- ja länsipuolella. Sellasta Otaniemen TKK:n tapasta kuuskytlukulaista rakennusta. Mutta ihan nättiä jostain syystä kuitenkin :P

Nyt olen takaisin Tinden ja parin muun opiskelijatutun kaverilla, Jupella, ja se odottaa tuossa, että lopettaisin ja päästäisiin nukkumaan. Ehkä niin on parasta. Päivärytmi vois olla hyvä saada taas normiin, etten sitten ihan pimahda, kun tulen Suomeen...Vaikka Tinden kanssa (Tinde lähti Canterburyyn) laskeskeltiin, että kannattaisko sittenkin siirtää kotilentolippua ja sen sijaan lähteä vähän Skotlantia kattelemmaan.... Never ending world tour? Why not? :D:D

Lentokenttäaikaa vol. 6

Kentällä Losissa ainakin 4h. Eli yhteensä 32h lentokentillä ja n.43,5h koneissa. Koneaika lisääntyy aika mukavasti, kun seuraavan lennon pitäs kestää n.10h 40min, eli todennäkösesti 11h \o/ Aikamoisia lukuja, mutta kohta on lennot ja kentät käyty. Kohta olen jo Helsinki-Vantaalla. Mutta vielä 6 päivää! 6 päivää aikaa naaaaattia ^-^

Näiden kenttien vaakojen eriarvoisuus sai juuri todistuksen, kun rinkka painoi vaan 18kg. Vaikka ostin kaksi isoa kirjaa Tongalta lähdön jälkeen ja siellä se muka paino 20kg. Yeah right. Tietty voi olla, että ne pari kiloa on mulla repussa nyt, kun ei tarvinnu sulloa käsimatkatavarakamaa rinkkaan. Mutta silti niiden kirjojen painon pitäis näkyä jossain, enkä usko, että mun reppu painaa kymmentä kiloa. Ehkä 8kg, muttei kymmenen. Vaikka kaikki kengät ja kaikki piti turvatarkastuksessa ottaa pois ja rinkka meni xray:n läpi, oli maasta taas helpompi päästä pois. Toivon vaan, ettei Lontoossa olis mitään hirveetä hulabaloota. En jaksa. Tahdon vaan tarkastuksista läpi ja ulkoilmaan \o/ Heh, vastakkaisella penkkirivillä istunut vanhaherra päästi juuri muhevan pierun noustessaan seisomaan. M-mm. Siltä näköjään jäi joku pussukka tohon....ehkä se lähti vaan vessaan ja huomaa sen kohta? :O

Vietettiin aamulla vielä laatuaikaa Lizzien ja sen puolalaissyntysen kaverin, Paulinan, kanssa kattomalla Sinkkuelämää. Kolme jaksoa 8) Paulina ei ollu koskaan nähny Sinkkuelämää, joten Lizzie oli ottanut tehtäväkseen sivistää puolalaista ystäväänsä. Automatkalla Lizzie biletti taas innoissaan musiikin tahtiin ja puhu härskejä. Jossain liikennevaloissa se muisti, ettei oo otettu vielä kuvaa yhessä ja näpsäsi yhen sitten pikaseen ennen kun valot vaihtu :D ihan hauska täti, vaikkei hirveen hyvin laulakaan 8) Havaij-fidjiläinen alkujaan. Ei kuitenkaan osannut hulaa. Toisin kun minä. Muhaha ;)

Mimalle terveisiä sen verta, että lentokentältä löysin vielä chilimangoa. Pääset sittenkin maistamaan :]

Lontoossa treffit Tinden kanssa Elephant&Castlen metroasemalla. Pitee kattoo, miten törmätään, kun olen kännykkävammanen ja kaikkea...Noniin, vanha herra tuli takaisin ja sai pussukkansa talteen.

Ainiin, kone lähtee portilta 23A ja käytin juuri rahaa 23.05$. Miksi en ole yllättynyt? :D

Taru meksikolaisesta kympistä ja parittomasta hanskasta

Olipa kerran ylensyönyt, väsähtänyt Essi, joka toisiksi viimeisessä maailmanympärimatkan etapissaan, Los Angelesissa, vietti viimeistä kokonaista päivää ennen lentoaan Lontooseen. Essi vietti aamupäivän onnellisesti internetissä surffaten ennen kuin päätti lähteä kävelylle kohti Newport Beachia - ihan vain liikuntaa saadakseen ja kenties maisemia nähdäkseen.

Bayview Parkista näköala oli sen verran mielenkiintoinen, että Essi valitsi pururadan matalien puskien lomassa ja haahuili mäkeä alas kohti pientä poukamaa. Matkalla Essiä puhutteli puutarhatyöntekijä, joka ei osannut englantia. Espanjaa taitamaton Essi oli hämmentynyt, kun mies kysyi jotain ja tarjosi sitten 10 dollarin seteliä pahoitellen, ettei osaa englantia (sen verran Essi sentään ymmärsi), ennen kuin palasi työnsä pariin jotain mutisten. Mies ei huolinut rahaansa takaisin, joten päätään pyöritellen Essi sujautti kympin taskuunsa. No mikä ettei.

Essi jatkoi matkaansa ja kahlasi rannan upottavassa hiekassa ja vähän vedessäkin ennen kuin keinui leikkipuiston keinussa jonkin aikaa. Oli kaunis, aurinkoinen päivä ja oli mukava kuivatella märkiä, hiekkaisia jalkojaan keinumisesta syntyvässä ilmavirrassa. Lopulta Essi päätti kuitenkin ottaa suunnan kohti Fashion Island-ostoskeskusta jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jenkkifudisleukasuojus veljelle.

Keskuksessa oli kyllä vaikka mitä, mutta ei valitettavasti jalkapallovälineitä - ainakaan mitä Essi olisi huomannut karttaa tutkiessaan. No, Essi päätyi (jälleen) Barnes& Noblesin hyllyjen väliin. Terry Pratchettin Unseen Academicals oli vähällä päätyä Essin ylipainoisiin matkatavaroihin, mutta viime tingassa Essi perui suunnitelmansa - ja osti sen sijaan Book of Liesin, missä monien mielenkiintoisten okkulttisten kirjoittajien tekstejä oli lyhennelty hyvältä vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Aivan itsestään tämä valinta ei Essin kohdalle sattunut, sillä kofeiini tuntuu innoittavan Essin ostohimoja normaalista vähän villimpään. Salaattipasta-aterian jälkiruuaksi Essi nimittäin kävi maistamassa vähän kahvia ja hups, kohta kirja olikin tiskillä ja Essin repussa.

Kaiken tämän kirjallisen mässäilyn keskellä Essi huomasi kadottaneensa toisen edellispäivänä ostamistaan Painajainen ennen joulua -hanskoistaan. Essi oli hyvin pettynyt itseensä ja kierteli vessoja ja muita paikkoja, missä hanska olisi saattanut repusta luiskahtaa ulos, mutta turhaan. Edes myöhemmin illalla kysellessä kukaan ei ollut tuonut hanskaa ostoskeskuksen asiakaspalveluun, tahi Barnes & Noblen kahvilaan, mikä olisi saattanut olla yksi oivallinen hanskan karkauspaikka. No nyt Essillä on siis vain yksi hanska, joka on aika säälittävä kaikessa parittomuudessaan.

Ebayssä samanlaiset hanskat olisivat aika edukkaasti myynnissä, mutta niitä ei tietenkään kuljeteta ulkomaille. Essi surustui tästä aikalailla. Hanskaa kun oli käytetty vain yhden kerran :( Oliko tämä uhri, jonka Ameriikan henget Essiltä vaativat ennen kuin päästävät hänet pois maasta? Tervetuliaisuhrina Los Angelesiin saapuessa toimi ilmeisesti Essin kaulakoru, sillä se napsahti poikki jo lentokentällä. Tässä tosin ei ollut mitään uutta: korun ketju oli katkennut kerran Edinburghissakin, eikä uusi maksa paljoa edes Suomessa, mutta hanskan menetys harmitti vähän enemmän. Ehkä Essin pitää ostaa Suomesta samankaltaiset sormettomat hanskat ja käyttää niistä toista tämän painajaishanskan parina. Ehkä Lontoon Disney shopista löytyy Essille uutta kivaa lohdutukseksi...

Tähän kuitenkin päättyy harmillinen kertomuksemme. Ainakaan Essi ei nyt maksanut hanskastaan kuin kolmisen dollaria, sillä meksikolaisen kymmenen dollaria ikään kuin korvasi hanskan katoamisen. Ehkä se mies olikin Tricksteri, joka halusi ostaa Essiltä hanskan tämän tajuamatta sitä. Ehkä Essin olisi pitänyt palauttaa kymppi vaikka väkisin, että olisi saanut pitää hanskansa. Ehkä Essi on vähän taikauskoisella tuulella ja Essin pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä pakkaamaan. Essi ottaa bussin 1045 lentokentälle, vaikka lento lähtee vasta 1600, mutta minkäs teet, kun ei busseja mene parempaan aikaan. Essin Lizzie-emännän homokämppis olisi voinut ajaa Essin Long Beachille, mistä bussilla olisi saattanut päästä halvemmalla lentokentälle, mutta Troy(?) joutuukin lähtemään jo kuudelta aamulla, joten uusi suunnitelma nimeltä Flyaway-bussi piti ottaa käyttöön.

Essi on muuten ollut aika yllättynyt meksikolaisten määrästä Los Angelesissa, vaikka oli kuullut siitä aiemmin. Tämä kaupunki on ollut todella kaksikielinen - vähän niinkuin suomen ja ruotsin kielet Suomessa - eikä tuntunut siis lainkaan yllättävältä, ettei puutarhatyöntekijä osannut englantia.

Kerroinko muuten, että Lizziellä on joku hassu juttu hajujen kanssa. Sähköpistokkeissa on kummat pömpelit, joihin kiinnitetään hajustepullot, jotka sitten levittää tasaisesti makeaa hajua ympäri kämppää. Ei se mitään, mutta Essin tullessa suihkusta Lizzie kommentoi, että tuoksutpa hyvältä ja myöhemmin vei Essin pyyhkeen pihalle tuulettumaan, koska "se haisee, kun se olisi pesemisen jälkeen pistetty heti matkatavaroihin ilman, että se olisi ehtinyt kuivua". Kieltämättä totta, mutta tädillä tuntuu silti olevan aika vahva hajuaisti/jännä tapa haistella ympäristöään. Jasmiinivanilja on aika imelä haju kodin hajusteeksi Essin mielestä, mutta kieltämättä parempi kun joku pieru tmv :D

Disneyland ja OC:n bussit

Tikru! Mä näin Tikrun ja sain nimmarin ja halin ja se tykkäs mun Karvisesta, kun Karvinen oli vähän niinkun Tikrun näkönen (kaukaista sukua? Tikrun perheen etsintä on päättynyt? ;)), vaikkei sitten hypännytkään, kun Tikru pisti sen maahan...Laiska mokoma 8) Mut Tikru! Ja halasin Ihaata kans ja sain Hessusta ja Karvisesta kuvan =P Söin myös Churrosin (sokerikanelipullatankojuttu) ja Tikrun häntää (karamelliin ja kuorrutteeseen dipattuja vaahtokarkkeja). Olin sentään tehnyt eväsleivät, joten selvisin vain yhdellä pizzaslicella leipien lisäksi. Mmm. Mut oli taas niin siisti päivä \o/ Ei ihan Universal Studiosin tasoa - tää oli vähän laimeempi ja lapsille sopivampi kun US - mutta kuitenkin ^-^

Ajelin mm. Indiana Jonesilla, Pirates of the Caribbeanilla, kummituskartanossa, vesiroiskusysteemivuorella, Nalle Puhin seikkailuissa (kiii!), Lumikki-, Liisa Ihmemaassa-, Dumbo- ja Nemoa etsimässä-vempaimissa. Näin Captain EO:n Michael Jacksonilla (sali täys Michael-faneja :O) ja Roger Rabbitin Cartoon Housen. Aika pitkälti kaikki lemppari-Disneysysteemit tuli kahlattua ja lopulta eksyin kauppoihin ja käytin muutaman kympin Disney-kamaan, kun niitä ei vaan voinut vastustaa. Jouduin vastentahtosesti jättämään Tigger- ja Nightmare Before Christmas- hupparit sekä NBC-kirjan ja levyn ja nuotit ja Irvikissamukin ja ties mitä muuta sinne kauppoihin, kun noli joko liian kalliita tai huonosti kuljetettavia tai muuten vaan satuin olemaan vastustuskykyisellä tuulella :O Päädyin ostamaan NBC-muovikupin, NBC-hansikkaat (oli hyötyä kotimatkalla busseja odotellessa), NBC-korttipakan (ai mitenniin tykkään painajaisesta ennen joulua? ;);)) sekä Irvikissa- ja Jessica Rabbit-shottilasit x)

Oli kyllä lapsia ja kamaa vaikka muille jakaa. Mikkihiiri-korvahattuvempaimet oli suosituimpia krääsiä. Sitten varmasti pikkutyttöjen prinsessapuvut. Sissös siellä juoksi paljon prinsessaa ja Minni-hiirtä. Oli siellä joku Buzz Lightyearkin, mutta poikia ei selkeesti puettu yhtä innokkaasti, kun tyttöjä. Tai niitä ei kiinnosta. Melkein kävelin prinsessojen pukeutumishuoneeseen sisäänkin, kun haahuilin eri kauppojen hyllyillä. Onneksi ne kaikki puvut oli pienimmille. Vois hakea Disneylandiin töihin vaikka Tikruksi tai vastaavaksi, ni pääsis pukeutumaan =D

Jepulis. Ysin aikaan lähdin puistosta veks. Missasin ilotulitteet, kun ne ois kai olleet vasta myöhemmin...tai en tiedä. Lizzien piti tulla mun kaa kattoon niitä, mutta sillä oli menny töissä pitkään, joten jouduin sompaamaan busseilla takasin...Kävelin pari pysäkkiä etiäpäin, eli ehkä 20min, ennen kun bussi numero 50 suvaitsi tulla (puolentunnin tai tunnin välein tohon aikaan illasta. Saa käydä aika tsäkä, jos osuu pysäkille justiinsa...), vaihdoin 57:n pysäkille ja olin tanssia riemusta, kun se bussi tuli parin minuutin sisään. 45 minuuttia myöhemmin kuski pysäytti ja kysyi, että kai mä tiedän, että tämä on viimeinen pysäkki. Eikä vielä oltu lähelläkään Newportia, mihin sen ois pitäny mennä! 57:stä liikkuu siis kaksi versiota: lyhyempi ja pidempi vuoro. Great. No onneksi vahinko ei ollut suuri ja parin korttelin päähän kävelyllä selvisin takasin oikeen 57:n reitille. Odotin ehkä vartin ennen kun se tuli ja reilu kaksi tuntia huvipuistosta lähdön jälkeen olin Lizzien parvekkeen ovella pelästyttämässä Lizzie-raukan, joka sattu just samaan aikaan kattomaan ovesta ulos, kun olin tulossa sisään :P

Noissa busseissa kun istuu tunti kaupalla rupee todella tuntumaan siltä, että Helsinki - ja Suomi sen puoleen - on hyyyvin pieni paikka. Tosin täällä tietysti ajellaan kaupungista toiseen, kun koko alue on vaan pieniä kaupunkeja sumpussa ja liitettynä toisiinsa, mutta silti. Los Angelesin nurkilla Metro-busat makso 1.25$ kerta ja täällä OCTA-bussit 1.5$ kerta ja 4$ päiväpassi (jota en päässyt käyttämään, kun luulin aamulla pääseväni illalla kyydillä kotiin...), vaikka matkat on melkeen kun tyyliin Keravalta Helsinkiin ajais - ainakin ajallisesti.

Huomenna aion olla tylsä ja nukkua pitkään ennen torstain lentokenttä ja -kone sompailua. Ois täällä vielä kerinny jotain tekemäänkin, mutta multa alkaa matkustusenergia loppua. Näin pitkälle matkalle näin vähän aikaa on aika rankkaa puuhaa, sanokaa mun sanoneen. Sitä paitsi Lontoossakin pitäisi vielä jaksaa riehua, joten säästän loput Ameriikat sitten ensi reissulle.


Numeron 23 mysteeri jatkuu: mikä on Disneyn ja numeron 23 yhteys? Miksi juuri 23? Juuri siksi...

Lizzie ja Ginger, Park Newport

Juna oli vähän myöhässä, mutta pääsin Irvineen ihan hyvin. Juttelin meriväestä lomalle päässeen pojan kanssa, joka autto mua rinkan sijottelussa junavaunuun. Se oli aika kumma tyyppi ja kun sanoin, että "juttelin" tarkotan lähinnä, että kuuntelin ja koetin kommunikoida. Jos koetin vastata sille jotain, se jatko yhtäkkiä jostain muusta aiheesta tai jos sanoin jotain itestäni, se vaihto taas aihetta tai meni muuten vaan hiljaseksi :D Kyllä se yleensä edes pikkasen pysy samoilla holleilla, mutta jossain välissä kun tuli kirjottelu puheeksi, se kaivo kirjotusvihkonsa esiin ja sano jotain, että "olipa siinä paljon kysymyksiä" tai jotain, vaikken ollut kysynyt mitään....... Lieneekö sotimiset vieneet kuulon vai pään, vai mikäköhän siinä oli meininki...? :O Se oli kyllä periaatteessa ihan mukava poika, eikä sinällään haitannu, että se tykkäs puhua. Olin ite aika väsy ja lähinnä haukottelin ja koetin pidättää naurua, kun tajusin meijän keskustelun koomisuuden. En nimittäin itekään kuullu aina hirveen hyvin, mitä se sano, ni saatoin vaikuttaa yhtä omituiselta siitä, jos en aina vastannut ihan loogisesti sen juttuihin 8) Tollasen keskustelun voisi ympätä johonkin tarinaan tyyliin toinen puhuu puutaheinää, eikä kumpikaan kuule, mitä toinen sanoo ja lopulta käydään ainakin kaksi eri keskustelua kahden henkilön välillä...niitä on aina välillä joissain kirjoissa ja ne on aina kivoja. Pitäs vaan osata kirjottaa sellanen hyvin, ettei se olis liian irtonainen....hmmhmm.

Eenivei. En uskaltanut kieltäytyä Facebook-kaveruudesta, mut ei se kai paha poika ollut ;) Eikä uusi emäntäni, Elizabethkään, paha ole, vaikka Karvisen sijaan se matkustaa Gingerin, eli pinkin dildon kanssa :D:D:D Näin videoita Gingerin seikkailuista muun muassa Vancouverissa ja Lizzien kaverin polttareissa Las Vegasissa. Ihan samanlaisia poseerauksia Ginger harrastaa, kun Karvinenkin, vaikka oranssin kissan sijaan onkin vaaleanpunainen peenis :D Sillä on kuulemma oma Facebook-profiilikin. Oli ennen jopa sohvasurffausprofiili, mutta se piti poistaa, kun se oli ehkä vähän vastoin sääntöjä. Wonder why ;P

Meinasin mennä kävelylle, mutta sitten kerkesinkin vaan hakeen kaupasta vähän jotain makkaraa ja tuorejuustoa ja banaania ennen kun Liz tuli salilta takasin ja sitten tulikin jo pimeetä. Nyt se lähti pelaamaan tennistä ja minä jäin tänne suunnittelemaan huomisen Disneyland-reissua \o/ Vatsa on turpea chilimangosta ja muista kuivahedelmistä, mutta se tykkäs mustikkajugurtista. Mmmmmm. Edellisen jugurtin taisin syödä Sydneyssä. Tän matkan ainoan maitolasin olen juonut Westwood villagessa viime viikolla. Onneksi mulla on ollut Multivitat ja Relatabsit ahkerassa käytössä, ni en oo ihan totaalivitamiinipuutteessa elänyt. Nyt en vaan muista millään, otinko jo tän päivän tabut vai en. No ehkä lasken jäljellä olevat Relatabsit, kun niitä pitäs olla suunnilleen tän reissun loppuun asti. Ei muuten, mutta niiden liikakäytöllä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia ja just nyt en kaipaa yhtään enempää ilmaa masuuni O.o

Kertooko se jotain blogin tasosta, jos puhuu ilmavaivoista? :D no onneksi ei (vielä ainakaan) ole tarvinnut puhua mistään matkaripuleista tai muista esteettisistä taudeista, joita tässä olisi voinut matkan varrella kertyä. Esim. Nagatin Juri-pojalla nousi tänään aamulla kuume. Saa nähä, miten sellanen tarttuu matkalaiseen :O Toivottavasti ei kuitenkaan... *koputtelee puisia olkkaripöytiä*

Trallalei. Disneyland ^-^

Chili mango

Chili mango on aika koukuttavaa :O Nenä ja silmät vuotaen oon nyt koko aamun vetäny chilimangoa, kun tapan aikaa ennen junalle menoa :D Otin juuri purkan, jotta lopettaisin syömisen, mutta non ihan sika hassun makusia ja kummalla tavalla hyviä. Suosittelen 8)

Ja nyt: bussi Union Stationille, juna Irvineen (edit: opiskelijalta 11.9$), Lizzie tulee hakeen. Omnom. En jaksais enää liikkua, mutta minkäs teet. Viimesiä päiviä viedään, ni pitää nauttia. Pakko ;)

Bssi ja kummitteleva jääkone

Viikonloppu on ollut toritäyteinen. Eilen aamulla käytiin torilla ja maistoin tamalea. I like tamale, hot tamale! (http://www.youtube.com/watch?v=xJk4ozazAQo) Maissia, kanaa ja jalapenoa banaaninlehtikuoressa. Tänään toisella marketilla otin juustochilitamalen. Omnom. Tänään ostin myös kuivattua omppua, sokeroimatonta kuivattua ananasta, chilimangoa (O.O) ja vadelmalakua. Oon vadelmaesanssikoukussa. Oon syöny vadelmalakua, vadelmasuklaata ja juonu vadelmasitruunamehua. Kaikkea paitsi oikeeta vadelmaa. Luulen, että aito marja vois tehä hyvää...

Eilen kiertelin Westwood Pavilionissa ja vietin pari tuntia Barnes & Nobelilla lukemassa Crowleyn Book of the Law'ta ja ostamalla MADin, Donald Duck-lehden, Simpsonit, Entertainmentin ja kaksi eri kirjoittajalehteä. Sitten istuin kahvilassa, kunnes oli aika mennä elokuviin. Landmark-teatterissa oli erään suomalaispariskunnan kuuleman mukaan hyvä käydä leffassa. Oli se kieltämäti ihan jees. Tuolien selkänojat liikku :] valkokangas tosin oli aika pieni ja valot oli vähän päällä läpi leffan: ettei ketään pelottasi pimeässä kenties? Shutter Island oli kans aika jees, vaikka alkuun vaikuttikin vähän kummalta. Perus-Hollywood-leffa. Alan ehkä vähän tympääntyä niihin. Varsinkin, kun kävin erikoisefektimestassa Universal Studiosilla ja nyt vaan ajattelin enemmän sitä elokuvan tekoa, kun itse elokuvaa 8) Mut Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo on ihan kivoja ;)

Tänään torin jälkeen pyöräilin ylämäkeen jonkun 4-5km Getty-keskukseen, mistä oli hyvät näkymät Los Angelesin ylle. Siellä oli myös eurooppalaista taidetta (joka paikassa on eurooppalaista taidetta!) ja ihan esteettinen puutarhakokonaisuus. Rembrandtin ja oppilaiden piirustuksia oli vertailtu ja koetettu selvittää, mitkä on kenenkin piirustuksia. Se oli kieltämättä ihan jänskää, mutta siellä oli ihan liikaa ihmisiä ja reppu paino ihan liikaa - puhumattakaan siitä pyöräilystä - joten ihailin lähinnä maisemia ja omaa pärstääni vessan peilistä. Värjäsin nimittäin aamulla tukkaani vaaleemmaksi ja koetan vieläkin totuttautua tähän kummalliseen väriin...Jotain kullan ja vaaleen ruskeen väliltä.

Eenivei :D Rembrandtit ja muut tuli katottua aika pikaseen, ennen kun laskettelin sen mäen Sepulveda bulevardia pitkin alas. Paljon mukavampi suunta alas mäkeä kuin ylös. Jostain kumman syystä (onneksi ei satanut!) :P Menin kuitenkin palkitsemaan itseni - yllättäen - Starbucksin caramel frappuccinolla. Joku mies kysy multa, tuleeko Oscarit tänään ja kun totesin, ettei mulla ole hajuakaan, se pohti, että maaliskuussa sen pitäs kuitenkin tulla. Vielä ei kuitenkaan ole maaliskuu. Jännä heppu. Kuten kaikki muutkin täällä. Huomenna vaihdan sohvaa: lähden Park Newportiin, eli otan junan Union Stationilta Irvineen ja sitten toivon, että Lizzie tulee minut sieltä noutamaan. Vähän jännää, kun ei ole kännykkää, enkä tiedä, miten Irvinestä pääsee Lizzien kotiin ;)

Kummitteleva jääkone oli jännä. Jack in the Boxissa. Sieltä tuli jäätä vähän väliä ilman, että kukaan oli lähelläkään. Jännä paikka... Jack in the Boxin myyjä kirjotti mun nimeksi Bssi. Taas uusi lempinimi :]

Aika jännä tämä Hollywood

Aloitin aamuni Starbucksin Frappuccinolla (läski ;)) ennen kun läksin seikkailemaan Hollywood Bulevardille. Pääsin Walk of Famen alkuun, kun mut napattiin julkkisten kotien kiertoajelulle ja pääsin näkemään paljon kattoja pensaiden takaa. Gwen Stefanilla ja Jennifer Lopezilla on ilmeisesti kämpät ihan vierekkäin....mielenkiintoista.... ... ZZzzz.. Okei, ehkei se ollut ihan mun kiertoajelu. Nähtiin ehkä Paris Hiltonin henkivartijat Rodeo Drivella. Ehkä. Jipii. No jotkut japsituristit oli silleen "waaaaaau, oikeesti!?", kun joku härö "Beverly Hillsin lähettiläs" kerto niille, että mä oon Suomesta ja meiltä saa vodkaa x_X Nää on vähän hassuja nää tyypit täällä...x)
Madame Tussaud's oli puolestaan aikamoinen kokemus. Ne vahanuket oli niin eläviä, että ihan läheltäkin katottuna tuntu, että kohta se liikkuu ja sanoo pöö tai jotain O.O otin paljon kuvia. Ainiin ja ISIC-kortilla sai Tussaudillekin alen: 18$ 25$:n sijaan \o/

Kävin myös tutustumassa paikalliseen skientologien yhteisöön, kun ne tarjoili ilmasta "stressianalyysiä" testikeskuksensa ovella. En tajunnu, mihkä menin, kun halusin vaan kokeilla, mikä tää tällanen ilmanen "stressianalyysi" on. Se sisälsi metallikapuloista kiinnipitoa ja piti ajatella jotain ihmisiä ja tapahtumia mun elämässä. Jos nuoli liikku oikeelle, olin stressaantunut. No ajattelin kaikenlaisia ja nuoli liikku oikeelle lähinnä sillon, kun pitkähkön ajattelusession jälkeen rupesin stressaamaan, että mitä tässä nyt oikeen pitäs ajatella. Lopulta se täti pääty painelemaan musta jotain pisteitä, jotta mun jalan mustelma paranis nopeemmin (heh). Se tökkäs mua vuoronperään vasemmalle ja oikeelle puolelle eri kohdista kroppaa ja sano aina "Feel my finger" ja kun nyökkäsin, että joo, tunnen sen, se vastas, että "Thank you." No kun rupesi naurattamaan se koko "Feel my finger - Thank you"-konsepti, niin se lopetti ja kysy, että tuntuko jotain/mitään. Totesin, että joo, naurattaa. Se saatto kuulemma olla tämän kosketusterapian toimivuuden merkki :] En tahdo kuulostaa kyyniseltä, mutta se oli kaikenkaikkiaan vaan hyvin kummallinen juttu. Feel my finger. Heh. No kattoo, miten mustelma parantuu. Se oli kuulemma tuuraamassa siellä vaan, niin ei ihan tiennyt, miten niiden systeemi toimii. Oisin voinu saada vielä toisen "auditoinnin", mutta ilmeisesti vakkarihenkilökunta oli vähissä, eikä se voinu jättää kauppaa vahtimati. Vaihtoehtona olisi ollut esittelyvideon katsominen. Sanoin, että kiitos ei ja läksin jatkamaan Hollywoodin valloitusta. Tää on kyllä aika mainio paikka. Kaikkien näiden hörhöjen keskellä tulee melkeen kotoisa - tai täysipäinen - olo :D:D

Mitä Hollywoodin vallotukseen tulee, niin ainakin kadunmiehet tuntuvat minusta tykkäävän. Tai sitten mun kisusta...... Karvinen saa paljon huomiota ja toisaalta mua pyydettiin tänään jo päivälliselle ja joku rupes jutteleen ihan kun ois nähty joskus aiemmin. Itseasiassa kaikki tuntuu moikkaavan kun vanhaa tuttuaan ja parikin tyyppiä on kysyny, että ollaanko me tavattu jossain aiemmin tai sanonu, että näytän tutulta. Joko se on paikallinen superkliseinen keskustelun alotus (myös Zorro oli sitä mieltä, että näytän tutulta..mutta se ois melkeen voinut ollakin huono vitsi: Zorro sanoo, että MINÄ näytän tutulta, ahahahaa?), täällä liikkuu joku mun kaksoisolento, tai sitten oon vaan niin kotonani Losin kaduilla ja sulaudun joukkoon kuin nakutettu. Ehkä olin edellisessä elämässäni joku Hollywoodissa. Joku tosi hyvä Marilyn Monroe-kaksoisolento tai kenties paras Hello Kitty-maskotti ikinä... Eniveis. Hyvin hämärä paikka, hämäriä tyyppejä.

Marilyn Monroe, Zorro ja Hello Kitty oli vain muutamia niistä hahmoista, mitä tuolla kaduilla kiertää ihmisiä halailemassa ja häiritsemässä. Mm. Mario, Jack Sparrow, Michael Jackson, Darth Vader ja Spiderman tuli kaikki tutuiksi. Kuulin jopa kakkatuhman tarinan Barneylta ja mitä vielä.

Testasin McCafén karamellifrappén. Ihan jees, muttei ole Starbucksin voittanutta. Coffee Beans tulee kyllä hyvänä kakkosena jäälattellaan....vois ehkä kohta ruveta vähän vahtimaan linjojaan. En haluaisi, että tästä tulisi mikään painoennätys, vaikka kaikkea läskiä pitääkin kokeilla :D

Parhautta Losissa!

Tänään mua on kusetettu niin monta kertaa, etten edes muista, mun päälle on syljetty useeseen otteeseen, mua on uhattu veitsellä ja mut on muun muassa uhattu räjäyttää ja polttaa roviolla.
Ihan tajuttoman siisti päivä siis! :O:O:O

Universal Studios oli jotain vau, niin upeeta! Kuljeskelin ympäriinsä vaan virnuillen ja hymyillen ja kirkuen ja hyräillen ja Karvista heilutellen. Kävin halaamassa Sponge Bobia ja Simpsonien perhettä, pussasin vampyyria kauhutalossa ja Beetle Juice poseerasi Karvisen kanssa :D Alotin Jurassic Park-jokiretkellä, mikä oli aika hauska, muttei mitään verrattuna The Mummy-ajeluun, joka oli ihan älytön vuoristorata pimeessä sisällä. Nauroin ihan kipeenä, niinkun muutkin - lähinnä kauhusta ;) Edessä istu suomalaisperhe, jonka isä oli aika myrtsi: "Tää on vuoristorata...sellanen mistä äitis ja siskos tykkää, mutta mistä mä ja sä ei tykätä" Näin hän sanoi siis pojalleen :P

Simpsonit-vuoristorata oli aika yllättäjä. Mut ohjattiin ovelle numero viisi ja lyhyen videon jälkeen päästiin itse ajelulle. Ikinä ollut yhtä hienossa virtuaalivuoristoradassa! Se valkokangas ylsi yli pään ja vesikohtauksissa (mm. Maggien suun sisällä) vettä roisku naamalle, ni aina ei silmä erottanut, että onko tää nyt kokonaan piirrettyä vai ei :O

Studio-kiertoajelukin oli kokemus sinänsä. Seisoin tähdelle numero 23 bussia odotellessa. Ajeltiin lavasteiden ja varastorakennuksien lävitte ja välillä saatiin vettä niskaan tulva-aallosta ja sitten ajettiin King Kongin laivalavasteiden ohi alle veden pinnan tason. Saatiin Bates kiinni ruumiin siirtämisestä autoon Bates motellin pihalla ja se lähti meijän perään puukkoa heilutellen. Sitten hai melkeen hyökkäs meijän kimppuun ja jäätiin metrotunneliin loukkuun maanjäristyksen aikana x)

Näin myös Shrek 4-D:n ja hahmot livenä ja söin napa paukkuen enchillaseja ja pekonijuustoburgeria. ISIC-kortilla sai päivälipun 61$(normaali 69$) ja All you can eat-passi oli vajaa 20$ plus verot. Mun on vieläkin niin hankala muistaa, että hintalappuun lisätään verot. Pari kertaa olen hämmentynyt yllättävästä hinnannoususta kassalla... Kuten Betty Boop -yöpaitaa ostaessa. Karvisyökkäri repesi lopullisesti tänään (siinä oli tissin kohalla reikä jo lähtiessä ;)), joten tuli tarpeeseen.

Joku setä tykkäs mun paidasta ihan sikana Studiokiertoajelun jonossa. Tai siis se vahti, että osataan käyttäytyä jonossa ja huomas eka Karvisen. Sano, ettei siellä yleensä saa ottaa lemmikkejä mukaan, mutta tämä olkoon poikkeus. Sitten se huomas mun paidan (Everyone poops) ja oli, et wou, toi on niin totta, harmi etten voi puhua siitä tähän mikrofoniin ;D Karvinen on voittaja. Sydänten sellainen ^-^

Ahh. Oli niin hyvä päivä, etten edes osaa kuvailla <3 Näin, kun mies poltettiin elävältä ja ihmissusi jahtasi höpsöä juontajaa ja koin öljyvaraston räjähdyspalon (Backdraft-leffan tyyliin) ihan livenä ja mikä parasta: löysin xylitol-purkkaa 7-elevenistä \o/


Nyt tuolla kootaan sähköpianoa. Ehkä pääsee kohta soittamaan ;) Pari saksalaista tyttöä on mun lisäksi täällä ens yön. Ne oli täällä jo aiemmin, mutta käväsi välillä Las Vegasissa ja Gran Canyonilla (mihin mulla ei taida olla aikaa valitettavasti...) ja nyt tuli vielä yöksi tänne. Ehkä saan niiltä herätyksen sitten aamulla: tänään meni vähän veikkailuksi, kun kännykkä on ihan kuollut, eikä ole muutakaan herätyskelloa. Vilkuilin koko päivän kameran kelloa paremman puutteessa.

Yöt on kyllä hemmetin kylmiä täällä. Sisällä siis. Oon nukkunu noin viiden peiton alla ja silti on vilponen. Viime yönä näin paljon painajaisia, jotka varmaan johtu osittain siitä, että ne peitot painaa niin paljon... Sitten sisällä on sikakylmä aamullakin, vaikka ulkona paistas arska ja ois lämmmin. Niinkun tänään oli. T-paita keli. Ei ihan toivoton paikka siis :P Varsinkin ihmiset tuntuu olevan tosi mukavia täällä(kin). Taas yksi paikka, jossa olen liian vähän aikaa - ja tää oli vasta toinen kokonainen päivä =D

"In Santa Monica, in the winter time, the lazy streets so undemanding..."

Päivä alkoi epäonnistuneella kännykän latausyrityksellä: ei toimi, eli olen iliman. Onneksi otin kalenterista kaikki tarpeelliset tiedot ylös ajoissa...

Santa Monica ja Venice Beach olivat tämän päivän tähtäimessä. Täällä on pirun pitkät kadut. Tosiaan eilen bussilla tultiin samaa katua melkeen koko matka ja se kesti yli tunnin. Nyt pyöräilin varmaan tunnin Santa Monica Bulevardia ja se oli vasta tyyliin puolet jos sitäkään :O Mut ihan kiva, kun on suora tie sinne, minne haluaa.

Kävin farmer's marketilla maistelemassa mandariineja ja pekaanipähkinöitä. Himoitsin karhunvatukoita ja löysin Terry Goodkindin Law of Ninesin kuudella dollarilla \o/ Win! Lempparikirjailijan uusin kirja ja alehyllyssä vielä. Miten huono se voi olla, kun ei oo mennyt kaupaksi, en tiedä, mutta nyt se on mun mun MUN!

Eksyin johonkin aivan käsittämättömän kummalliseen uskonnon ja tieteen sulauttamista ajavaan keskukseen. Sellanen hassu setä sai kadulta puhuttua mut mukaansa ja sitten istuin kattelemassa kymmenen minuutin esittelyvideota siitä, miten ihmisten kehityksen ja elämän pilaa "paha mieli" (evil mind), joka toimii alkuperäistä mieltä (original mind) vastaan ja tuhoaa ihmiskunnan kyvyn kehittyä. Pitää siis yhdistää sisäinen ja ulkoinen elämän tutkiminen, eli uskonto ja tiede ja yhdistää kaikki uskonnot, että ihmiset voivat elää onnellisina ja maanpäällinen taivas toteutuu... O.o Se oli niin hassua, että katoin ekasta luennosta (niillä on 12 luentoa, kaikki ilmasia) alkupätkän, kun halusin tietää, että minkälaista argumentaatiota ne oikeen käyttää... Heh. No. Sanotaanko, että sain vartin luennon kristillisestä luomismyytistä, joka koetettiin aina väliin yleistää kaikkiin uskontoihin sopivaksi, koska "huolimatta siitä, miten Jumalan (isot alkukirjaimet - aina) näet ja koet, on maailmankaikkeus Hänen (!!) luomansa ja kaikkialla feminiinisyys ja maskuliinisuus toimivat yhdessä - rakkaudesta" :D

Kun se hitaasti ja selkeästi esitetty liirum alkoi kuulostaa vähän liian tylsältä, väkersin muistiinpanolappuun diskordianistiset terveiset, heippatin japanilaista isäntääni ja jatkoin takasin Third Street Promenadelle. Aikamoista. En kuulemma ymmärtänyt ja omaksunut ideaa, koska en katsonut luennointia loppuun... No. En koe henk.koht. tarvitsevani luentoja tieteen ja uskonnon yhteyttämisestä, koska koen niiden aika hyvin hämmentyvät issessäni jo nyt. Toisaalta uskontotieteilijäminääni kiinnosti tällasen synkronistisen puuhailun tarkistaminen, mutta rajansa silläkin. Herra oli vähän pettynyt, etten ollut kyllin avoin ajatuksille. Raamatun lainauksilla ei mua kyllä hirveän avoimeksi saadakaan...

Coffee Bean & Tea Leafissa nautin jäälatten (omnom) ennen kun suuntasin Santa Monica Pierille huvipuistoa tiirailemaan ja hampparia nauttimaan (Pipp Extra, vähän ko Dr. Pepper, mmmmm). Ostin pilakuvan itestäni hauskalta sedältä ja pyöräilin Venice Beachille samalla, kun alko vähän satelemaan. Veniceen tullessa sade taukosi ja sain rauhassa seurailla Ocean Front-tien tatuointi, lävistys ja lääkemarihuanakauppojen rivistöä(kuvassa). "Walk-ins are always welcome, medical marihuana, all legal and here now!"


Takasin Santa Monicaan pyöräillessä sade palasi taas ja Santa Monica Bulevardia takasin Westwoodiin ajaessa sainkin kunnon kasteen. Kävin myös orgaanisen ruuan marketissa, Whole Foodissa, mistä ostin aamiaisevästä ja annoin vadelmalakun kodittomalle, joka neuvo mulle pyörätelineen paikan 8) Emäntäni harrastaa pelkkää orgaanista safkaa, joten sen takia mutkin neuvottiin tuonne. Aika tyyristähän se oli, mutteipähän tarvi vedellä 7-eleven-aamiaisia, niinkun Bangkokissa ja Kuala Lumpurissa - ainakaan ihan vielä ;P

Aika kuluu kumman nopeesti, kun ei ole kelloa. Sormuskello hajosi, kun putosin mereen siellä Tongalla ja nyt kännykästä loppu akku. Pimeä kerkes yllättään mut kotimatkalla, mutta onneksi Santa Monica Blvd on hyvin valaistu - toisinkun Nuku'alofan kadut pimeään aikaan ;) Ans kattoo, pääsiskö huomenna museoon tahi Universal Studioille tahi jonnekin. Sää sallikoon :)

Aikamatkustusta ja rakkautta yli rajojen

Taisin sittenkin saada poikaystävän Tongalta 8) turvatarkastusvirkailija, Pelenato nimeltään, kysy, että oonko naimisissa ja miksen ole tongalaisen kanssa naimisissa, niin menin sitten vitsillä kysymään, että haluisko se mennä mun kaa naimisiin. No kohta mulla oli sen puhelinnumero ja lupasin, että ensi kerralla, kun tulen ja jos törmätään, niin kuka ties.... x) Sori, Antti! ;) Toivottavasti se ei tosissaan jää odottamaan mua O.o

Odotin konetta Tongalla 2,5h, lensin Samoalle 1.5h, odotin konetta 1,5h ja lensin Los Angelesiin 9h, missä kentällä vierähti taas 1,5h. Vähän jouduin pelailemaan pakkausten kanssa, kun käsimatkatavarat paino kaheksan kiloa, kun piti painaa seittemän, enkä voinu ottaa tyynyä erikseen käsimatkatavaroihin, ettei ne Samoalla ois heittäny sitä roskiin. No sain repun 7 kiloseksi siirtämällä kamaa rinkkaan niin, että se paino 20kg. Aika tiukoille menee, jos aion Jenkeistä jotain shopata...

Shoppasin Nuku'alofassakin vielä vähän ennen lähtöä, että sain pa'angat kulutettua. Lentokenttäbussisetä tarjosi reissun ilmatteeksi (Sifan autosta vuos öljyt tai jotain, niin se ei voinut heittää) ja "jouduin" ostamaan vielä tongalaista saippuaa, karkkia ja vettä duty freestä =)

Samoalta Losiin istuin jenkkiläisen hassun kokin vieressä, joka oli WWOFannu vuoden Uudessa Seelannissa (http://www.wwoof.org/) ja aiko alottaa orgaanisen viljelyn jossain päin jenkkejä...Oregossa tai jossain? Pidin pienen luennon Suomesta. Mitä Suomessa pitää nähdä jos tulee ja onko kolme kuukautta hyvä aika nähdä Suomen. Ja onko Suomessa hienoja kuumia lähteitä 8) Ainoa, mitä se tiesi Suomesta oli joku kestävän kehityksen rakentamissysteemi, millä saa kalliita, mutta hienoja asuntoja. Valistin sitä joulupukista, Nokiasta ja Muumeista ;)

Katoin All About Steven ja japanilaisen Kaiji-elokuvan. Noihin omiin telkkareihin jää kyllä koukkuun. Ja Air New Zealandin ruoka on niin hyväää \o/ varsinkin jälkkärit ^-^ Saatiin eilen/tänään/huomenna kookoskakkupalat ja aamiaiseksi söin lättyjä ja siirappia omnom :D Kansainvälinen vuorokausiraja vähän hämmentää päivärytmiä. Se ylitettiin jo Samoalla, muttei tuntunut siltä, kun kello ei siirtynyt. Paitsi 24h taaksepäin. Eli elän juuri tiistaita 23.pv toista kertaa :P

Losissa pääsi lentokentällä yllättävän helpolla. Jopa Aucklandin tarkastaja kyseli kummempia. Son aina niin hauska vastata niiden kysymyksiin tyyliin "kerro mulle sun matkasuunnitelmista Uudessa Seelannissa" tai "mitä sä teet työksesi tai kuka sun matkan makso jos oot vaan opiskelija?" kun on juuri noussut koneesta ja on ihan pihalla. Onneksi ei ole vielä tultu kumihanskoilla uhkailemaan ;O

Ja nyt olen siis 1823 Holmby avenue #105:ssa Westwood villagessa - varakkaiden alueella kuulemma ;) - Los Angelesissa ja sain illallista sen jälkeen, kun siesin viisikuukautisen tytön kitinää ja mun peukalon imua. Ja rakensin legoilla 2.5 vuotiaan pojan kanssa. Aikamoista. No, pieni hinta, jos saa yösijan ja kaikkea muuta. Sohvasurffaus rullaa \o/ Mut mun kännykkä ei toimi täällä :[

Tauko hikoilulle: etelän rannalle!

Oli niin hiki ja tylsä, että otettiin moottoripyörä taas käyttöön ja käytiin vähän kattelees etelärannikon rantoja ja nähtävyyksiä.










Tonga on litteä. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kuten yltä näkee, pudotus mereen onkin sitten eri juttu ;) Taidettiin me jonkun mäen yli ajaa tänään...

Pokeria ja tongalainen jumalanpalvelus

Menin tänään melkein suoraan pokeripöydästä kirkkoon. Istuttiin neljään asti korttien ääressä ja hörpittiin isäntäpariskunnan orgaanisesti kasvattamaa kahvia yön ratoksi. Muut veti vodkua, minä join colashotteja ja fanta-drinksuja. Ja ajoin kotiin neljältä aamulla ;)

Nelisen tuntia sain nukutuksi ennen kirkon penkkiin menoa. Oli se kyllä hienoa kuorolaulua täytyy sanoa ja niillä oli siellä puhallinorkesterikin ja kaikkea. Tongankielinen saarnakin oli siitä mukava, että ainakin siinä sai ihan vapaasti kuvitella, että mitähän ne mahtaa sanoa. En oo ihan varma, minkämerkkiset kirkon menot nää oli, mutta kävin siinä kirkossa, missä Tongan kuningaskin käy. Ja näin epäilyttävän kuninkaallisen autosaattueen myös kirkkoon mennessä. En tiedä, bongasinko itse jehua, mutta ehkä kuitenkin ;)

Seurakunta laulo seisten virsiä ja kuunteli pappia istualtaan. Välillä puhu jotkut naiset ja yksi puhui hiljasen musiikin säestyksellä, mitä seurasi syntikkasäesteinen popahtava lauluesitys. Jälleen oli ihan mukavaa kuunneltavaa, kun ei tiennyt, mitä laulettiin... Puhallinorkesterikin esitti yhden musiikkikappaleen ja pappi puhui välillä englantia joillekin ilmeisesti vähän korkeampiarvoisille ulkomaalaisille vieraille, jotka istuivat sivulla erillisessä tilassa... Siinä lähetettiin terveisiä ja siunauksia ystäville ulkomailla...

Etuosassa kirkkoa oli siis kuoro ja orkesteri, sitten koulutyttöjä valkosissa mekoissa ja kaikilla tukat ranskanleteillä sinisillä nauhoilla. Taempana istuivat sitten muut seurakuntalaiset kaikki aika hienosti laittautuneina ja joillain jopa paikalliset perinteiset kaislamatot mustan hameen päälle kietaistuna - hameet niin naisilla kuin miehilläkin. Olisin kaivannut vähän enemmän koristetta siihen valkoseinäiseen kirkkoon, niin en olisi kieltä taitamattomana ihan väsähtänyt, mutta minkäs teet.

Kylillä oli aika hurja käydä, kun oli ihan hiljasta ja kadut tyhjiä. Leipomo oli sentäs auki, joten hain vähän murua rinnan alle. Sifa haki äidiltään safkaa, niin sain ihan oikeetakin ruokaa jopa. Katoin Harry Potterin ja Puoliverisen prinssin, kun Sifa katto G I Joeta. Se oli muuten G I Joe, mikä katottiin siellä Annalla Aucklandissa. Se todella huono elokuva. Jos mainitsin siitä. Sifakin sano, että se oli aika tylsä. Puoliverinen prinssi oli aika Harry Potter-elokuva x)

On vaan niin kuuma....
Ja multa loppu purkka pari päivää sitten. En oo mistään löytänyt mitään sokeritonta (xylitolista puhumattakaan), joten oon vähän kärvistellen vedellyt fluoritabletteja pahimpaan hätään...

Tässä tongalaista veisuuta laukun sisältä kuvattuna - toisin sanoen äänet päälle, kuvaa on turha odottaa :P Saatan olla paparazzi, mutten viittinyt hirveän näkyvillä kameraa heilutella...

Mitä yhteistä on mormonimehulla ja turistiklubilla?

Kuulin eilen huhuja, että ensi viikolla saattasi tulla seuraava sykloni. Jipii \o/ Ja vielä maanantaille. Mutta sykloniseurantakeskus oli ilmeisesti sitä mieltä, ettei sen pitäis tulla tänne, saati mun lentoa häiritä tiistaina...

Kuljin eilen hameessa. En yleensä tee niin. Nyt se tuntu herättävän kiinnostusta paikallisissa, kun jätskillä istuessa nahkatakkinen poika istu mun pöytään, anto munkin ja rupes jutteleen, että tiätkö, miten hyvä ois olla poikaystävä myös Tongalla x) Kun en tuntunut lämpeävän nahkatakille (nahkatakki!? Tässä helteessä!???!! Kuinka hulluja ihmiset voi olla!), sen kaveri mun selän takana rupes jutteleen ja kyseleen, että olenko vapaa jne 8) Hauskoja poikia. Jos haluaisin poikaystävän täältä, se nahkatakkinen ois voinut hyvinkin käydä laatuun ;) Alkavatko ennustukset tongalaisen hurmurin ilmestymisestä käydä toteen? =D

Illalla Sifa joi pari olutta ja innostuttiin surffaan netistä sen serkun pojan taidesivuja (William Furneaux?) ja mun musiikkia (www.myspace.com/essiglamour ;)) ja Sifan kasarilemppareita (mm. Ozzy Osbornen uskomaton fleda http://www.youtube.com/watch?v=Zy3fJ8Nmzyw). Kun olut loppui, Sifa sekotti mehutiivisteestä lantringin 98-prosenttiselle viinalle. Mehutiiviste oli ilmeisesti mormoniyhtiön, sillä pussissa luki kaiken muun tekstin jälkeen että Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints. Mormonimehuviinaa siis :D Ja kun oli kyllin sitä hörpitty, Sifa halusi välttämättä lähteä ulos. Kun kaverit eivät vastanneet puhelimeen, mentiin kahestaan Billfishiin, joka on turistiklubi pahimmillaan - eikä laivalastillinen ranskalaisia auttanut ollenkaan. Sifa katteli tennistä ( heh joo, se oli aika huono klubi ;) ) ja iski paikallisia tyttöjä, kun minä hörpin maailman kamalinta drinkkiä, jossa oli kai ananasta, kookosta ja SUOLAA reunoissa! o.O paikallinen muunnos mansikkamargaritasta kenties?

No se oli niin huono paikka ja huonoa musiikkia, että lähettiin parin jälkeen kotio BBQ:n kautta. Katteltiin Shania Twainin kasarimusavideoita ja mutusteltiin kaiken lihan kanssa maneokea, joka on vähän kun tosi makeeta ja mehukasta perunaa. Kuulemma paljon hiilareita :] Kuulin myös, että olen pa'alangi, kirjaimellisesti sinisilmäinen, eli valkoihoinen. Kuulemma naapurin lapset huudelleet sitä jatkuvasti 8)

Puoli kahelta möngin petiin. Ja kuudelta heräsin Davidin rasittavaan honotukseen ja discohittien paukkeeseen olkkarissa O.O Se oli ilmeisesti ollut vähän pidemmällä kaavalla liikkeellä... Korvatulpat todellakin kunniaan! Harmi, ettei nekään auta siihen, että hikoilee valtoimenaan koko yön.. Yhh... Helle täällä vaan pahenee.

'Euan ihmeet

Olin jo melkein päättänyt olla menemättä 'Eualle, kun törmäsin kaupungilla samaiseen bussikuskiin, joka oli tuonut mut lentokentältä Nuku'Alofaan. Sain kyydin satamaan ja samalla kuulin lupaavan diskordianistin alun innostunutta kommentointia Grayfacesta :D Mies on käynyt www.principiadiscordia.com-osoitteessa aina kun on ollut vapaahetki lueskelemassa elämän totuuksia ^-^ Mä oon niin lähetyssaarnaajakuningatar \o/

Mutta, kun kerran olin päässyt satamaan ja laivaa lastattiin jo, niin päätin sitten ottaa sen ja maksoin 27 pa'angaa melkoisesta kyydistä 'Eualle. Matka kesti reilut kaksi tuntia, enkä voinut ihan hirveän pahoin. Lähinnä, koska koetin nukkua koko matkan. Se heilutus oli ihan ok vaakatasosta koettuna O.o Mä en niin ole meri-ihmisiä...

'Eualla sitten lähdin kävelemään etelään melko epätietosena siitä, mitä tuleman piti, mutta ihan hyvällä tuulella kuitenkin. Löysin vessan (lattia ja pönttö täynnä mustaa vettä. Omnom) ja sain vähän jotain keksiä mukaan, etten ihan nälkään kuolisi (olin ottanu vaan pari sämpylää mukaan Sifalta lähtiessä). Joku tongalainen Alex koetti saada mua seuraansa tyyliin "mennäänkö meille, mulla on traktori!", mutta sanoin kiitos ei ja lähdin kävelemään rantatietä kohti. Jotain.

Löysin Hideaway-hotellin, mutta jatkoin matkaa. Nousin hurjan mäen ylös ja katselin uhkaavia pilviä sademetsän yllä mäen toisella puolella. Oli aika jännä olo, kun oli neljä vuotta vanha kartta mukana, eikä puolia niistä hotelleista näkynyt missään, missä niiden olisi pitänyt olla. Muutenkin aurinko alko olla valmis laskemaan ja laiva lähtisi aamuviideltä seuraavana aamuna...jännitys tiivistyi ;) Ohikulkeva tyttö antoi mangon ja söin sen. Soli puoliraaka, mutta pelkkää pullaa koko päivänä syöneenä se oli just sitä, mitä tarvitsin.

Taina's Place löytyi vähän kyselemällä ja kuuden jälkeen pääsin sitten kolmen tunnin kävelyn jälkeen vihdoinkin "turvaan". Sattumalta samassa hostellissa oli indianalainen Lindsey, joka oli meinannu Sifalle tulla sohvalle ennen mua, mutta unohtanut kirjottaa puhelinnumeron ylös. Lindsay näytti mulle sitten "smokey holen", eli pirun syvän ja sumusen kuopan keskellä sademettää. Myrsky oli riehunu 'Euallakin aikalailla ja jouduttiin kiipeileen ja melkeen ryömimäänkin, että päästiin isolle 'Ovava-puulle, joka oli kieltämättä iso :O Jos joku on nähnyt Avatarin, tää näytti vähän niiden asuinpuulta. Okei, ei ihan NIIN iso, mutta melkeen :D

Päästiin takasin Taina's Placeen just pimeen tullessa ja sitten pitikin turvautua kynttilöihin: Tainalla ei vielä oltu saatu sähköjä toimimaan. Kerroin Lindseyllekin diskordianismista (ei todellakaan oo mun vika, että ihmisiä kiinnostaa! :D) ja naurettiin just sille, kuinka Tainan tytär oli heti esittäytymisensä jälkeen pyytänyt lainata mun kameraa, kun sisään tuli Tainan mies, että nyt neiti tulee ja ottaa kuvia 21-vuotisjuhlista. No hetken hämmennyksen jälkeen istuttiin Lindseyn kanssa kookosten keskellä avopakun lavalla ajamassa hurjaa vauhtia läheisen perheen kotiin, jossa tytön täysi-ikäisyysjuhla oli juuri meneillään.

Kaikki oli ihan hiljaa, kun tultiin paikalle. Mut ohjattiin kuiskaten seinän viereen ja viittilöitiin ottamaan kuvia, kun pastori (tai isä?) puhui jotain ja tyttö itki ja anto pastorille (tai isälle) jotain ja kaikki muut oli vakavia ja hiljaa. Sitten seurasi joku rukouksen (tai herätyshurmosmantran) tapanen ja kaikki hoki "io" ja "malo" (kyllä ja kiitos mikäli minun kielipääni yhtään toimii), kunnes päästiin ruuan kimppuun. Ja kyllä. Mäkin sain syödä ihan hervottoman hyvää kalaa, kanaa, hummeria, pastajuttua, kakkua, vaniljavanukasta..... \o/ Koko päivän paniikkipaastonnut vatsani oli hurmoksessa :D Palan painikkeena juotiin mangomehua. Mmmm. Me like :)

Seurasi lisää puheita ja koetin ottaa valokuvia aina sopivissa väleissä. Lopulta päivänsankarin äiti kiitti mua englanniksi kyyneleet silmissä, että on aivan ihanaa, kun tulin ottamaan kuvia ja jos voisin teetättää ja lähettää ne sitten Tainalle, niin se olisi todella upeaa. :') Melkeen itsekin liikutuin ja lupasin teetättää kuvat (ja jotain muuta ehkä? Heh, Ifolor on syvällä verissä jo x)) ja kehuin ruokaa (enkä suotta) ja sitten saatiin kyyti takasin kotiin. Oisin saanut hummerin kotiin vietäväksi, mutta se jäi ja toisaalta en ois saanu sitä kylmäänkään, niin ei mennyt hukkaan...

Mutta vähänkö hienoa! Olin 'Eualla vaan yhen yön, mutta sain silti varmasti enemmän kuin osani paikallisesta elämästä! Tää on niin hieno paikka. Nää ihmiset palauttaa niin uskon ihmiskunnan jonkun tason ystävällisyyteen ja hyvyyteen ^-^ En meinannut saada unta, kun olin niin innoissani noista juhlista 8) Eipä sitä paljon nukuttukaan, kun neljältä jo piti nousta kyytiin takasin laivalle. 45 pa'angaa makso yö ja kyyti. Niin paljon paree, kun jos ois veneessä nukkunu ja joutunu kävelemään sieltä, mihin olin jalkojeni antanut kantaa :P

Nyt istun Friends cafeessa aamiaista sulatellen. Vois mennä kohta takasin Sifalle, ettei se huolestu ;) Takasin satamasta pääsin sveitsiläisen Victorin maksamalla taksilla ^-^ Vähän vielä keinuttaa, mutta takasin tulo oli paljon iisimpi kun eilinen meno. Ai katos tuolla se Victor on terassilla. Pitää varmaan käydä moikkaas :] Alan ehkä vähän päästä pahimman alkushokin yli. Korkea aikakin, kun on enää vajaa 5 päivää jälellä ;)

Unia Tongalla

Alkaakohan mulla olla vähän koti-ikävä...?
Toissayönä näin unta, että olin takasin kotona ja kiukuttelin kämppiksille, kun ei yhtään huvittanut vielä olla siellä. Sitten uneen tuli jotain verenluovutusmurhia ja kavereita liimautuneena karkkimäkeen...

Viime yönä taas näin unta, että olin Antin luona ja näin unta, että en ollutkaan vielä takasin. Heräsin helpottuneena ja kerroin Antille, että olin nähnyt unta, etten ollut vielä palannut. Seuraavaksi kuitenkin muistin, että mun ois pitänyt jo olla töissä Postilla, mutta kameran kalenteria tsekatessa tajusin, että olin unohtanut edellisenä päivänä mennä töihin lainkaan ja toisaalta taas kahden päivän päästä oli bussilippu varattu Helsingistä Lontooseen jollekin keikalle. Kaiken tämän taustalla tajusin, että mun pitäisi olla Los Angelesissa just nyt, eikä Helsingissä ollenkaan! :D

Tämänkin painajaisen jälkeen heräsin ihan tyytyväisenä täällä päässä. Vaikka helle on kyllä vielä kaameempi kun eilen. Säätiedote lupasi ukkosta. Helpottaiskohan se!? Lähden kysymään 'Euan lautasta kohta, mutta jos siellä meinaa sataa ja ukkostaa en oo ihan varma, haluanko olla keskellä sademettää tai merta just sillon...

Pimeetä touhua....

Niin olikstää sitä mämmiä vai? Apteekkarin salmiakit suli. Säätiedote lupaa ukkosta. Nou shit Sherlock? :O









Näin kotoisasti vietettiin parit sähköttömät illat. Ja tässä kamera todella liioittelee valaistuksen tasoa...

Syklonin jälkeistä elämää Nuku'Alofassa ja länsirannikolla

Paikalliset poseerasi kaatuneen puun päällä. Sykloni hoiti karsintakaadot varsinkin rantatien varressa aika teho











Houmalla ne laineet liplatteli. Länsirannikolla oli varmaan aikamoinen meininki syklonin aikaan :O
Houma (olikohan se houma...?) Viittaa tuohon ilmiöön, että vesi suihkuaa kallion rei'istä ennen aallon todellista iskua.

Sähkön hurmaa

Pitäs ostaa paita "I survived René" :D
Se muuttu tosiaan aika hurjaksi pian edellisen postauksen jälkeen. Sähköt meni poikki ja vettäkään ei saatu koko yönä muuta kun taivaalta. Ihan hirvee tuuli ja välillä sato puuskittain. Kaikki pihan banaanipuut (pensaat) on maassa ja katosta tais lentää osa peltiä veks. Se paukku sillon yöllä aikalailla ja välillä kuulu vaan "poks" ja "fläpitifläpiti", kun pelti lähti ilmateille. Maanantai-iltana kasin maissa oltiin ilmeisesti myrskyn silmässä, kun tuli ihan tyyntä. Käytiin ajaas ympäri, josko jostain saisi jotain syötävän tapasta. Kiinalainen pikkukiska oli auki, ni saatiin nuudelia, crackereita ja juustoa. Ja sipsiä 8) Olin aika turvonnut koko tiistain noiden jälkeen... Pelattiin korttia, kun tuuli ylty taas ja myrsky palasi. Ts. myrskyn silmä siirtyi toisaalle...

Eilen (tiistaina) sitten tuuli vielä aikalailla, muttei mitenkään erityisen paljon. Uskalsi jo lähteä kävelylle. Siellä oli puut kärsineet aikamoisia oksakatoja ja mangot oli kaikki pitkin maita ja mantuja. Jotkut sähkö- ja puhelinlinjat oli pitkin katuja ja aikamoiset järvet oli kerääntyneet muutamiin kohtiin. Ne tosin kuivu tosi nopeesti, eikä tänään enää ollu vedestä tietoakaan kaduilla. Ilma sen sijaan on myrskyn jälkeen ollu ihan kamalan kostea ja kuuma x_X

Eilisen aika pitkälti istuin ja luin. Illalla pelattiin kaikkea muuta kun korttia (ma kokeiltiin tyyliin kaikkia pelejä, mitä osattiin). Laivan upotusta, ristinollaa, hirsipuuta, dominoita... Hyvä, ettei sentään ruvettu kertoon kauhutarinoita tai jotain muuta yhtä jännää. Oli vaan niiin tylsää viimestään kasin jälkeen, kun piti laittaa öljylamppu päälle ja kulkea taskulamppu kourassa. Suihkukin toimii sähköllä, joten piti pestä ittensä lavuaarista. Kunnon ekstreme-matkailua :D

Tänään alko kylä pitkälti palata jo normaaliin. Teitä siivotaan ahkeraan ja kattoja naulaillaan takasin. Kadulle pudonneet katokset on siirretty ja mangojakaan ei enää näy puiden alla. Ja mikä tärkeintä, sähköt palasi kuuden jälkeen \o/ En muista, millon olisin ollut yhtä onnellinen valon syttymisestä! :O

Sain tänään myös länsisaaren lyhyen kierroksen. Ana käytti mua autolla länsirannikolla, missä aallot löi kallionseinään ja suhisi jännästi siitä läpi...se oli aika hurjaa. Koetin ottaa videokuvaa, mutta mun kameran video on vihreää...oli jo siellä Hinaluolan tanssiesityksessä, niin en voi syyttää mereen hyppyäkään. Pitänee tutustua asiaan... Valokuvat toimii kuitenkin. Ja niitäkin lataan joskus sitten jonnekkin. Enivei. Käytiin luoteisnurkan viimesessä kylässä ja rannalla, mistä horisontissa näki Nuku'Alofaan asti. Jos näki. Lopuksi Ana tarjosi mulle kanacurryn pussista ja saatiin jopa vilposta limpparia. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen nautintoon, kun sain vihdoin kylmää kokista ja jäitä Friends -turistikeskuksen kahvilassa. Mmmmmm. Generaattori-ihmiset oli onnellisia näinä parina sähköttöminä päivänä... Ois Sifallakin ollut pieni generaattori, mutta ei ei tietenkään toiminut...

Noniin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jos lauttayhteys 'Euaan ei ole poikki vielä huomennakin, saatan päästä käymään sielläkin. Jos ei, niin ei haittaa. Mä luulen, että mun uusien nähtävyyksien pällistelykiintiö alkaa tältä erää olla aika täys jo x) Ei sillä, että tulisin takasin Suomen pakkaseen ehei. Täällä voi olla aivan liian kuuma, mutta ei se toinenkaan ääripää ihan hirveesti houkuta...

René

http://tvnz.co.nz/world-news/cyclone-rene-hammers-tonga-3364378

Hurja lukea uutisia syklonista, jonka pitäs olla ihan omilla nurkilla. Yleensä ne on aina toisella puolella maailmaa... Täällä tuulee aikalailla justiinsa nyt ja satelee välillä aika rankastikin. En nää merelle tai mitään, ni en tiedä, miten hurja meno siellä on, mutta täällä ei ainakaan tee mieli mennä pihalle, vaikkei toi toisaalta ihan hirveen hurja tuuli olekaan. Pesin pyykkiä ja toivon nyt, ettei se lentäis pois. Harkitsen juuri jotain vaihtoehtosta paikkaa kuivata niitä...

Sifa sano, ettei tän ihan hirveen paha sykloni pitäs olla, vaikka uutisissa puhutaankin 4-asteen ja 167km/h-tuulen myrskypyrskystä. Ainakaan vielä ei ole sähkötkään menneet. Mikän on hyvä. Ilmeisesti Samoalla ja Vava'ulla on ollu vähän hurjempaa. Jos noi uutiset oli oikeessa Renén ois pitäny olla Nuku'Alofan nurkilla puolilta päivin ja nyt se on jo reilusti yli, eikä täällä mun mielestä mitenkään superhurjaa ole ollut. En oo varma, onko pihalla kaatunu banaanipuska kaatunut tänä yönä vai jo aiemmin. Muistelen hämärästi nähneeni sen maassa joskus aiemminkin. Etupiha tosin on pelkkää vettä ja tuuli puhaltaa avoimista ikkunoista aika jatkuvasti. Vähän rasittavaakin, ettei noita lasikaihtimia voi sulkea, kun Sifa käyttää niitä hyllyinä. Tosin jos ne pistäs kii, tää ois aikamoinen koppi, kun ilmankosteus on aika korkee eikä täällä ihan kylmäkään ole.

Okei. Nyt tuulee aika hitosti. Pyykit sisään! :D

Essi ennen ja jälkeen merikasteen

Pangaimotu oli aika kiva pieni paratiisisaari. Vois ottaa omallekin takapihalle...

Ja tässä juuri laiturille merestä kavunnut Essi on helpottunut, että kamera ja kännykkä toimii edelleen. Seurassaan Winnie. Jumaluide en enää ikinä ota elektroniikkaa pois muovipussista kilomterin säteellä vedestä! O.O

Kun Essi putosí veneestä

Hitto mikä päivä :D:D:D
Vielä eilisillasta sen verran, että Sifa sano, ettei muista, miten päästiin kotiin. Se tosissaan kysy, että kumpi ajo O.O Oon niiin onnellinen, että päästiin hengissä perille. Tosin tänäänkin päästiin, vaikka mä ajoin loppupätkän ;) Muha. Olen vasemman puolen kuningatar. Vasemmankäden polku, here I come!

Käytiin vihdoin Paigamotulla. Se oli aika mini saari. Ympäri käveli noin puolen tunnin, vaikka ihmetteli ja otti kuvia. Jossain vaiheessa joku koira ilmesty seuraileen mua, mutta totesi joko, että oon toivoton tapaus tai turvassa, kun jätti mut sitten oman onneni nojaan. Juotiin rommikolia ja pelattiin tikkaa ja biljardia ja uunoa normikorteilla (kakkonen on nosta kaksi, vitonen nosta viisi, jätkä hyppää yli vuoron, kymppi vaihtaa suunata ja ässä vaihtaa väriä. \o/). Mä voitin uunon, biljardista oli vähän polemiikkia, kun joku löi kasipallon reikään ilman, että kukaan huomasi... tikkaa en heittänyt. Se ois voinut olla hengen vaarallista ;)

Takasin tullessa meinattiin mennä johkin venebaariin ja olin kiskonu veneen laituriin ja saanu kaikki muut turvallisesti laiturille, kun muistin, että mun reppu jäi veneeseen. Menin hakeen sen ja Sifan piti pitää veneestä kiinni, mutta eipä pitänyt kunnolla ja minä luiskahdin mereen reppuineni päivineni! Jumaleisson, että olen onnellinen minigrip-pusseista! Vain yksi ainoa minigrip on vastuussa siitä, että mulla on vielä toimiva kännykkä ja kamera! Sissös! En dipannu hirveen pitkään, mutta oli mun kaikki kamat ihan märkiä ja David pilas kännykkänsä, kun kiskottiin venettä peräkärryyn lopulta oikeessa laiturissa (oltiin vähän myöhään ja oli pimeetä, ni meinattiin eksyä armeijan laituriin). Mutta ei mun kännykkä tai kamera. Ne on hengissä. Huh. Huhhuh! Rahat ja kortit dippas kyllä, mutta jos Davidin kortit toimi meripesun jälkeen, luulisi munkin toimivan. *sormet ristissä*

Loppuillaksi mentiin korealaiseen karaokebaariin. Saatiin oma huone Sifan, Davidin, Annan ja Winnien kaa ja karjuttiin mikkeihin kun viimestä päivää. En oo ikinä laulanu yhtä paljon karaokea tai mitään muutakaan laulupeliä =D=D oli ihan sika hauskaa ja rommikola virtasi. David on asianajaja ja ilmeisesti sillä oli hyvä päivä, kun se tarjosi kaikille. Kaiken O.o Sifakin katuu, ettei ruvennut asianajajaksi. Pitäs varmaan hankkia joku lakimies rahottamaan kaiken, ni vois riehua mielensä mukaan... ;)

Aivan uskomaton päivä. Anna lupas viedä mut länsisaaren kiertoajelulla keskiviikkona. Eli 'Eualle torstaina. Toivottavasti syklonit on siihen mennessä kulkeneet ohi. Lauantaina taas pokeria ja Jo lupasi tehdä mulle lisää kookosrintsikoita (jostain on siis tultavat hyvä pari, pidetään peukkuja) ja saadaan kuulemma maailman parasta kahvia: Jo ja Winnie on kahvin kasvattajia :P Nice. Ne on kans jossain World Wide Organic Food-jutussa ja joku Risto Suomesta oli pari vuotta sitten muuttanut elämänsä Tongalla käydessään: piti olla kolme viikkoa, oli kolme kuukautta ja takasin Suomeen palatessaan myi bisneksensä ja muutti koko systeemin. En yhtään ihmettele. Joku, joka on viettänyt koko elämänsä putkessa ja tehnyt asiansa justiinsa yhdellä tavalla, on varmasti alkuun ainakin ihan pihalla, jos joutuu paikkaan, missä asiat ei mee ihan just vaan ehkä melkeen jos ollenkaan. Vähän niinkun ajais humalassa natsisääntöjen sijaan. Paitsi että humalassa ajaminen tässä tapauksessa meinais elämistä vähän aitojen pielestä. Tmv. Enivei. Riston elämä muuttui Tongalla. Pitäsköhän mun seurata Riston esimerkkiä ja jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ni ei tarvisi palata Suomen räntäsohjoon. Mitä se varmasti on sitten maalis-huhtikuussa. Yhh..

No en halua ajatella sitä. Ajattelen vaan sitä, miten onnellinen olen minigrip-pusseista. Niiden keksijälle pitäs lahjottaa joku pokaali tai jotain... O.O
M-mm. Vasemmalla ajaminen ei ollut hirmu vaikeeta. Ajoin vaan tosi lyhyen matkan. Ehkä huomenna enemmän ;) I'm going crazy \o/

Tongan villi lauantai-ilta ja melkonen kapula

Jep. Matkan ensimmäinen krapula iski. Vaikkei edes pitänyt juoda kun yksiä ;) No mutta pakkohan se on, kun hyvään seuraan pääsee. Vietettiin pokeri-ilta Sifan kavereiden luona. Noli aika vekkuleita tyyppejä kaikki. Pelasin 6 pa'angia ja vähän Sifan pelimerkkejä ja onnistuin häviämään melkeen kokoajan. Vasta ihan lopuksi voitin jonkun kaksi kertaa niin, että käteen jäi 6.5pa'angin arvosta pelimerkkejä. Jotka nekin kuulu Sifalle pääosin x) Mulla oli Karvinen mukana, mutta se oli vähän huono pelaaja. Aurinkolasitkaan ei meinannu pysyä päässä :(

Mut oli kivaa. Kaikki oli enemmän tai vähemmän tuiterissa. Myös Sifa, joka toimi kuskina O.o minä tiukkapiposuomalaisena varastin siltä jopa viimeset rommit ja rommikolat, ettei se jois enää enempää...vaikka herra siis kyllä tietää, miten paljon voi juoda ennen kun ajokunto menee. Takuulla... Ihan hyvin sentään selvittiin takasin. Hyvä, että nopeusrajotukset on mitä on. Ainiin, oli tuolla joillain teillä jopa 65km/h välillä. Vauhtia riittää...

Kävin eilen myös torilla vihdoin kattelemassa. Sielloli kaikkee kivaa kamaa, mutta käteen jäi vaan kuvia Karvisesta ja kookosrintsikkatilaus. Saa nähä, mitä sieltä tulee. Sillä naisella oli esillä yhet kookokset, mutta ne oli niin pienet, että piti tilata isommat. Viikon päästä käyn hakees. Ei siinä niin kauan ois menny, mutta jos pääsen 'Eualla käymään tässä jossain välissä, ni en uskaltanu sopia tulevalle viikolle...

Se, pääsenkö käymään siellä riippuu lähinnä säästä: täällon ollu aika tuulista viime aikoina ja Samoalta on kuulemma tulossa sykloni tännepäin...jippii O.o Toivottavasti se menee ohi, eikä oo ihan hirvee, eikä ainakaan täällä sillon kun pitäs lentää pois ! :O Ei sillä, ettenkö tykkäisi olla täällä, mutta mä luulen, että reilun viikon päästä oon levänny jo ihan tarpeeksi ;) Sitäpaitsi kävin eilen vaa'alla ja se näytti aika rumia lukuja....täällä saa liikaa ruokaa ja on liian laiska tehdäkseen mitään :O Siitä huolimatta paikalliset ei oo ihan hirveen pulleita olleet. Olin odottanut pulleempaa. Mutta tietty paree, ettei ihan liikaa paina - paikallinen tahi turisti :P

PS. Skippasin kirkon tänään. Ens viikolla sitten. Ehkä. Kai se on pakko. Kulttuuritekojen vuoksi. *huoh*

Pari kuvaa Tongatapun itäpuolelta

Pitää suojautua kookospähkinöiltä. Haista viis, non ne tappajapähkinät, joita täällä pitää pelätä!













Kokonainen sika pöydässä. Kanaa, merilevää, kookosta, kookoskanaa (omnomnom!), bataattia (eikse sitä oo, sweet potato?), raakaa kalaa..öö...simpukkaa, mustekalaa...oli niin paljon ja niin hyvää, että huhhei! Kyytipoikana Heineken, Beck's ja vesi. Paikalliset juomaherkut ;)

Moottoripyörällä kyytiä

Käytiin eilen puolen saaren kiertoajelulla. Sifa ajelutti mua motskallaan ja virnuilin takapenkissä koko matkan, kun se oli niin mahtavaa :D Pitääkin hankkia kevarikortti joskus kun on rahaa... ;)

No ois se mopo voinut kulkea paremminkin: päästiin ensimmäiselle pysäkille, kapteeni Cookin maihinnousupaikalle, mutta kun koetettiin jatkaa matkaa, ei pyörä lähtenytkään käyntiin x) Miten tää kuulostaa ihan samalta, kun sen vesiskootterin kaa..? =D Saatiin ohikulkevia poikia työntään ja kohta se pyörä sitten suostui liikkeelle. Näin hautamöykkyjä, joita ei saa avata kun ne on niin pyhiä. Hyvässä lykyssä siellä ei mitään kuninkaan ruumista olekaan, kun kertoman mukaan se hukku ja hävisi merille. Hups. Työnnettiin pyörää taas ja päästiin siistille rantatielle ja paikalliselle "Stonehengelle", Ha'amonga 'a Mauille. Ostin tien vieressä olleelta naiselta sen 21-vuotiaan pojan kaivertaman naamion ja sotapatukat :D Oli pakko ottaa vähän revanssia, kun Ulurulla käydessä joku aboriginaalinainen koetti myydä mulle töitään superedukkaasti, mutta hämmennyin ja kieltäydyin :O Saa nähä, kun menen torille, että miten paljon tämä nainen mua kusetti ;]

Sifa vähän räpläsi pyörää ja sai sen vihdoin tottelemaan kunnolla. Päästiin 'Anahulu-luolalle, mikä oli tosi pimee paikka. vesi oli luolassa kuitenkin niin matalalla, ettei sinne oikeen viittinyt mennä uimaan ja niinpä pulahdin rannassa, mikä sekin oli ihan hieno paikka. Ajettiin vielä Hinaluolalle ja jäätiin sinne syömään buffetti ja kattoon tanssiesitys. Vitsi et oli taas hyvää safkaa ja tanssiesitys oli hieno. Varsinkin tulitanssi. Ja poikien tanssit oli niin hauskoja kaikki. Tytötkin oli ihan kivoja, mutta ne vaan liikutteli käsiä silleen vähäsen...Mut noli ihan öljysiä ja sitten kaikki kävi liimaas seteleitä niiden ihoon, kun ne tanssi :D Tansseissa oli kaikissa sellanen hauska pään heilautus-juttu, joka heilautti niiden tukkakoristeita aina kivasti :P Se oli hauska yksityiskohta :] Ja yleisö sekä "juontaja" oli kaikki aika pöpejä 8)

Oli hienoo ajaa pimeen Tongatapun läpi takasin Nuku'alofaan, vaikka pylly vähän puutukin. On vaan niin älyttömän upeeta, että satuin Sifan sohvalle (ts. vierassänkyyn), kun se on niin avulias ja kaikkee. Kuulemma joskus järkänneet just kiertoajeluja pitkin saarta, niin sain vähän infoakin samalla. En hirveesti, kun Sifankin muisti on rajallinen, mutta ainakin seura oli mukavaa eikä tarvinnyt mömmöillä muiden turistien kaa. Tai no törmättiin me johonkin jenkkiin, joka oli alottamassa oseanialaistaidebisnestä täällä ja oli nyt hetkeksi kerinnyt lähteä kierteleen saarta. Oli sekin ihan mukavaa. Nähdä välillä muitakin turisteja. Tiedän, etten oo ainoa ulkopuolinen x)

Turistijutuista puheenollen join myös kavaa. Maistui veteen sekotetulta jauheelta. Mitä se olikin. Jos sitä ois juonu paljon, ois kai nukkunu tosi hyvin tai jotain. Join vaan yhen kupin, kun se makso 2 pa'angia per kuppi O.o Poltin myös pohkeeni mopon pakoputkeen. Motskaritatskaksi kai sanotaan. Nyt oon koettanu laittaa siihen aloe veraa, mutta näköjään siihen nousi kiva rakkula... Ja hyttyset jatkaa juhlaansa. Offia kuluu... Yöllä heräsin siihen, että joku - torakka tai gekko? Mieluummin gekko... - hyppäsi melkeen mun naamalle. Ihan viereen niin, että havahduin sen kosketukseen poskella. Huidoin sitä pois pimeessä aika pitkänä ennen kuin heräsin tarpeeksi ottaakseni taskulampun. Vessassa oli toissayönä kans maailman suurin torakka :D Mut se ei lentänyt. Se oli vaan paniikissa, kun valot oli päällä, eikä se päässy mihkään piiloon. Raukkaparka...

Kuveja ja kiintoisuuksia Nuku'alofasta

Lentokenttäbussikuski ja aulapoika uppoutuneena Principia Discordian salojen tutkimiseen :D Ei tää ollut ihan sitä, mitä aattelin heti ensimmäisenä Tongalla tekeväni, mutta käy se kai näinkin. Sitäpaitsi meinaan sunnuntaina mennä kirkkoon, niin tekee ehkä hyvää kompensoida sitä jollain...





Olis sen vesiskootterin kanssa voinut käydä hassumminkin. Kuten tämän paatin omistajat ovat päässeet toteamaan :O










Tää on aika jännä paikka. Erilainen. Kielen nuotti kuulostaa ohimennen kuultuna epäilyttävästi suomelta. Aika monet (varsinkin nuoret miehet) moikkaa tyyliin "Bye" tai "Moi", niinkun ne teki Bangkokissakin. Kätevää suomalaiselle ;) Suihku toimii kaasulla ja pitää painaa kahta nappulaa ja kääntää kaasuhana auki, että saa veden kulkemaan kunnolla ja hyvällä lämmöllä O.o Tuntuu, että tekniikka on joka puolella paljon lähempänä...Tai paljaanpana tai jotain...

Mutta jäde on hyvää. Ja missä jäde on hyvää, ei voi ihan kaikki olla päin prinkkalaa 8)

Lataisin lisää kuvia, mutta netti taitaa olla vähän epävakaalla tuulella, joten loppu jääköön toistaiseksi lukijan mielikuvituksen varaan ;)

Jetski? Ei Jetski...

Kiertelin eilen kyliä ja söin ihan älyttömän hyvää jädeä (makeen himo seurasi tänne asti) Chateau-jädepaikassa. Bongasin myös Starbucksin pullotettuja Frappuccinoja yhessä kaupassa, joten ei tarvi olla ilman niitäkään josw ihan hirvee himo tulee ;) Ainoo, ettei niihin saa sit kermavaahtoa ja makuvaihtoehdot oli vaan mocha ja coffee, eli ei caramel. Toisessa kaupassa oli Karvistikkaripussi! Pakko ostaa sellanen jokupäivä! :D Pakko alkaa syödä tikkareita ihan vaan siksi, että pussissa on Karvisen kuva x)

Täällon pihamaalla sikoja, koiria, ainakin yksi kissa (se kuuluu Sifalle), kanoja, tipuja ja muutama kukko, joka pitää meteliä melkeen läpi yön. Tai no ne kieku kun menin nukkumaan yheksältä, ne kieku kun heräsin kuudelta ja taas kun heräsin uudemman kerran kasilta.. Mutta kiekuvat kuitenkin. Ainiin ja se rummutus on kavan murskain :D huh, täällä ei siis harjoittele maailman huonoin rumpali...Se jumputtaa tuolla koko päivän kuitenkin. Jee...

Ainiin ja sanoinko, että Sifan auto on avopaku? Ainakaan tän päivänen auto ei ollut x) En oo ihan varma, oliko se toinen (juu, sillä oikeesti on kaksi autoa), mutta luulen, että hourin eilen siitä avoisuudesta...ja se vene..köh...se oli jetski, eli vesiskootteri 8) Eikä se toiminut :( Ne mun ostamat sytytystulpat oli ilmeisesti oikeet, mutta kun meinattiin mennä Pangaimotun saarelle, ni venhe saatiin kyllä vesille, mutta se ei käynnistynyt. Sitten kun mä hyppäsin kyydistä pois, Sifa lisäsi vähän bensaa sytytysmoottoriin ja kokeili yksin, se käynnisty, mutta kun mä tulin kyytiin taas, niin ei mitään muuta kun köhinää. Akku ilmeisesti loppu :/

Ei siis päästy saarelle uiskenteleen, mutta mentiin pulahtaan läheiselle altaalle, joka on siis vaan vallilla rajattu vesialue meressä. Mut oli sekin ihan kuul. Ja paikalliset tosissaan käy uimassa kaikki vaatteet päällä: yksi tyttö pulahti huppari päällä ja vähän ennen kun lähettiin, sinne hyppäsi poika suoraan tieltä. Kenkineen kaikkineen. No kuulemma on ihan okei uida bikineissä, ni minä sitten keikistelin siellä muiden ihmeteltävänä. Ei siellä onneksi ollut ketään. Pari tyyppiä kävi välillä vähän räpiköimässä. Ilmeisesti Sifa ei osaa hirveen hyvin uida. AInakaan kauhomalla. Pari hengen vetoa vaan. Eikä se osaa kelluakaan. Innteresting. Minä uin satametrisen altaan toiselle reunalle ja kaartaen takasin, eikä tuntunut missään. Mutta Sifa toisaalta kauhoo sillai naama veden alla ja sitä tyyliä minäkään en osaa...

Jutskattiin siinä auringossa kaikennäkösiä. En tainnut kertoa, että Sifa on olympiatason jousiampuja. Pronssia Ateenassa 2004 ja tavoitteena kulta Lontoosta 1212. Kuulemma edellinen kultamitalisti ei ois ees niin hankala vastus, kunhan ei pelaa kuumeessa, eikä käytä kädessä jotain suojusta, joka repii leuan auki (sillä on ollu vähän huonoa onnea viime kisoissa..). Eli pitääkin kattoa jouskarikisat sitten 1212, ni pääsen kehumaan, että tunnen sen voittajan ;D Se meinas itseasiassa kiertää vähän Eurooppaa sitten, kun on käynyt sen kultamitalin hakemassa niin tiedä vaikka pääsisin näyttään Helsinkiä olympiakultamitalistille x) Boy, does that sound nice :D

Söin äsken myös sellasen pihapuun mangon. Hitto, että oli hyvää. Tosissaan ihan hemmetin hyvää. Paras mango ikinä! O.o Tekis mieli lisää, mutta noi jäljellä olevat on vähän epäilyttävän pehmeitä... Mmmm...

Kukko kiekuu ja auto sanoo naks, vaikkei pitäis

Pääsin turvallisesti Tongalle. Otin bussin Date Line Hotellille, joka oli ihan helvetin kallis paikka, mutta ne anto mun istua respassa vajaa tunnin, kun venasin, että Sifa tulis hakemaan mut. Bussikuski sattu olemaan uskonnoista kiinnostunut ja muutenkin hauska heppu, joten juteltiin muun muassa islamin ja kristinuskon eroista sekä tietysti päädyin kertomaan diskordianismistä ja kohta istuttiin Date Linen respassa aulapojan ja bussikuskin kanssa nenät kiinni Principia Discordiassa. Haistan hedelmällisen maaperän kaaosuskonnolle ;)

No Sifa saapui avopakullaan ja haettiin mulle BBQ-ruokaa ja vettä ennenkun päästiin tänne kukkojen ja naapurin rumpujen (? Hiton huono rumpali, jos se tosissaan on sitä!) ääntelyn keskelle. Tarjolla on pihapuusta poimittuja mangoja ja sain lyhyen oppitunnin auton korjaukseen. Tai siis ei Sifakaan tiedä, mitä se tekee. Netistä löytänyt ohjeet, miten testata, missä kohti virta ei kule (valo lampussa sammuu, kun kytkee jotain jonnekin...joku autonero saattaa tietää, mistä tässä on kyse...) ja Sifa osaavana miehenä (no on sillä neljä lasta, veden pullotusfirma, yritysvuokrarakennus rakenteilla ja dieettiohjeet myynnissä netissä dollarin hintaan!) on sitten ryhtynyt autoaan korjaamaan. Ja otti minut avuksi. No valo ei sammunut, eikä vikaa ihan vielä löytynyt.... Mutta saan kuulemma käyttää autoa ihan vapaasti, kunhan aina parkkeeratessa irrotan jonkun piuhan! :D *hermostunutta naurua*

Saan tosiaan lainata autoa ja mopoa ja pyörää niinko tykkään. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Mutta tää on ihanteellinen paikka harjotella väärällä puolella ajoa: nopeusrajotus on 40km/h tai vähän päälle "isommilla teillä" =D=D=D Aivan ihana paikka! Katoin heti lentokoneesta, että jahas, se on litteä. Ja jumaliste sitä tää on. Litteä pieni palmupläjäys, jossa autolla ajetaan hiitaaasti ja asiat otetaan muutenkin rennosti. Paikka, mistä aika alkaa...tai missä aika on pysähtynyt. Ihan miten asiaa katsoo...

Ja ajattelin kohta mennä katsomaan asiaa. Kunhan saan nämä elintärkeät jutut päivitettyä, jotten vaan unohtaisi mitään :D

Ei mut tosissaan. Sifa. Ihana mies! 48-vuotias ja ihan sika rento tyyppi. Australian no worries ei oo rentoutta nähnytkään! Kahen viikon pakopaikaksi oivallinen. Paitsi, että hyttyset syö mua juuri alhaalta päin...Suihkuttelin ohvia ihan kunnolla varsinkin jalkoihin, mutta jumankekka kun kirveltää ja nousee paukamaa paukaman päälle O.O ne tyypit netissä ei todellakaan liiotelleet, että täällon maailman verenhimosimmat itikat. En tiedä koko maailmasta, mutten oo ikinä ollu näin nopee näin reikänen!

Kentällä 2.5h Aucklandissa, koneessa 2,5h ja kentällä 0.5h Tongalla. Jeps. Saa nähä, lentelenkö lähisaarille täällä ollessa vai annanko suosiolla lentämisen olla kahdeksi viikoksi...