Truu iiböl Tallinna

Tulipahan todistettua, että päiväreissu Tallinnaan voi olla melkoinen päräytys. Tarkoitus oli mennä Tallinnaan, hakea työhuonekaverille viinaa, kokeilla afrikkalaista sapuskaa ja käydä hippikaupassa. Meininki karkasikin sitten aika pian käsistä. Kaikki alkoi meikäläisen hienosta uudesta hupparista ja Tukholman tyyliin hassusta valokuvausideasta:

Tällainen höpsöttely avaa hyvin röörit lisähysterialle, mikä selittänee loppumatkan meiningin. 

Viking Line XPRS oli paatti ja Tallinna kohde. Poker -trio viihdytti meitä, kun oltiin ensin saatu sapuskaa ja kahvia nassuun. Pokerin basistilla oli paras pokerinaama vähään aikaan ja välispiikit tyyliin "Lämpimät keitokset. Nyt te voitte sitten vaikka käydä tuolla baaritiskillä, että meillä kaikilla on kivempaa. Kaikki ollaan kuitenkin matkalla jonnekin." Ja sitten soitettiin joku matkalla -biisi. Niin kuivaa ja nuivaa, mutta niin hauskaa, että toimii. Olen vannoutunut Poker -triofani.

Tallinnasta ostettiin teetä ja piparminttusuklaakahvia ja suitsuketelineitä ja okkulttisitseille sopivia korviksia ja syötiin African Kitchenissä. Ruokajuomaksi otin luonnollisesti Sudanin (Fresh Banana, 3cl White Rum, 4cl Coconut Cream, 4cl Pineapple Juice, 4cl Orange Juice, 1cl Grenadine Syrup) ja Sierra Leonen (3cl Amaretto, 3cl White, Creme de Cacao, Ice Cream, Chocolate Syrup, Whipped Cream). Eli alkoholilliset hedelmä- ja jäätelöpirtelöt. Jälkimmäisestä ensimmäinen hörppy aiheutti melkein orgasmin ja tuli oikeesti kyyneleet silmiin, kun oli niin hyvää. Ruuaksi nautiskelin kookosmaitokeittoa mustilla pavuilla ja kasviksilla. Oli kyllä melkonen pläjäys sekin. Aistit herkillä.

Super Alkosta hain 175cl pullon Jägermeisteria työkaverille. Siellä se maksoi 29,95€, kun vastaava pullo laivalla oli 50€, enkä tiedä, myykö Alko edes, saati millä hinnalla. Itselleni otin absinttia. Tai siis värjättyä anisviinaa. Mutta saa siitä kokemuksen mukaan ihan absinttitunnelman paremman puutteessa.

Parhaat bileet oli paluumatkalla, kun Poker -trio soitti yhteislaulussa ja juontaja ei osannut Kotkan poikii ilman siipii, joten meikäläisen piti nousta lauteille Pokerin poikien kanssa ja olin siitä niin innoissani, että laulusta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti vaan x) Marko vetäsi Hopeisen kuun lavalla, kun kerta oli lavalaulamiseen lähdetty ja meikäläisen karaokevinkunan jälkeen lavakarismaltaan tottuneemman bassorepäsy sai kyllä päät yleisössä kääntymään ja leuat loksumaan. Harmi, että en nyt saa lupaa ladata videota, että voisin jakaa sen teidän kanssanne, mutta voitte kuvitella, että hienoa oli. Tässä Hopeinen kuu Olavi Virran laulamana. Vähän vielä matalampi basso ja ihana nuori blondi laulamassa. Ah. 

Kari Vepsä oli illan pääesiintyjä. Siihen mennessä oltiin onnistuttu kiskomaan aikalailla olutta, rommikolaa, jallua ja Valhallaa, joten tanssijalka ryhtyi vipattamaan itse kullakin. Naapurin pöydän Riku oli voittanut luksusristeilijäkisan ja koska oltiin kannustettu Rikua yhtä täysiä kun Rikun kaverit, niin yhdistettiin sitten pöytiemme tanssimeiningit. Silloin kun en ollut tanssimassa tai nauramassa Markon ja Rikun tai Henkan ja Kirsin tanssille, sain nauttia Kari Vepsän silmäniskuista ja lupauksista olla jättämättä mua koskaan, mikä oli kyllä imartelevaa, mutta tavallaan vähän vaivaannuttavaa, koska onhan se jo aika... velikulta... ikäisekseen... Valittiin täydellinen pöytä artistien kanssa flirttailuun, sen kyllä sanon. Toinen pöytä lavasta. Väliin jää sopivasti yksi vaivaantunut tai meidän puuhista kummissaan oleva porukka, eikä siis tarvitse tuijottaa artistia liian läheltä. Voi leikkiä, ettei huomaa kaikkia katseita tai että ne ei ehkä kuule kaikkea, mitä sanoo ja mille nauraa... 

Ihana Kari Vepsä. Aina sama jättisolki vyössä ja aina yhtä karismaattinen ;)

Onneksi meno ei yltynyt enempää, kun tultiin jo takaisin Helsingin satamaan. Siinä olisi voinut käydä hassusti. Nyt päästiin nukkumaan jo ennen puolta yötä ja kotona odotti aina yhtä ihana ja yksinoleilusta aina yhtä närkästynyt Panu Paavi Pallero XIV.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta toivottavasti taas.

Kävin Tukholmassa.

Kämppisristeily Tukholmaan oli herkullinen sekoitus energiaa, hysteriaa, toivoa ja epätoivoa, aurinkoa ja diskovaloja. Opin taas, että humalassa Tax Freehen ei ole menemän, kun sieltä ei koskaan jää käteen ihan sitä, mitä olisi pitänyt. Viimeksi ostin Mikko Leppilammen levyn ja otin opikseni pitkäksi aikaa. Nyt käteen jäi korillinen 7% päärynäsiideriä, vaikka luulin ostavani mansikkalimesiideriä enkä edes juo päärynäsiideriä.

En lataa kuvia tänne turhan päiten, joten teidän on tyytymän Tumblr-kuvakoosteeseen Tukholmasta minun näkökulmastani:

http://panupaavipalleroxiv.tumblr.com/post/63449802939/stockholm-from-a-different-perspective

Olisi varmaan pitänyt jatkaa tätä blogia matkablogina jo 2010 lähtien, niin olisi ollut matkoja, mistä blogata. Ehkä jatkan tästä niillä rippeillä, mihin maailmanympärimatkan jälkeisellä köyhyysrajalla on rahkeita ja varaa.

Nyt se on ohi

Sain paketin Malesiasta, missä se rinkka, kirjaston kirjat ( hehee ;) ) ja kameran paketti plus käyttöohjeet oli kaikki tallessa. Jossain välissä paketti oli laitettu muoviinkin, joten hyvässä kunnossa kaikki kotona taas. Viimeiset rippeet reissusta *huoh*

Vaikka paluubileet vähän palauttikin maan kamaralle, on silti vähän paluumasennus vielä, kun ei olekaan enää joka päivä hirveesti uusia nähtävyyksiä ja uusia ihmisiä tavattavaksi. Vanhat vaan (ei millään pahalla, kaverit :P). Tosin eilen kävin uudessa seurassa italian jälkeen Robertsilla kaakaolla ja chai lattella parantamassa maailmaa. Se piristi. Ja toi taas vähän fiiliksiä takasin: Helsingissäkin voi tavata uusia ihmisiä ja nauttia keskusteluista.

Suurin väsymys on ehkä siinä, että nyt pitäskin siivota, kun en vaan lähipäivinä tule nappaamaan kaikkia mun kamoja ja jatkamaan matkaa. Ne pitäs siis pistää paikoilleen ja pitäs imuroidakin ja vaikka mitä. Ei tää muu kämppä niin vaikee, mutta mun huone. Se on niin pieni ja sotkuinen :(

Mut on tää ihan kivaa. Pääsen vihdoin jumppaankin, eikä tarvi vetää hirveesti herkkua joka päivä. Ei tarvi, mutta saa ;) Vaikkei saa, koska http://essi-8kiloa.blogspot.com :}

Paluubileet palauttivat

Joku joskus sanoi minulle, että totaalinen nollaus aina sillon tällön puhdistaa ilmaa ja parantaa oloa huomattavasti. Muistan kyllä, kuka niin sanoi, mutta sensuurisyistä en viitsi häntä tässä mainita nimeltä ;) Tällainen nollaus tapahtui nyt männä viikonloppuna, kun muun muassa juhlittiin meikäläisen paluuta vihdoinkin koko kaveriköörin voimin. Tai ainakin melkein koko: ensi lauantaina olisi tarkotus nähdä loppuja. Tosin vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kenties.

Viikonlopun ryyppäämisen jälkeen tuli sellanen olo, että nyt on melkeen jo kotona taas. Tai siis kaikki ne ihanat ystävät ja hyvä ruoka ja seinille roiskuneet punaviinit palautti aika hyvin (koti)maan pinnalle...m-mm.... On tässä vielä vähän ekapistinen fiilis, kun koulua ei ole paljon ollenkaan ja sekin hyvin kummallisina aikoina. Sitäpaitsi poden krapulaa jo toista päivää ja niskakin jumahti niin, ettei pää käänny vasempaan. en siis ole saanut paljoa aikaan, mikä vähentää todellisuuden tajua, mutta kyllä mä alan taas pikkuhiljaa saamaan elämästä kiinni. Monellakin tapaa. Se ryyppäys oli vaan sellanen totaalinen "stop, eject, puhalla kasettiin ja laita takasin koneeseen play"-juttu. Aina välillä niin vaan pitää tehdä. Varsinkin, jos kone toimii kasariprosessorilla, eikä tue DVD:tä 8)

Sen verran paluubileistä, että järkkäsin pienen ryhmäkisan, joka paisuikin aika isoksi lopulta, kun se kesti ehkä kolme tuntia...hups. Viisi ryhmää. Ensin oli blogiin liittyvä tietovisa (aika ilkeä sellainen ;)), sitten installaatio, joka sisälsi  3 paria kookosrintsikoita (jumavita, miten härskejä juttuja niistä voikaan saada aikaan! Tai ehkä se johtuu vaan mun kavereista...<3) ja lopulta muovailuvahasta muotoiltiin maha mahoja ja keilattiin Wii Sportsilla. Maha mahat oli vielä hyvä juttu, mutta se Wii Sports tais herättää vähän antipatioita, joten tiedänpä jättää sen pois ens kerralla. Seuraavan kerran, kun palaan maailmanympärimatkalta ;)

En tainnut näitä keritä lauantaina kertomaankaan, joten tässä vielä vastauksia kysymyksiin:
1. Kuinka monella couchsurfing-sohvalla Essi nukkui? 6:lla
2. Kuinka monessa maassa Essi kävi? 7:ssä (Suomea ja Samoaa ei laskettu)
3. Mitä tarkoittaa pa'alangi? Valkoihoinen/sinisilmäinen
4. Kuinka monta postimerkkiä tuli pakettiin Tongalta Suomeen? 39
5. Kuinka monta lukijaa Essi World Tourilla on rekisteröityneenä? 6 (ainakin näkyy minulle, en sitten tiedä, jos osa on salaisina...)
5+ Kuinka monta merkintää blogissa oli lauantai-iltaan mennessä? 96

Ja maha oli tongaa ja tarkoitti tyhjää. Maha maha on siis toodella tyhjä.

Sen vaan tahdon sanoa, että olette kyllä rakkaita te ihanat ystäväni. Teitä kaipasin reissussakin eniten. Vähän niinkun matkankin parhaat muistot on niistä ihmisistä, joita siellä tapasi, eikä niinkään maisemista. Vaikka yksinäisistä hetkistä esim. Kata Tjutalla saa voimaa vieläkin, kun niitä ajattelee, mutta se olikin aika elävä kivimuodostelma. Enkä yhtään kadu, että lähdin yksin. Se oli parasta ikinä. Huomasi kavereidenkin arvon paremmin ;) Elämä jatkuu. Kohti uusia seikkailuita! Kuala Lumpurista tulevaa pakettia odotellessa...

Matkaunelmia ja tuulahdus Tongalta

Näin unta, että oli aika jatkaa matkaa ja suunnittelin hankkivani majapaikat matkan varrelta viiden päivän reissullani *jonnekin*. Ensimmäisen majapaikan löysin hiippailemalla perheen varastorakennuksessa, kunnes isäntä koirineen yhytti minut ja lupasi yöpaikan. Sitten heräsin ja keskustelin Kaliforniasta Tommin kanssa. Lopulta heräsin oikeasti, mutta en keskustellut Kaliforniasta Tommin kanssa (jäi yöksi eilisten lautapelirientojen päätteeksi). Lähetin sen töihin vaan.

Kävin aamupäivällä postissa hoitamassa muita asioita ja takasin tullessa avonainen postiluukku sai epäilemään, että nyt on pakettikortti vihdoin täällä. No siellähän se Tongalta lähetetyn paketin kortti pilkottikin keittiön oven alta. Ei auttanut muu kun käydä postissa uudemman kerran. Tuli aika hilpeä olo, kun näki sen ruttaantuneen paketin - puhumattakaan 35 postimerkistä lootan päällä 8) Kaikki kamat oli kunnossa ja pääsin pohdiskelemaan, että mitä ihmettä mä noille veistoksillekin teen... Jee. Matka jatkuu - jollain tasolla ainakin \o/














Kuulin myös, että työkaveri varasi lentoliput Australiaan. Ei ollut paha hinta. Vähän syyhyttää sormia kaikki lentolippuihin liittyväkin nykyään. Luin sunnuntain hesarin matkasivut varmaan tarkemmin kun koskaan :D Matkakuume ei parane matkustamalla. Todellakaan! ;)