Nyt se on ohi

Sain paketin Malesiasta, missä se rinkka, kirjaston kirjat ( hehee ;) ) ja kameran paketti plus käyttöohjeet oli kaikki tallessa. Jossain välissä paketti oli laitettu muoviinkin, joten hyvässä kunnossa kaikki kotona taas. Viimeiset rippeet reissusta *huoh*

Vaikka paluubileet vähän palauttikin maan kamaralle, on silti vähän paluumasennus vielä, kun ei olekaan enää joka päivä hirveesti uusia nähtävyyksiä ja uusia ihmisiä tavattavaksi. Vanhat vaan (ei millään pahalla, kaverit :P). Tosin eilen kävin uudessa seurassa italian jälkeen Robertsilla kaakaolla ja chai lattella parantamassa maailmaa. Se piristi. Ja toi taas vähän fiiliksiä takasin: Helsingissäkin voi tavata uusia ihmisiä ja nauttia keskusteluista.

Suurin väsymys on ehkä siinä, että nyt pitäskin siivota, kun en vaan lähipäivinä tule nappaamaan kaikkia mun kamoja ja jatkamaan matkaa. Ne pitäs siis pistää paikoilleen ja pitäs imuroidakin ja vaikka mitä. Ei tää muu kämppä niin vaikee, mutta mun huone. Se on niin pieni ja sotkuinen :(

Mut on tää ihan kivaa. Pääsen vihdoin jumppaankin, eikä tarvi vetää hirveesti herkkua joka päivä. Ei tarvi, mutta saa ;) Vaikkei saa, koska http://essi-8kiloa.blogspot.com :}

Paluubileet palauttivat

Joku joskus sanoi minulle, että totaalinen nollaus aina sillon tällön puhdistaa ilmaa ja parantaa oloa huomattavasti. Muistan kyllä, kuka niin sanoi, mutta sensuurisyistä en viitsi häntä tässä mainita nimeltä ;) Tällainen nollaus tapahtui nyt männä viikonloppuna, kun muun muassa juhlittiin meikäläisen paluuta vihdoinkin koko kaveriköörin voimin. Tai ainakin melkein koko: ensi lauantaina olisi tarkotus nähdä loppuja. Tosin vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kenties.

Viikonlopun ryyppäämisen jälkeen tuli sellanen olo, että nyt on melkeen jo kotona taas. Tai siis kaikki ne ihanat ystävät ja hyvä ruoka ja seinille roiskuneet punaviinit palautti aika hyvin (koti)maan pinnalle...m-mm.... On tässä vielä vähän ekapistinen fiilis, kun koulua ei ole paljon ollenkaan ja sekin hyvin kummallisina aikoina. Sitäpaitsi poden krapulaa jo toista päivää ja niskakin jumahti niin, ettei pää käänny vasempaan. en siis ole saanut paljoa aikaan, mikä vähentää todellisuuden tajua, mutta kyllä mä alan taas pikkuhiljaa saamaan elämästä kiinni. Monellakin tapaa. Se ryyppäys oli vaan sellanen totaalinen "stop, eject, puhalla kasettiin ja laita takasin koneeseen play"-juttu. Aina välillä niin vaan pitää tehdä. Varsinkin, jos kone toimii kasariprosessorilla, eikä tue DVD:tä 8)

Sen verran paluubileistä, että järkkäsin pienen ryhmäkisan, joka paisuikin aika isoksi lopulta, kun se kesti ehkä kolme tuntia...hups. Viisi ryhmää. Ensin oli blogiin liittyvä tietovisa (aika ilkeä sellainen ;)), sitten installaatio, joka sisälsi  3 paria kookosrintsikoita (jumavita, miten härskejä juttuja niistä voikaan saada aikaan! Tai ehkä se johtuu vaan mun kavereista...<3) ja lopulta muovailuvahasta muotoiltiin maha mahoja ja keilattiin Wii Sportsilla. Maha mahat oli vielä hyvä juttu, mutta se Wii Sports tais herättää vähän antipatioita, joten tiedänpä jättää sen pois ens kerralla. Seuraavan kerran, kun palaan maailmanympärimatkalta ;)

En tainnut näitä keritä lauantaina kertomaankaan, joten tässä vielä vastauksia kysymyksiin:
1. Kuinka monella couchsurfing-sohvalla Essi nukkui? 6:lla
2. Kuinka monessa maassa Essi kävi? 7:ssä (Suomea ja Samoaa ei laskettu)
3. Mitä tarkoittaa pa'alangi? Valkoihoinen/sinisilmäinen
4. Kuinka monta postimerkkiä tuli pakettiin Tongalta Suomeen? 39
5. Kuinka monta lukijaa Essi World Tourilla on rekisteröityneenä? 6 (ainakin näkyy minulle, en sitten tiedä, jos osa on salaisina...)
5+ Kuinka monta merkintää blogissa oli lauantai-iltaan mennessä? 96

Ja maha oli tongaa ja tarkoitti tyhjää. Maha maha on siis toodella tyhjä.

Sen vaan tahdon sanoa, että olette kyllä rakkaita te ihanat ystäväni. Teitä kaipasin reissussakin eniten. Vähän niinkun matkankin parhaat muistot on niistä ihmisistä, joita siellä tapasi, eikä niinkään maisemista. Vaikka yksinäisistä hetkistä esim. Kata Tjutalla saa voimaa vieläkin, kun niitä ajattelee, mutta se olikin aika elävä kivimuodostelma. Enkä yhtään kadu, että lähdin yksin. Se oli parasta ikinä. Huomasi kavereidenkin arvon paremmin ;) Elämä jatkuu. Kohti uusia seikkailuita! Kuala Lumpurista tulevaa pakettia odotellessa...

Matkaunelmia ja tuulahdus Tongalta

Näin unta, että oli aika jatkaa matkaa ja suunnittelin hankkivani majapaikat matkan varrelta viiden päivän reissullani *jonnekin*. Ensimmäisen majapaikan löysin hiippailemalla perheen varastorakennuksessa, kunnes isäntä koirineen yhytti minut ja lupasi yöpaikan. Sitten heräsin ja keskustelin Kaliforniasta Tommin kanssa. Lopulta heräsin oikeasti, mutta en keskustellut Kaliforniasta Tommin kanssa (jäi yöksi eilisten lautapelirientojen päätteeksi). Lähetin sen töihin vaan.

Kävin aamupäivällä postissa hoitamassa muita asioita ja takasin tullessa avonainen postiluukku sai epäilemään, että nyt on pakettikortti vihdoin täällä. No siellähän se Tongalta lähetetyn paketin kortti pilkottikin keittiön oven alta. Ei auttanut muu kun käydä postissa uudemman kerran. Tuli aika hilpeä olo, kun näki sen ruttaantuneen paketin - puhumattakaan 35 postimerkistä lootan päällä 8) Kaikki kamat oli kunnossa ja pääsin pohdiskelemaan, että mitä ihmettä mä noille veistoksillekin teen... Jee. Matka jatkuu - jollain tasolla ainakin \o/














Kuulin myös, että työkaveri varasi lentoliput Australiaan. Ei ollut paha hinta. Vähän syyhyttää sormia kaikki lentolippuihin liittyväkin nykyään. Luin sunnuntain hesarin matkasivut varmaan tarkemmin kun koskaan :D Matkakuume ei parane matkustamalla. Todellakaan! ;)

Jaa mikäs paikka tää sit on? Koti? Hmm...ei, en ole kuullut...

Noniin. Nyt olen jo toista päivää Suomessa sen kamalan keskiviikon jälkeen, jolloin istuin kuusi tylsää tuntia lentokentällä ja kolme sitäkin levottomampaa tuntia Blue1:n kamalalla lennolla Suomeen. Keskiviikko aamulla kyllä toivoin, että voisin jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ois pitäny tarkentaa, että joku pari päivää kaupungilla ois voinut olla jees, ei kolme ylimäärästä tuntia lentokentällä sen takia, että toisen moottorin generaattori hajosi Helsingistä Lontooseen lennettäessä ja vehkeen vaihtoon meni se kolme ja puoli tuntia. -__-

Siinä oli matkustajat ja henkilökunta kaikki aika tappi, kun lopulta päästiin koneeseen. Myös täysi televisiottomuus ja kuulokettomuus tympi niin paljon, että oli olo, että mieluummin tosiaan vaikka lumijäiseen Suomeen, kun hetkeäkään pitempään siinä koneessa! Saatiin sentään viidellä punnalla ostaa evästä siellä Heathrow'lla ennen lentoa, niin ei ihan koko päivää tarvinnut fudgella ja frappuccinolla (just riitti kolme puntaa siihen ;)) elää...mutta melkeen kuitenkin, kun koneessa sitten ei tietenkään mitään saanut... Ihan hyvä, että tällanen myöhästys tuli vasta tällä viimesellä lennolla, mutta nyt jäi Blue1:sta/SASista sellanen olo, etten kyllä ihan heti niiden lentoa ota, jos saan valita...

Kaheltatoista päivällä astuin Heathrow'n kentälle ja noin kahdeltatoista yöllä Suomen aikaa (kymmenen illalla brittein aikaa) astuin ulos Helsinki-Vantaalta. Antti, äitee ja iskä oli mua vastassa kaikki. Hiukan oli epätodellinen olo halata ja pakata kamoja autoon. Puhumattakaan kotiovelle pääsemisestä. En enää muistanut ovikoodia ja avainten valinnassa meni jonkin verran aikaa. Olin sentään reissussa kolmasosan tähän astisesta tässä osoitteessa "asutusta" ajasta. Puoli vuotta sitten muutettiin...

Eilinenkin meni totutellessa. En varmaan seuraavan x-ajan sisään puhu mistään muusta kun tästä reissusta (varokaa vaan, kaverit!). Mieli on vielä matkalla. Vähän kyllä ärsyttääkin, kun kaikki assosiaatiot muiden puheista liittyy reissuun ja sitten - ihmisten blogin lukemisahkeruudesta riippuen - joudun selittämään tosi tarkastikin kaikesta, kun kukaan muu ei ollut paikalla eikä tiedä mistään mitään - riippuen blogin lukemisahkeruudesta tietysti ;) Mutta tylsä siis puhua aiheesta, missä muut ei oo olleet osallisina, kun se tarkottaa sitten sitä, että olen ainoa, joka siitä puhuu ja kyllästytän kaikki kuoliaaksi monologeillani :O itseni ainakin 8)

Muta eiköhän tää tästä. Pikku hiljaa. Kuuntelen Musen The Resistance-, Madnessin The Liberty of Norton Folgate- ja Eelsin end Times-levyjä, jotka ostin Lontoosta ihastuttuani kahteen ensimmäiseen LA-Lontoo -lennolla. Eels on vanha tuttu. M-mm. Mitä tästä matkasta jäi käteen? Muun muassa paljon siistejä muistoja, jotka tuntuu nyt unelta vaan. Niin paljon uusia ihania tuttavuuksia. Vähän jotain kamaa. Sellanen olo, että oon vaan menettänyt kaksi kuukautta ajasta Suomessa, enkä oo koskaan missään käynytkään. Tältäköhän tuntuu, kun herää koomasta :O Ei mutta oikeesti! Ihan uskomaton olo (ei varmaan helpota, että oon nukkunut kanssa aika vähän...). Ja olin poissa vaan kaksi kuukautta! Miltäköhän olisi tuntunut olla vuoden vaihdossa...? En varmaan enää muistas ihmisten nimiä - saati naamoja... Huhhei. No oli kyllä kokemus tämä. Jään sulattelemaan. Vaikka samaa ei voi sanoa kelistä täällä. Lunta vaan tuppaa...

Lontoota tornista ja silmästä

En mennytkään National Galleryyn. Towerin jälkeen söin Westminsterissä juustoburgerin pahimpaan nälkään ja menin London Eyestä kattelemaan paikkoja ylhäältä käsin.

Towerissa oli kiva henkilökunta. Yksi jopa antoi mulle sähköpostiosotteensa, että voisin

lähettää

sille kuvan siitä ja Karvisesta hevosen vieressä. Se oli hassu setä. Laittaisin sen kuvan tänne, jos macilla olisi helpompi kääntää kuvia. Se kun on vaakatasossa. Mutta.

Tässä muita tyyppejä Towerista :)

Esittelykierroksen vetäjä ei muistanut Karvisen nimeä, mutta muisti paljon kaikkea muuta

jännää...

London Eyen esielokuva oli 4-D. Mitenköhän monta 4-D elokuvaa mä oon tänkin reissun aikana nähnyt. Ajan muotivillitys. Mutta tää oli kyllä hieno: kun 3-D elokuvassa puhallettiin saippuakuplia, niin me saatiin kuplia niskaan, eikä silmä oikeasti erottanut missä oli oikeet

saippuakuplat ja missä vaan elokuvat. Se on hauska, miten ihmiset vieläkin kurottelee 3-D lokkejakin, mutta näissä kuplissa meni kyllä mullakin silmät ristiin :O Tänään oli itseasiassa

London Eyen 10-vuotispäivä, ni siellä oli ilmapalloja ja puujaloilla käveleviä tyyppejä ja

muutenkin aika juhlavat meiningit :) Oli Lontoo ihan hieno kyllä ylhäältä käsin, ettei sen

puoleen. Seuraavassa otoksia silmästä käsin.

Huomenna pois. Nyyh. Se siitä sitten. Matka takaisin arkeen alkaa tästä. Mutta Essi ei palaa jäädäkseen. Kohta pääsette kuitenkin eroon tästä blogista. Ei tarvi enää potea syyllisyyttä jos sitä ei lue ja kärsiä sisäisesti jos sitä lukee ;)

PS. Paluubileet on 20.3. \o/