Nyt se on ohi

Sain paketin Malesiasta, missä se rinkka, kirjaston kirjat ( hehee ;) ) ja kameran paketti plus käyttöohjeet oli kaikki tallessa. Jossain välissä paketti oli laitettu muoviinkin, joten hyvässä kunnossa kaikki kotona taas. Viimeiset rippeet reissusta *huoh*

Vaikka paluubileet vähän palauttikin maan kamaralle, on silti vähän paluumasennus vielä, kun ei olekaan enää joka päivä hirveesti uusia nähtävyyksiä ja uusia ihmisiä tavattavaksi. Vanhat vaan (ei millään pahalla, kaverit :P). Tosin eilen kävin uudessa seurassa italian jälkeen Robertsilla kaakaolla ja chai lattella parantamassa maailmaa. Se piristi. Ja toi taas vähän fiiliksiä takasin: Helsingissäkin voi tavata uusia ihmisiä ja nauttia keskusteluista.

Suurin väsymys on ehkä siinä, että nyt pitäskin siivota, kun en vaan lähipäivinä tule nappaamaan kaikkia mun kamoja ja jatkamaan matkaa. Ne pitäs siis pistää paikoilleen ja pitäs imuroidakin ja vaikka mitä. Ei tää muu kämppä niin vaikee, mutta mun huone. Se on niin pieni ja sotkuinen :(

Mut on tää ihan kivaa. Pääsen vihdoin jumppaankin, eikä tarvi vetää hirveesti herkkua joka päivä. Ei tarvi, mutta saa ;) Vaikkei saa, koska http://essi-8kiloa.blogspot.com :}

Paluubileet palauttivat

Joku joskus sanoi minulle, että totaalinen nollaus aina sillon tällön puhdistaa ilmaa ja parantaa oloa huomattavasti. Muistan kyllä, kuka niin sanoi, mutta sensuurisyistä en viitsi häntä tässä mainita nimeltä ;) Tällainen nollaus tapahtui nyt männä viikonloppuna, kun muun muassa juhlittiin meikäläisen paluuta vihdoinkin koko kaveriköörin voimin. Tai ainakin melkein koko: ensi lauantaina olisi tarkotus nähdä loppuja. Tosin vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kenties.

Viikonlopun ryyppäämisen jälkeen tuli sellanen olo, että nyt on melkeen jo kotona taas. Tai siis kaikki ne ihanat ystävät ja hyvä ruoka ja seinille roiskuneet punaviinit palautti aika hyvin (koti)maan pinnalle...m-mm.... On tässä vielä vähän ekapistinen fiilis, kun koulua ei ole paljon ollenkaan ja sekin hyvin kummallisina aikoina. Sitäpaitsi poden krapulaa jo toista päivää ja niskakin jumahti niin, ettei pää käänny vasempaan. en siis ole saanut paljoa aikaan, mikä vähentää todellisuuden tajua, mutta kyllä mä alan taas pikkuhiljaa saamaan elämästä kiinni. Monellakin tapaa. Se ryyppäys oli vaan sellanen totaalinen "stop, eject, puhalla kasettiin ja laita takasin koneeseen play"-juttu. Aina välillä niin vaan pitää tehdä. Varsinkin, jos kone toimii kasariprosessorilla, eikä tue DVD:tä 8)

Sen verran paluubileistä, että järkkäsin pienen ryhmäkisan, joka paisuikin aika isoksi lopulta, kun se kesti ehkä kolme tuntia...hups. Viisi ryhmää. Ensin oli blogiin liittyvä tietovisa (aika ilkeä sellainen ;)), sitten installaatio, joka sisälsi  3 paria kookosrintsikoita (jumavita, miten härskejä juttuja niistä voikaan saada aikaan! Tai ehkä se johtuu vaan mun kavereista...<3) ja lopulta muovailuvahasta muotoiltiin maha mahoja ja keilattiin Wii Sportsilla. Maha mahat oli vielä hyvä juttu, mutta se Wii Sports tais herättää vähän antipatioita, joten tiedänpä jättää sen pois ens kerralla. Seuraavan kerran, kun palaan maailmanympärimatkalta ;)

En tainnut näitä keritä lauantaina kertomaankaan, joten tässä vielä vastauksia kysymyksiin:
1. Kuinka monella couchsurfing-sohvalla Essi nukkui? 6:lla
2. Kuinka monessa maassa Essi kävi? 7:ssä (Suomea ja Samoaa ei laskettu)
3. Mitä tarkoittaa pa'alangi? Valkoihoinen/sinisilmäinen
4. Kuinka monta postimerkkiä tuli pakettiin Tongalta Suomeen? 39
5. Kuinka monta lukijaa Essi World Tourilla on rekisteröityneenä? 6 (ainakin näkyy minulle, en sitten tiedä, jos osa on salaisina...)
5+ Kuinka monta merkintää blogissa oli lauantai-iltaan mennessä? 96

Ja maha oli tongaa ja tarkoitti tyhjää. Maha maha on siis toodella tyhjä.

Sen vaan tahdon sanoa, että olette kyllä rakkaita te ihanat ystäväni. Teitä kaipasin reissussakin eniten. Vähän niinkun matkankin parhaat muistot on niistä ihmisistä, joita siellä tapasi, eikä niinkään maisemista. Vaikka yksinäisistä hetkistä esim. Kata Tjutalla saa voimaa vieläkin, kun niitä ajattelee, mutta se olikin aika elävä kivimuodostelma. Enkä yhtään kadu, että lähdin yksin. Se oli parasta ikinä. Huomasi kavereidenkin arvon paremmin ;) Elämä jatkuu. Kohti uusia seikkailuita! Kuala Lumpurista tulevaa pakettia odotellessa...

Matkaunelmia ja tuulahdus Tongalta

Näin unta, että oli aika jatkaa matkaa ja suunnittelin hankkivani majapaikat matkan varrelta viiden päivän reissullani *jonnekin*. Ensimmäisen majapaikan löysin hiippailemalla perheen varastorakennuksessa, kunnes isäntä koirineen yhytti minut ja lupasi yöpaikan. Sitten heräsin ja keskustelin Kaliforniasta Tommin kanssa. Lopulta heräsin oikeasti, mutta en keskustellut Kaliforniasta Tommin kanssa (jäi yöksi eilisten lautapelirientojen päätteeksi). Lähetin sen töihin vaan.

Kävin aamupäivällä postissa hoitamassa muita asioita ja takasin tullessa avonainen postiluukku sai epäilemään, että nyt on pakettikortti vihdoin täällä. No siellähän se Tongalta lähetetyn paketin kortti pilkottikin keittiön oven alta. Ei auttanut muu kun käydä postissa uudemman kerran. Tuli aika hilpeä olo, kun näki sen ruttaantuneen paketin - puhumattakaan 35 postimerkistä lootan päällä 8) Kaikki kamat oli kunnossa ja pääsin pohdiskelemaan, että mitä ihmettä mä noille veistoksillekin teen... Jee. Matka jatkuu - jollain tasolla ainakin \o/














Kuulin myös, että työkaveri varasi lentoliput Australiaan. Ei ollut paha hinta. Vähän syyhyttää sormia kaikki lentolippuihin liittyväkin nykyään. Luin sunnuntain hesarin matkasivut varmaan tarkemmin kun koskaan :D Matkakuume ei parane matkustamalla. Todellakaan! ;)

Jaa mikäs paikka tää sit on? Koti? Hmm...ei, en ole kuullut...

Noniin. Nyt olen jo toista päivää Suomessa sen kamalan keskiviikon jälkeen, jolloin istuin kuusi tylsää tuntia lentokentällä ja kolme sitäkin levottomampaa tuntia Blue1:n kamalalla lennolla Suomeen. Keskiviikko aamulla kyllä toivoin, että voisin jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ois pitäny tarkentaa, että joku pari päivää kaupungilla ois voinut olla jees, ei kolme ylimäärästä tuntia lentokentällä sen takia, että toisen moottorin generaattori hajosi Helsingistä Lontooseen lennettäessä ja vehkeen vaihtoon meni se kolme ja puoli tuntia. -__-

Siinä oli matkustajat ja henkilökunta kaikki aika tappi, kun lopulta päästiin koneeseen. Myös täysi televisiottomuus ja kuulokettomuus tympi niin paljon, että oli olo, että mieluummin tosiaan vaikka lumijäiseen Suomeen, kun hetkeäkään pitempään siinä koneessa! Saatiin sentään viidellä punnalla ostaa evästä siellä Heathrow'lla ennen lentoa, niin ei ihan koko päivää tarvinnut fudgella ja frappuccinolla (just riitti kolme puntaa siihen ;)) elää...mutta melkeen kuitenkin, kun koneessa sitten ei tietenkään mitään saanut... Ihan hyvä, että tällanen myöhästys tuli vasta tällä viimesellä lennolla, mutta nyt jäi Blue1:sta/SASista sellanen olo, etten kyllä ihan heti niiden lentoa ota, jos saan valita...

Kaheltatoista päivällä astuin Heathrow'n kentälle ja noin kahdeltatoista yöllä Suomen aikaa (kymmenen illalla brittein aikaa) astuin ulos Helsinki-Vantaalta. Antti, äitee ja iskä oli mua vastassa kaikki. Hiukan oli epätodellinen olo halata ja pakata kamoja autoon. Puhumattakaan kotiovelle pääsemisestä. En enää muistanut ovikoodia ja avainten valinnassa meni jonkin verran aikaa. Olin sentään reissussa kolmasosan tähän astisesta tässä osoitteessa "asutusta" ajasta. Puoli vuotta sitten muutettiin...

Eilinenkin meni totutellessa. En varmaan seuraavan x-ajan sisään puhu mistään muusta kun tästä reissusta (varokaa vaan, kaverit!). Mieli on vielä matkalla. Vähän kyllä ärsyttääkin, kun kaikki assosiaatiot muiden puheista liittyy reissuun ja sitten - ihmisten blogin lukemisahkeruudesta riippuen - joudun selittämään tosi tarkastikin kaikesta, kun kukaan muu ei ollut paikalla eikä tiedä mistään mitään - riippuen blogin lukemisahkeruudesta tietysti ;) Mutta tylsä siis puhua aiheesta, missä muut ei oo olleet osallisina, kun se tarkottaa sitten sitä, että olen ainoa, joka siitä puhuu ja kyllästytän kaikki kuoliaaksi monologeillani :O itseni ainakin 8)

Muta eiköhän tää tästä. Pikku hiljaa. Kuuntelen Musen The Resistance-, Madnessin The Liberty of Norton Folgate- ja Eelsin end Times-levyjä, jotka ostin Lontoosta ihastuttuani kahteen ensimmäiseen LA-Lontoo -lennolla. Eels on vanha tuttu. M-mm. Mitä tästä matkasta jäi käteen? Muun muassa paljon siistejä muistoja, jotka tuntuu nyt unelta vaan. Niin paljon uusia ihania tuttavuuksia. Vähän jotain kamaa. Sellanen olo, että oon vaan menettänyt kaksi kuukautta ajasta Suomessa, enkä oo koskaan missään käynytkään. Tältäköhän tuntuu, kun herää koomasta :O Ei mutta oikeesti! Ihan uskomaton olo (ei varmaan helpota, että oon nukkunut kanssa aika vähän...). Ja olin poissa vaan kaksi kuukautta! Miltäköhän olisi tuntunut olla vuoden vaihdossa...? En varmaan enää muistas ihmisten nimiä - saati naamoja... Huhhei. No oli kyllä kokemus tämä. Jään sulattelemaan. Vaikka samaa ei voi sanoa kelistä täällä. Lunta vaan tuppaa...

Lontoota tornista ja silmästä

En mennytkään National Galleryyn. Towerin jälkeen söin Westminsterissä juustoburgerin pahimpaan nälkään ja menin London Eyestä kattelemaan paikkoja ylhäältä käsin.

Towerissa oli kiva henkilökunta. Yksi jopa antoi mulle sähköpostiosotteensa, että voisin

lähettää

sille kuvan siitä ja Karvisesta hevosen vieressä. Se oli hassu setä. Laittaisin sen kuvan tänne, jos macilla olisi helpompi kääntää kuvia. Se kun on vaakatasossa. Mutta.

Tässä muita tyyppejä Towerista :)

Esittelykierroksen vetäjä ei muistanut Karvisen nimeä, mutta muisti paljon kaikkea muuta

jännää...

London Eyen esielokuva oli 4-D. Mitenköhän monta 4-D elokuvaa mä oon tänkin reissun aikana nähnyt. Ajan muotivillitys. Mutta tää oli kyllä hieno: kun 3-D elokuvassa puhallettiin saippuakuplia, niin me saatiin kuplia niskaan, eikä silmä oikeasti erottanut missä oli oikeet

saippuakuplat ja missä vaan elokuvat. Se on hauska, miten ihmiset vieläkin kurottelee 3-D lokkejakin, mutta näissä kuplissa meni kyllä mullakin silmät ristiin :O Tänään oli itseasiassa

London Eyen 10-vuotispäivä, ni siellä oli ilmapalloja ja puujaloilla käveleviä tyyppejä ja

muutenkin aika juhlavat meiningit :) Oli Lontoo ihan hieno kyllä ylhäältä käsin, ettei sen

puoleen. Seuraavassa otoksia silmästä käsin.

Huomenna pois. Nyyh. Se siitä sitten. Matka takaisin arkeen alkaa tästä. Mutta Essi ei palaa jäädäkseen. Kohta pääsette kuitenkin eroon tästä blogista. Ei tarvi enää potea syyllisyyttä jos sitä ei lue ja kärsiä sisäisesti jos sitä lukee ;)

PS. Paluubileet on 20.3. \o/

Viimeisen päivän blues

Oh, woe is me, my life is a misery...Huomenna tosiaan kotiin: tämä on viimeinen kokonainen päivä Lontoossa...Ja mä vietän sitä kirjottamalla blogiin \o/

Eilen kävin siis Regent's Parkissa kattelemassa lampia ja lähteitä ja spiraalipuskia. Se oli ihan kaunis paikka kyllä. Sieltä oli hyvä mennä British Museumiin kiertelemään ja piirtelemään. Siellä ei kaikki paikat olleet auki, kun ilmeisesti työntekijät oli lakossa. Tai ainakin osa... Oh joy. Mutta afrikkalainen akrobaatti krokotiilin selässä oli näkemisen arvoinen patsas 8)

Olin jo aika nälkäinen, kun pääsin Chinatowniin. Mikä oli sinänsä ihan mukavaa. Siitä on niin kauan, kun oon ollut oikeesti nälkäinen, eikä oo vaan tuntunut siltä, että "nyt vois ehkä syödä taas jotain". Ostin siis neonvihreämustaraidallisen hatun ja menin syömään. Todisteet näette edellisessä päivityksessä. Tämän jälkeen innostuin varaamaan lipun The 39 Stepsiin Criterioniin.

Kiertelin vielä sen verta, että totesin Watkinsonin kirjakaupan olevan omistajan vaihdoksen vuoksi suljettu. Nyyh. Sinne jäi pakanakirjahamstraus sitten. Piccadilly circuksella oli kanssa katseltavaa siksi pariksi tunniksi ennen kun pääsin teatteriin toiselle riville seuraamaan Hitchcockin jännäristä tehtyä parodiaa. Se oli ihan loistava :D Tajusin jossain vaiheessa, että olin nähny sen leffankin, joten tiesin, minkälainen alkuperänen oli - aika huumori sekin kyllä - ja pystyin nauttimaan Karvinen kainalossa täysin palkein.

Että sellainen päivä Lontoossa. Tänään oli suunitelmissa vaikka mitä Towerista National Galleryyn ja muuta. Mutta ei huvittas tehdä yhtään mitään, kun on vika päivä :( Tässä on ollut aikaa jo vähän muistella matkaa, mutta kohta se on ihan oikeesti ohi ja joudun palaamaan kylmään ja harmaaseen arkeen....JA laihduttamaan ne reilu viisi kiloa, jotka tällä matkalla on tarttuneet mukaan *blush* Seuraava blogi 8 kiloa 8 viikossa starttaa tämän jälkeen, tervetuloa vaan seuraamaan sitä jos et vielä saanut tarpeeksesi mun blogaamisistani 8)

Mutta nyt, Lontoo, ota minut hellään jäähyväissyleilyysi ja lupaa, ettei tämä jää viimeiseksi päiväksi ikinä!

Karvinen Regent's Parkissa ja Chinatownissa

Karvinen vapautti Bookcrossing-kirjan Regent's Parkiin ja poseerasi kuivalla suihkulähteellä. Muun muassa ;)

Prawns & vegetables with egg fried rice olka hyvä...

...ja jälkkäriksi oli pakko ottaa toffeebanskua jädellä. Onneksi Karvinen söi sen, ni voin olla hyvillä mielin :P

Tässä vähän kuvia, olkaa hyvä. Kerron lisää, kun kello on jotain muuta kuin yksi yöllä :) Heh, viimeset päivät käsillä ja blogi kuolettuu totaalisesti. Onneksi reissasin yksin: muuten en olisi koko reissun aikana kerennyt päivittämään blogia. Seura tekee kyllä hyvääkin tässä vaiheessa kieltämättä... :O

Kun makuupussi ei riitä

Hahaa. Cambridge koettu. Olipa kaunis paikka, ei voi muuta sanoa! :O 70% maasta on yliopiston omistuksessa ja varakkain college on Trinity College, joka omistaa kolmanneksi eniten maata koko Britanniassa: kuningasperheen ja kirkon jälkeen. Aika paljon siis. Saatiin vähän infoa - varsinkin numeroihin liittyen - eräältä lentäjäfyysikko-opiskelijalta, joka käytti meitä ponttaamassa, eli veneellä joella. Vähän niinkun Venetsiassa. Venetsian kanssa yhteistä oli myös Huokaustensilta, joka oli myös Cambridgessa. Matemaattisen sillan lisäksi :P

Käytiin Cambridgen vanhimmassa pubissa, Eaglessa, jossa kaikki paikalliset keksijäkuuluisuudet kävi ryyppäämässä ja oli kirjottanu nimiään kattoon. Sinänsä jännä paikka, kun siellä tosiaan oli kaikki Newtonit ja toverit (Edison esim..kai?) opiskelleet ja keksineet keksintöjään. Ilmeisesti Oxfordissa tapahtuneen murhan jälkeen murhasta syytetyt olivat karanneet Cambridgeen ja perustaneet sinne kilpailevan yliopiston. Olen nyt sivistynyt ^-^

Pontingin ja (viski-)pubeilun lisäksi käytiin kattomassa opiskelijateatteriesitys The Last 5 Years. Se oli kahden hengen musikaali ihmissuhteen alusta ja avioerosta. Queen's collegen Fitzpatrick-hallin teatterissa esitetty. Tindekin tykkäsi. Ainiin, Lontoossa käytiin perjantaina katsomassa Waiting for Godot Theatre Royal Haymarketissa. Se oli. Hyvin erilainen teatterikokemus. Varsinkin, kun jetlagi oli aikamoinen sillon perjantai-iltana tunnin lentokoneunien jälkeen. Nukuin varmaan puolet siitä. Varsinkin toisessa näytöksessä. Vaikka toisessa näytöksessä tuntu siltä, että melkein tajusinkin siitä jotain 8) 5 yearsissa nukuin vaan ihan vähän ja tajusin koko jutun, kiitos käsiohjelman \o/

Yöllä paleltiin Cambridgessä opiskelevan Daniellan ja kämppisten olkkarissa. Mun +5 astetta kestämään suunnitellussa makuupussissakin oli jäätävää ja jouduin ottaan ainoon ekstrapeiton itelleni. Tinde kiehnäs kyljessä omassa pussissaan, muttei älynnyt kiskasta itelleen omaa osuutta peitosta... Selvittiin hengissä, mutta kyllä eristeet on ihania asioita! o.O

Tänään käytiin mm. Fitzwilliam museossa ihailemassa brittien upeimpiin kuuluvaa taidekokoelmaa. Soli kyllä hieno. Ja ilmanen sisäänpääsy oli plussaa. Sitten nähtiin pikaseen mun vuokraisäntäpariskuntaa, kun ne asuu täällä. Kierrättivät vähän länsipuolella kaupunkia, kun oltiin vaan keskustan alue nähty. Soli hiukan eri näköstä se kampusalue joen pohjois- ja länsipuolella. Sellasta Otaniemen TKK:n tapasta kuuskytlukulaista rakennusta. Mutta ihan nättiä jostain syystä kuitenkin :P

Nyt olen takaisin Tinden ja parin muun opiskelijatutun kaverilla, Jupella, ja se odottaa tuossa, että lopettaisin ja päästäisiin nukkumaan. Ehkä niin on parasta. Päivärytmi vois olla hyvä saada taas normiin, etten sitten ihan pimahda, kun tulen Suomeen...Vaikka Tinden kanssa (Tinde lähti Canterburyyn) laskeskeltiin, että kannattaisko sittenkin siirtää kotilentolippua ja sen sijaan lähteä vähän Skotlantia kattelemmaan.... Never ending world tour? Why not? :D:D

Lentokenttäaikaa vol. 6

Kentällä Losissa ainakin 4h. Eli yhteensä 32h lentokentillä ja n.43,5h koneissa. Koneaika lisääntyy aika mukavasti, kun seuraavan lennon pitäs kestää n.10h 40min, eli todennäkösesti 11h \o/ Aikamoisia lukuja, mutta kohta on lennot ja kentät käyty. Kohta olen jo Helsinki-Vantaalla. Mutta vielä 6 päivää! 6 päivää aikaa naaaaattia ^-^

Näiden kenttien vaakojen eriarvoisuus sai juuri todistuksen, kun rinkka painoi vaan 18kg. Vaikka ostin kaksi isoa kirjaa Tongalta lähdön jälkeen ja siellä se muka paino 20kg. Yeah right. Tietty voi olla, että ne pari kiloa on mulla repussa nyt, kun ei tarvinnu sulloa käsimatkatavarakamaa rinkkaan. Mutta silti niiden kirjojen painon pitäis näkyä jossain, enkä usko, että mun reppu painaa kymmentä kiloa. Ehkä 8kg, muttei kymmenen. Vaikka kaikki kengät ja kaikki piti turvatarkastuksessa ottaa pois ja rinkka meni xray:n läpi, oli maasta taas helpompi päästä pois. Toivon vaan, ettei Lontoossa olis mitään hirveetä hulabaloota. En jaksa. Tahdon vaan tarkastuksista läpi ja ulkoilmaan \o/ Heh, vastakkaisella penkkirivillä istunut vanhaherra päästi juuri muhevan pierun noustessaan seisomaan. M-mm. Siltä näköjään jäi joku pussukka tohon....ehkä se lähti vaan vessaan ja huomaa sen kohta? :O

Vietettiin aamulla vielä laatuaikaa Lizzien ja sen puolalaissyntysen kaverin, Paulinan, kanssa kattomalla Sinkkuelämää. Kolme jaksoa 8) Paulina ei ollu koskaan nähny Sinkkuelämää, joten Lizzie oli ottanut tehtäväkseen sivistää puolalaista ystäväänsä. Automatkalla Lizzie biletti taas innoissaan musiikin tahtiin ja puhu härskejä. Jossain liikennevaloissa se muisti, ettei oo otettu vielä kuvaa yhessä ja näpsäsi yhen sitten pikaseen ennen kun valot vaihtu :D ihan hauska täti, vaikkei hirveen hyvin laulakaan 8) Havaij-fidjiläinen alkujaan. Ei kuitenkaan osannut hulaa. Toisin kun minä. Muhaha ;)

Mimalle terveisiä sen verta, että lentokentältä löysin vielä chilimangoa. Pääset sittenkin maistamaan :]

Lontoossa treffit Tinden kanssa Elephant&Castlen metroasemalla. Pitee kattoo, miten törmätään, kun olen kännykkävammanen ja kaikkea...Noniin, vanha herra tuli takaisin ja sai pussukkansa talteen.

Ainiin, kone lähtee portilta 23A ja käytin juuri rahaa 23.05$. Miksi en ole yllättynyt? :D

Taru meksikolaisesta kympistä ja parittomasta hanskasta

Olipa kerran ylensyönyt, väsähtänyt Essi, joka toisiksi viimeisessä maailmanympärimatkan etapissaan, Los Angelesissa, vietti viimeistä kokonaista päivää ennen lentoaan Lontooseen. Essi vietti aamupäivän onnellisesti internetissä surffaten ennen kuin päätti lähteä kävelylle kohti Newport Beachia - ihan vain liikuntaa saadakseen ja kenties maisemia nähdäkseen.

Bayview Parkista näköala oli sen verran mielenkiintoinen, että Essi valitsi pururadan matalien puskien lomassa ja haahuili mäkeä alas kohti pientä poukamaa. Matkalla Essiä puhutteli puutarhatyöntekijä, joka ei osannut englantia. Espanjaa taitamaton Essi oli hämmentynyt, kun mies kysyi jotain ja tarjosi sitten 10 dollarin seteliä pahoitellen, ettei osaa englantia (sen verran Essi sentään ymmärsi), ennen kuin palasi työnsä pariin jotain mutisten. Mies ei huolinut rahaansa takaisin, joten päätään pyöritellen Essi sujautti kympin taskuunsa. No mikä ettei.

Essi jatkoi matkaansa ja kahlasi rannan upottavassa hiekassa ja vähän vedessäkin ennen kuin keinui leikkipuiston keinussa jonkin aikaa. Oli kaunis, aurinkoinen päivä ja oli mukava kuivatella märkiä, hiekkaisia jalkojaan keinumisesta syntyvässä ilmavirrassa. Lopulta Essi päätti kuitenkin ottaa suunnan kohti Fashion Island-ostoskeskusta jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jenkkifudisleukasuojus veljelle.

Keskuksessa oli kyllä vaikka mitä, mutta ei valitettavasti jalkapallovälineitä - ainakaan mitä Essi olisi huomannut karttaa tutkiessaan. No, Essi päätyi (jälleen) Barnes& Noblesin hyllyjen väliin. Terry Pratchettin Unseen Academicals oli vähällä päätyä Essin ylipainoisiin matkatavaroihin, mutta viime tingassa Essi perui suunnitelmansa - ja osti sen sijaan Book of Liesin, missä monien mielenkiintoisten okkulttisten kirjoittajien tekstejä oli lyhennelty hyvältä vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Aivan itsestään tämä valinta ei Essin kohdalle sattunut, sillä kofeiini tuntuu innoittavan Essin ostohimoja normaalista vähän villimpään. Salaattipasta-aterian jälkiruuaksi Essi nimittäin kävi maistamassa vähän kahvia ja hups, kohta kirja olikin tiskillä ja Essin repussa.

Kaiken tämän kirjallisen mässäilyn keskellä Essi huomasi kadottaneensa toisen edellispäivänä ostamistaan Painajainen ennen joulua -hanskoistaan. Essi oli hyvin pettynyt itseensä ja kierteli vessoja ja muita paikkoja, missä hanska olisi saattanut repusta luiskahtaa ulos, mutta turhaan. Edes myöhemmin illalla kysellessä kukaan ei ollut tuonut hanskaa ostoskeskuksen asiakaspalveluun, tahi Barnes & Noblen kahvilaan, mikä olisi saattanut olla yksi oivallinen hanskan karkauspaikka. No nyt Essillä on siis vain yksi hanska, joka on aika säälittävä kaikessa parittomuudessaan.

Ebayssä samanlaiset hanskat olisivat aika edukkaasti myynnissä, mutta niitä ei tietenkään kuljeteta ulkomaille. Essi surustui tästä aikalailla. Hanskaa kun oli käytetty vain yhden kerran :( Oliko tämä uhri, jonka Ameriikan henget Essiltä vaativat ennen kuin päästävät hänet pois maasta? Tervetuliaisuhrina Los Angelesiin saapuessa toimi ilmeisesti Essin kaulakoru, sillä se napsahti poikki jo lentokentällä. Tässä tosin ei ollut mitään uutta: korun ketju oli katkennut kerran Edinburghissakin, eikä uusi maksa paljoa edes Suomessa, mutta hanskan menetys harmitti vähän enemmän. Ehkä Essin pitää ostaa Suomesta samankaltaiset sormettomat hanskat ja käyttää niistä toista tämän painajaishanskan parina. Ehkä Lontoon Disney shopista löytyy Essille uutta kivaa lohdutukseksi...

Tähän kuitenkin päättyy harmillinen kertomuksemme. Ainakaan Essi ei nyt maksanut hanskastaan kuin kolmisen dollaria, sillä meksikolaisen kymmenen dollaria ikään kuin korvasi hanskan katoamisen. Ehkä se mies olikin Tricksteri, joka halusi ostaa Essiltä hanskan tämän tajuamatta sitä. Ehkä Essin olisi pitänyt palauttaa kymppi vaikka väkisin, että olisi saanut pitää hanskansa. Ehkä Essi on vähän taikauskoisella tuulella ja Essin pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä pakkaamaan. Essi ottaa bussin 1045 lentokentälle, vaikka lento lähtee vasta 1600, mutta minkäs teet, kun ei busseja mene parempaan aikaan. Essin Lizzie-emännän homokämppis olisi voinut ajaa Essin Long Beachille, mistä bussilla olisi saattanut päästä halvemmalla lentokentälle, mutta Troy(?) joutuukin lähtemään jo kuudelta aamulla, joten uusi suunnitelma nimeltä Flyaway-bussi piti ottaa käyttöön.

Essi on muuten ollut aika yllättynyt meksikolaisten määrästä Los Angelesissa, vaikka oli kuullut siitä aiemmin. Tämä kaupunki on ollut todella kaksikielinen - vähän niinkuin suomen ja ruotsin kielet Suomessa - eikä tuntunut siis lainkaan yllättävältä, ettei puutarhatyöntekijä osannut englantia.

Kerroinko muuten, että Lizziellä on joku hassu juttu hajujen kanssa. Sähköpistokkeissa on kummat pömpelit, joihin kiinnitetään hajustepullot, jotka sitten levittää tasaisesti makeaa hajua ympäri kämppää. Ei se mitään, mutta Essin tullessa suihkusta Lizzie kommentoi, että tuoksutpa hyvältä ja myöhemmin vei Essin pyyhkeen pihalle tuulettumaan, koska "se haisee, kun se olisi pesemisen jälkeen pistetty heti matkatavaroihin ilman, että se olisi ehtinyt kuivua". Kieltämättä totta, mutta tädillä tuntuu silti olevan aika vahva hajuaisti/jännä tapa haistella ympäristöään. Jasmiinivanilja on aika imelä haju kodin hajusteeksi Essin mielestä, mutta kieltämättä parempi kun joku pieru tmv :D

Disneyland ja OC:n bussit

Tikru! Mä näin Tikrun ja sain nimmarin ja halin ja se tykkäs mun Karvisesta, kun Karvinen oli vähän niinkun Tikrun näkönen (kaukaista sukua? Tikrun perheen etsintä on päättynyt? ;)), vaikkei sitten hypännytkään, kun Tikru pisti sen maahan...Laiska mokoma 8) Mut Tikru! Ja halasin Ihaata kans ja sain Hessusta ja Karvisesta kuvan =P Söin myös Churrosin (sokerikanelipullatankojuttu) ja Tikrun häntää (karamelliin ja kuorrutteeseen dipattuja vaahtokarkkeja). Olin sentään tehnyt eväsleivät, joten selvisin vain yhdellä pizzaslicella leipien lisäksi. Mmm. Mut oli taas niin siisti päivä \o/ Ei ihan Universal Studiosin tasoa - tää oli vähän laimeempi ja lapsille sopivampi kun US - mutta kuitenkin ^-^

Ajelin mm. Indiana Jonesilla, Pirates of the Caribbeanilla, kummituskartanossa, vesiroiskusysteemivuorella, Nalle Puhin seikkailuissa (kiii!), Lumikki-, Liisa Ihmemaassa-, Dumbo- ja Nemoa etsimässä-vempaimissa. Näin Captain EO:n Michael Jacksonilla (sali täys Michael-faneja :O) ja Roger Rabbitin Cartoon Housen. Aika pitkälti kaikki lemppari-Disneysysteemit tuli kahlattua ja lopulta eksyin kauppoihin ja käytin muutaman kympin Disney-kamaan, kun niitä ei vaan voinut vastustaa. Jouduin vastentahtosesti jättämään Tigger- ja Nightmare Before Christmas- hupparit sekä NBC-kirjan ja levyn ja nuotit ja Irvikissamukin ja ties mitä muuta sinne kauppoihin, kun noli joko liian kalliita tai huonosti kuljetettavia tai muuten vaan satuin olemaan vastustuskykyisellä tuulella :O Päädyin ostamaan NBC-muovikupin, NBC-hansikkaat (oli hyötyä kotimatkalla busseja odotellessa), NBC-korttipakan (ai mitenniin tykkään painajaisesta ennen joulua? ;);)) sekä Irvikissa- ja Jessica Rabbit-shottilasit x)

Oli kyllä lapsia ja kamaa vaikka muille jakaa. Mikkihiiri-korvahattuvempaimet oli suosituimpia krääsiä. Sitten varmasti pikkutyttöjen prinsessapuvut. Sissös siellä juoksi paljon prinsessaa ja Minni-hiirtä. Oli siellä joku Buzz Lightyearkin, mutta poikia ei selkeesti puettu yhtä innokkaasti, kun tyttöjä. Tai niitä ei kiinnosta. Melkein kävelin prinsessojen pukeutumishuoneeseen sisäänkin, kun haahuilin eri kauppojen hyllyillä. Onneksi ne kaikki puvut oli pienimmille. Vois hakea Disneylandiin töihin vaikka Tikruksi tai vastaavaksi, ni pääsis pukeutumaan =D

Jepulis. Ysin aikaan lähdin puistosta veks. Missasin ilotulitteet, kun ne ois kai olleet vasta myöhemmin...tai en tiedä. Lizzien piti tulla mun kaa kattoon niitä, mutta sillä oli menny töissä pitkään, joten jouduin sompaamaan busseilla takasin...Kävelin pari pysäkkiä etiäpäin, eli ehkä 20min, ennen kun bussi numero 50 suvaitsi tulla (puolentunnin tai tunnin välein tohon aikaan illasta. Saa käydä aika tsäkä, jos osuu pysäkille justiinsa...), vaihdoin 57:n pysäkille ja olin tanssia riemusta, kun se bussi tuli parin minuutin sisään. 45 minuuttia myöhemmin kuski pysäytti ja kysyi, että kai mä tiedän, että tämä on viimeinen pysäkki. Eikä vielä oltu lähelläkään Newportia, mihin sen ois pitäny mennä! 57:stä liikkuu siis kaksi versiota: lyhyempi ja pidempi vuoro. Great. No onneksi vahinko ei ollut suuri ja parin korttelin päähän kävelyllä selvisin takasin oikeen 57:n reitille. Odotin ehkä vartin ennen kun se tuli ja reilu kaksi tuntia huvipuistosta lähdön jälkeen olin Lizzien parvekkeen ovella pelästyttämässä Lizzie-raukan, joka sattu just samaan aikaan kattomaan ovesta ulos, kun olin tulossa sisään :P

Noissa busseissa kun istuu tunti kaupalla rupee todella tuntumaan siltä, että Helsinki - ja Suomi sen puoleen - on hyyyvin pieni paikka. Tosin täällä tietysti ajellaan kaupungista toiseen, kun koko alue on vaan pieniä kaupunkeja sumpussa ja liitettynä toisiinsa, mutta silti. Los Angelesin nurkilla Metro-busat makso 1.25$ kerta ja täällä OCTA-bussit 1.5$ kerta ja 4$ päiväpassi (jota en päässyt käyttämään, kun luulin aamulla pääseväni illalla kyydillä kotiin...), vaikka matkat on melkeen kun tyyliin Keravalta Helsinkiin ajais - ainakin ajallisesti.

Huomenna aion olla tylsä ja nukkua pitkään ennen torstain lentokenttä ja -kone sompailua. Ois täällä vielä kerinny jotain tekemäänkin, mutta multa alkaa matkustusenergia loppua. Näin pitkälle matkalle näin vähän aikaa on aika rankkaa puuhaa, sanokaa mun sanoneen. Sitä paitsi Lontoossakin pitäisi vielä jaksaa riehua, joten säästän loput Ameriikat sitten ensi reissulle.


Numeron 23 mysteeri jatkuu: mikä on Disneyn ja numeron 23 yhteys? Miksi juuri 23? Juuri siksi...

Lizzie ja Ginger, Park Newport

Juna oli vähän myöhässä, mutta pääsin Irvineen ihan hyvin. Juttelin meriväestä lomalle päässeen pojan kanssa, joka autto mua rinkan sijottelussa junavaunuun. Se oli aika kumma tyyppi ja kun sanoin, että "juttelin" tarkotan lähinnä, että kuuntelin ja koetin kommunikoida. Jos koetin vastata sille jotain, se jatko yhtäkkiä jostain muusta aiheesta tai jos sanoin jotain itestäni, se vaihto taas aihetta tai meni muuten vaan hiljaseksi :D Kyllä se yleensä edes pikkasen pysy samoilla holleilla, mutta jossain välissä kun tuli kirjottelu puheeksi, se kaivo kirjotusvihkonsa esiin ja sano jotain, että "olipa siinä paljon kysymyksiä" tai jotain, vaikken ollut kysynyt mitään....... Lieneekö sotimiset vieneet kuulon vai pään, vai mikäköhän siinä oli meininki...? :O Se oli kyllä periaatteessa ihan mukava poika, eikä sinällään haitannu, että se tykkäs puhua. Olin ite aika väsy ja lähinnä haukottelin ja koetin pidättää naurua, kun tajusin meijän keskustelun koomisuuden. En nimittäin itekään kuullu aina hirveen hyvin, mitä se sano, ni saatoin vaikuttaa yhtä omituiselta siitä, jos en aina vastannut ihan loogisesti sen juttuihin 8) Tollasen keskustelun voisi ympätä johonkin tarinaan tyyliin toinen puhuu puutaheinää, eikä kumpikaan kuule, mitä toinen sanoo ja lopulta käydään ainakin kaksi eri keskustelua kahden henkilön välillä...niitä on aina välillä joissain kirjoissa ja ne on aina kivoja. Pitäs vaan osata kirjottaa sellanen hyvin, ettei se olis liian irtonainen....hmmhmm.

Eenivei. En uskaltanut kieltäytyä Facebook-kaveruudesta, mut ei se kai paha poika ollut ;) Eikä uusi emäntäni, Elizabethkään, paha ole, vaikka Karvisen sijaan se matkustaa Gingerin, eli pinkin dildon kanssa :D:D:D Näin videoita Gingerin seikkailuista muun muassa Vancouverissa ja Lizzien kaverin polttareissa Las Vegasissa. Ihan samanlaisia poseerauksia Ginger harrastaa, kun Karvinenkin, vaikka oranssin kissan sijaan onkin vaaleanpunainen peenis :D Sillä on kuulemma oma Facebook-profiilikin. Oli ennen jopa sohvasurffausprofiili, mutta se piti poistaa, kun se oli ehkä vähän vastoin sääntöjä. Wonder why ;P

Meinasin mennä kävelylle, mutta sitten kerkesinkin vaan hakeen kaupasta vähän jotain makkaraa ja tuorejuustoa ja banaania ennen kun Liz tuli salilta takasin ja sitten tulikin jo pimeetä. Nyt se lähti pelaamaan tennistä ja minä jäin tänne suunnittelemaan huomisen Disneyland-reissua \o/ Vatsa on turpea chilimangosta ja muista kuivahedelmistä, mutta se tykkäs mustikkajugurtista. Mmmmmm. Edellisen jugurtin taisin syödä Sydneyssä. Tän matkan ainoan maitolasin olen juonut Westwood villagessa viime viikolla. Onneksi mulla on ollut Multivitat ja Relatabsit ahkerassa käytössä, ni en oo ihan totaalivitamiinipuutteessa elänyt. Nyt en vaan muista millään, otinko jo tän päivän tabut vai en. No ehkä lasken jäljellä olevat Relatabsit, kun niitä pitäs olla suunnilleen tän reissun loppuun asti. Ei muuten, mutta niiden liikakäytöllä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia ja just nyt en kaipaa yhtään enempää ilmaa masuuni O.o

Kertooko se jotain blogin tasosta, jos puhuu ilmavaivoista? :D no onneksi ei (vielä ainakaan) ole tarvinnut puhua mistään matkaripuleista tai muista esteettisistä taudeista, joita tässä olisi voinut matkan varrella kertyä. Esim. Nagatin Juri-pojalla nousi tänään aamulla kuume. Saa nähä, miten sellanen tarttuu matkalaiseen :O Toivottavasti ei kuitenkaan... *koputtelee puisia olkkaripöytiä*

Trallalei. Disneyland ^-^

Chili mango

Chili mango on aika koukuttavaa :O Nenä ja silmät vuotaen oon nyt koko aamun vetäny chilimangoa, kun tapan aikaa ennen junalle menoa :D Otin juuri purkan, jotta lopettaisin syömisen, mutta non ihan sika hassun makusia ja kummalla tavalla hyviä. Suosittelen 8)

Ja nyt: bussi Union Stationille, juna Irvineen (edit: opiskelijalta 11.9$), Lizzie tulee hakeen. Omnom. En jaksais enää liikkua, mutta minkäs teet. Viimesiä päiviä viedään, ni pitää nauttia. Pakko ;)

Bssi ja kummitteleva jääkone

Viikonloppu on ollut toritäyteinen. Eilen aamulla käytiin torilla ja maistoin tamalea. I like tamale, hot tamale! (http://www.youtube.com/watch?v=xJk4ozazAQo) Maissia, kanaa ja jalapenoa banaaninlehtikuoressa. Tänään toisella marketilla otin juustochilitamalen. Omnom. Tänään ostin myös kuivattua omppua, sokeroimatonta kuivattua ananasta, chilimangoa (O.O) ja vadelmalakua. Oon vadelmaesanssikoukussa. Oon syöny vadelmalakua, vadelmasuklaata ja juonu vadelmasitruunamehua. Kaikkea paitsi oikeeta vadelmaa. Luulen, että aito marja vois tehä hyvää...

Eilen kiertelin Westwood Pavilionissa ja vietin pari tuntia Barnes & Nobelilla lukemassa Crowleyn Book of the Law'ta ja ostamalla MADin, Donald Duck-lehden, Simpsonit, Entertainmentin ja kaksi eri kirjoittajalehteä. Sitten istuin kahvilassa, kunnes oli aika mennä elokuviin. Landmark-teatterissa oli erään suomalaispariskunnan kuuleman mukaan hyvä käydä leffassa. Oli se kieltämäti ihan jees. Tuolien selkänojat liikku :] valkokangas tosin oli aika pieni ja valot oli vähän päällä läpi leffan: ettei ketään pelottasi pimeässä kenties? Shutter Island oli kans aika jees, vaikka alkuun vaikuttikin vähän kummalta. Perus-Hollywood-leffa. Alan ehkä vähän tympääntyä niihin. Varsinkin, kun kävin erikoisefektimestassa Universal Studiosilla ja nyt vaan ajattelin enemmän sitä elokuvan tekoa, kun itse elokuvaa 8) Mut Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo on ihan kivoja ;)

Tänään torin jälkeen pyöräilin ylämäkeen jonkun 4-5km Getty-keskukseen, mistä oli hyvät näkymät Los Angelesin ylle. Siellä oli myös eurooppalaista taidetta (joka paikassa on eurooppalaista taidetta!) ja ihan esteettinen puutarhakokonaisuus. Rembrandtin ja oppilaiden piirustuksia oli vertailtu ja koetettu selvittää, mitkä on kenenkin piirustuksia. Se oli kieltämättä ihan jänskää, mutta siellä oli ihan liikaa ihmisiä ja reppu paino ihan liikaa - puhumattakaan siitä pyöräilystä - joten ihailin lähinnä maisemia ja omaa pärstääni vessan peilistä. Värjäsin nimittäin aamulla tukkaani vaaleemmaksi ja koetan vieläkin totuttautua tähän kummalliseen väriin...Jotain kullan ja vaaleen ruskeen väliltä.

Eenivei :D Rembrandtit ja muut tuli katottua aika pikaseen, ennen kun laskettelin sen mäen Sepulveda bulevardia pitkin alas. Paljon mukavampi suunta alas mäkeä kuin ylös. Jostain kumman syystä (onneksi ei satanut!) :P Menin kuitenkin palkitsemaan itseni - yllättäen - Starbucksin caramel frappuccinolla. Joku mies kysy multa, tuleeko Oscarit tänään ja kun totesin, ettei mulla ole hajuakaan, se pohti, että maaliskuussa sen pitäs kuitenkin tulla. Vielä ei kuitenkaan ole maaliskuu. Jännä heppu. Kuten kaikki muutkin täällä. Huomenna vaihdan sohvaa: lähden Park Newportiin, eli otan junan Union Stationilta Irvineen ja sitten toivon, että Lizzie tulee minut sieltä noutamaan. Vähän jännää, kun ei ole kännykkää, enkä tiedä, miten Irvinestä pääsee Lizzien kotiin ;)

Kummitteleva jääkone oli jännä. Jack in the Boxissa. Sieltä tuli jäätä vähän väliä ilman, että kukaan oli lähelläkään. Jännä paikka... Jack in the Boxin myyjä kirjotti mun nimeksi Bssi. Taas uusi lempinimi :]