Aloitin aamuni Starbucksin Frappuccinolla (läski ;)) ennen kun läksin seikkailemaan Hollywood Bulevardille. Pääsin Walk of Famen alkuun, kun mut napattiin julkkisten kotien kiertoajelulle ja pääsin näkemään paljon kattoja pensaiden takaa. Gwen Stefanilla ja Jennifer Lopezilla on ilmeisesti kämpät ihan vierekkäin....mielenkiintoista.... ... ZZzzz.. Okei, ehkei se ollut ihan mun kiertoajelu. Nähtiin ehkä Paris Hiltonin henkivartijat Rodeo Drivella. Ehkä. Jipii. No jotkut japsituristit oli silleen "waaaaaau, oikeesti!?", kun joku härö "Beverly Hillsin lähettiläs" kerto niille, että mä oon Suomesta ja meiltä saa vodkaa x_X Nää on vähän hassuja nää tyypit täällä...x)
Madame Tussaud's oli puolestaan aikamoinen kokemus. Ne vahanuket oli niin eläviä, että ihan läheltäkin katottuna tuntu, että kohta se liikkuu ja sanoo pöö tai jotain O.O otin paljon kuvia. Ainiin ja ISIC-kortilla sai Tussaudillekin alen: 18$ 25$:n sijaan \o/
Kävin myös tutustumassa paikalliseen skientologien yhteisöön, kun ne tarjoili ilmasta "stressianalyysiä" testikeskuksensa ovella. En tajunnu, mihkä menin, kun halusin vaan kokeilla, mikä tää tällanen ilmanen "stressianalyysi" on. Se sisälsi metallikapuloista kiinnipitoa ja piti ajatella jotain ihmisiä ja tapahtumia mun elämässä. Jos nuoli liikku oikeelle, olin stressaantunut. No ajattelin kaikenlaisia ja nuoli liikku oikeelle lähinnä sillon, kun pitkähkön ajattelusession jälkeen rupesin stressaamaan, että mitä tässä nyt oikeen pitäs ajatella. Lopulta se täti pääty painelemaan musta jotain pisteitä, jotta mun jalan mustelma paranis nopeemmin (heh). Se tökkäs mua vuoronperään vasemmalle ja oikeelle puolelle eri kohdista kroppaa ja sano aina "Feel my finger" ja kun nyökkäsin, että joo, tunnen sen, se vastas, että "Thank you." No kun rupesi naurattamaan se koko "Feel my finger - Thank you"-konsepti, niin se lopetti ja kysy, että tuntuko jotain/mitään. Totesin, että joo, naurattaa. Se saatto kuulemma olla tämän kosketusterapian toimivuuden merkki :] En tahdo kuulostaa kyyniseltä, mutta se oli kaikenkaikkiaan vaan hyvin kummallinen juttu. Feel my finger. Heh. No kattoo, miten mustelma parantuu. Se oli kuulemma tuuraamassa siellä vaan, niin ei ihan tiennyt, miten niiden systeemi toimii. Oisin voinu saada vielä toisen "auditoinnin", mutta ilmeisesti vakkarihenkilökunta oli vähissä, eikä se voinu jättää kauppaa vahtimati. Vaihtoehtona olisi ollut esittelyvideon katsominen. Sanoin, että kiitos ei ja läksin jatkamaan Hollywoodin valloitusta. Tää on kyllä aika mainio paikka. Kaikkien näiden hörhöjen keskellä tulee melkeen kotoisa - tai täysipäinen - olo :D:D
Mitä Hollywoodin vallotukseen tulee, niin ainakin kadunmiehet tuntuvat minusta tykkäävän. Tai sitten mun kisusta...... Karvinen saa paljon huomiota ja toisaalta mua pyydettiin tänään jo päivälliselle ja joku rupes jutteleen ihan kun ois nähty joskus aiemmin. Itseasiassa kaikki tuntuu moikkaavan kun vanhaa tuttuaan ja parikin tyyppiä on kysyny, että ollaanko me tavattu jossain aiemmin tai sanonu, että näytän tutulta. Joko se on paikallinen superkliseinen keskustelun alotus (myös Zorro oli sitä mieltä, että näytän tutulta..mutta se ois melkeen voinut ollakin huono vitsi: Zorro sanoo, että MINÄ näytän tutulta, ahahahaa?), täällä liikkuu joku mun kaksoisolento, tai sitten oon vaan niin kotonani Losin kaduilla ja sulaudun joukkoon kuin nakutettu. Ehkä olin edellisessä elämässäni joku Hollywoodissa. Joku tosi hyvä Marilyn Monroe-kaksoisolento tai kenties paras Hello Kitty-maskotti ikinä... Eniveis. Hyvin hämärä paikka, hämäriä tyyppejä.
Marilyn Monroe, Zorro ja Hello Kitty oli vain muutamia niistä hahmoista, mitä tuolla kaduilla kiertää ihmisiä halailemassa ja häiritsemässä. Mm. Mario, Jack Sparrow, Michael Jackson, Darth Vader ja Spiderman tuli kaikki tutuiksi. Kuulin jopa kakkatuhman tarinan Barneylta ja mitä vielä.
Testasin McCafén karamellifrappén. Ihan jees, muttei ole Starbucksin voittanutta. Coffee Beans tulee kyllä hyvänä kakkosena jäälattellaan....vois ehkä kohta ruveta vähän vahtimaan linjojaan. En haluaisi, että tästä tulisi mikään painoennätys, vaikka kaikkea läskiä pitääkin kokeilla :D
lauantai 27. helmikuuta 2010
perjantai 26. helmikuuta 2010
Parhautta Losissa!
Tänään mua on kusetettu niin monta kertaa, etten edes muista, mun päälle on syljetty useeseen otteeseen, mua on uhattu veitsellä ja mut on muun muassa uhattu räjäyttää ja polttaa roviolla.
Ihan tajuttoman siisti päivä siis! :O:O:O
Universal Studios oli jotain vau, niin upeeta! Kuljeskelin ympäriinsä vaan virnuillen ja hymyillen ja kirkuen ja hyräillen ja Karvista heilutellen. Kävin halaamassa Sponge Bobia ja Simpsonien perhettä, pussasin vampyyria kauhutalossa ja Beetle Juice poseerasi Karvisen kanssa :D Alotin Jurassic Park-jokiretkellä, mikä oli aika hauska, muttei mitään verrattuna The Mummy-ajeluun, joka oli ihan älytön vuoristorata pimeessä sisällä. Nauroin ihan kipeenä, niinkun muutkin - lähinnä kauhusta ;) Edessä istu suomalaisperhe, jonka isä oli aika myrtsi: "Tää on vuoristorata...sellanen mistä äitis ja siskos tykkää, mutta mistä mä ja sä ei tykätä" Näin hän sanoi siis pojalleen :P
Simpsonit-vuoristorata oli aika yllättäjä. Mut ohjattiin ovelle numero viisi ja lyhyen videon jälkeen päästiin itse ajelulle. Ikinä ollut yhtä hienossa virtuaalivuoristoradassa! Se valkokangas ylsi yli pään ja vesikohtauksissa (mm. Maggien suun sisällä) vettä roisku naamalle, ni aina ei silmä erottanut, että onko tää nyt kokonaan piirrettyä vai ei :O
Studio-kiertoajelukin oli kokemus sinänsä. Seisoin tähdelle numero 23 bussia odotellessa. Ajeltiin lavasteiden ja varastorakennuksien lävitte ja välillä saatiin vettä niskaan tulva-aallosta ja sitten ajettiin King Kongin laivalavasteiden ohi alle veden pinnan tason. Saatiin Bates kiinni ruumiin siirtämisestä autoon Bates motellin pihalla ja se lähti meijän perään puukkoa heilutellen. Sitten hai melkeen hyökkäs meijän kimppuun ja jäätiin metrotunneliin loukkuun maanjäristyksen aikana x)
Näin myös Shrek 4-D:n ja hahmot livenä ja söin napa paukkuen enchillaseja ja pekonijuustoburgeria. ISIC-kortilla sai päivälipun 61$(normaali 69$) ja All you can eat-passi oli vajaa 20$ plus verot. Mun on vieläkin niin hankala muistaa, että hintalappuun lisätään verot. Pari kertaa olen hämmentynyt yllättävästä hinnannoususta kassalla... Kuten Betty Boop -yöpaitaa ostaessa. Karvisyökkäri repesi lopullisesti tänään (siinä oli tissin kohalla reikä jo lähtiessä ;)), joten tuli tarpeeseen.
Joku setä tykkäs mun paidasta ihan sikana Studiokiertoajelun jonossa. Tai siis se vahti, että osataan käyttäytyä jonossa ja huomas eka Karvisen. Sano, ettei siellä yleensä saa ottaa lemmikkejä mukaan, mutta tämä olkoon poikkeus. Sitten se huomas mun paidan (Everyone poops) ja oli, et wou, toi on niin totta, harmi etten voi puhua siitä tähän mikrofoniin ;D Karvinen on voittaja. Sydänten sellainen ^-^
Ahh. Oli niin hyvä päivä, etten edes osaa kuvailla <3 Näin, kun mies poltettiin elävältä ja ihmissusi jahtasi höpsöä juontajaa ja koin öljyvaraston räjähdyspalon (Backdraft-leffan tyyliin) ihan livenä ja mikä parasta: löysin xylitol-purkkaa 7-elevenistä \o/
Nyt tuolla kootaan sähköpianoa. Ehkä pääsee kohta soittamaan ;) Pari saksalaista tyttöä on mun lisäksi täällä ens yön. Ne oli täällä jo aiemmin, mutta käväsi välillä Las Vegasissa ja Gran Canyonilla (mihin mulla ei taida olla aikaa valitettavasti...) ja nyt tuli vielä yöksi tänne. Ehkä saan niiltä herätyksen sitten aamulla: tänään meni vähän veikkailuksi, kun kännykkä on ihan kuollut, eikä ole muutakaan herätyskelloa. Vilkuilin koko päivän kameran kelloa paremman puutteessa.
Yöt on kyllä hemmetin kylmiä täällä. Sisällä siis. Oon nukkunu noin viiden peiton alla ja silti on vilponen. Viime yönä näin paljon painajaisia, jotka varmaan johtu osittain siitä, että ne peitot painaa niin paljon... Sitten sisällä on sikakylmä aamullakin, vaikka ulkona paistas arska ja ois lämmmin. Niinkun tänään oli. T-paita keli. Ei ihan toivoton paikka siis :P Varsinkin ihmiset tuntuu olevan tosi mukavia täällä(kin). Taas yksi paikka, jossa olen liian vähän aikaa - ja tää oli vasta toinen kokonainen päivä =D
Ihan tajuttoman siisti päivä siis! :O:O:O
Universal Studios oli jotain vau, niin upeeta! Kuljeskelin ympäriinsä vaan virnuillen ja hymyillen ja kirkuen ja hyräillen ja Karvista heilutellen. Kävin halaamassa Sponge Bobia ja Simpsonien perhettä, pussasin vampyyria kauhutalossa ja Beetle Juice poseerasi Karvisen kanssa :D Alotin Jurassic Park-jokiretkellä, mikä oli aika hauska, muttei mitään verrattuna The Mummy-ajeluun, joka oli ihan älytön vuoristorata pimeessä sisällä. Nauroin ihan kipeenä, niinkun muutkin - lähinnä kauhusta ;) Edessä istu suomalaisperhe, jonka isä oli aika myrtsi: "Tää on vuoristorata...sellanen mistä äitis ja siskos tykkää, mutta mistä mä ja sä ei tykätä" Näin hän sanoi siis pojalleen :P
Simpsonit-vuoristorata oli aika yllättäjä. Mut ohjattiin ovelle numero viisi ja lyhyen videon jälkeen päästiin itse ajelulle. Ikinä ollut yhtä hienossa virtuaalivuoristoradassa! Se valkokangas ylsi yli pään ja vesikohtauksissa (mm. Maggien suun sisällä) vettä roisku naamalle, ni aina ei silmä erottanut, että onko tää nyt kokonaan piirrettyä vai ei :O
Studio-kiertoajelukin oli kokemus sinänsä. Seisoin tähdelle numero 23 bussia odotellessa. Ajeltiin lavasteiden ja varastorakennuksien lävitte ja välillä saatiin vettä niskaan tulva-aallosta ja sitten ajettiin King Kongin laivalavasteiden ohi alle veden pinnan tason. Saatiin Bates kiinni ruumiin siirtämisestä autoon Bates motellin pihalla ja se lähti meijän perään puukkoa heilutellen. Sitten hai melkeen hyökkäs meijän kimppuun ja jäätiin metrotunneliin loukkuun maanjäristyksen aikana x)
Näin myös Shrek 4-D:n ja hahmot livenä ja söin napa paukkuen enchillaseja ja pekonijuustoburgeria. ISIC-kortilla sai päivälipun 61$(normaali 69$) ja All you can eat-passi oli vajaa 20$ plus verot. Mun on vieläkin niin hankala muistaa, että hintalappuun lisätään verot. Pari kertaa olen hämmentynyt yllättävästä hinnannoususta kassalla... Kuten Betty Boop -yöpaitaa ostaessa. Karvisyökkäri repesi lopullisesti tänään (siinä oli tissin kohalla reikä jo lähtiessä ;)), joten tuli tarpeeseen.
Joku setä tykkäs mun paidasta ihan sikana Studiokiertoajelun jonossa. Tai siis se vahti, että osataan käyttäytyä jonossa ja huomas eka Karvisen. Sano, ettei siellä yleensä saa ottaa lemmikkejä mukaan, mutta tämä olkoon poikkeus. Sitten se huomas mun paidan (Everyone poops) ja oli, et wou, toi on niin totta, harmi etten voi puhua siitä tähän mikrofoniin ;D Karvinen on voittaja. Sydänten sellainen ^-^
Ahh. Oli niin hyvä päivä, etten edes osaa kuvailla <3 Näin, kun mies poltettiin elävältä ja ihmissusi jahtasi höpsöä juontajaa ja koin öljyvaraston räjähdyspalon (Backdraft-leffan tyyliin) ihan livenä ja mikä parasta: löysin xylitol-purkkaa 7-elevenistä \o/
Nyt tuolla kootaan sähköpianoa. Ehkä pääsee kohta soittamaan ;) Pari saksalaista tyttöä on mun lisäksi täällä ens yön. Ne oli täällä jo aiemmin, mutta käväsi välillä Las Vegasissa ja Gran Canyonilla (mihin mulla ei taida olla aikaa valitettavasti...) ja nyt tuli vielä yöksi tänne. Ehkä saan niiltä herätyksen sitten aamulla: tänään meni vähän veikkailuksi, kun kännykkä on ihan kuollut, eikä ole muutakaan herätyskelloa. Vilkuilin koko päivän kameran kelloa paremman puutteessa.
Yöt on kyllä hemmetin kylmiä täällä. Sisällä siis. Oon nukkunu noin viiden peiton alla ja silti on vilponen. Viime yönä näin paljon painajaisia, jotka varmaan johtu osittain siitä, että ne peitot painaa niin paljon... Sitten sisällä on sikakylmä aamullakin, vaikka ulkona paistas arska ja ois lämmmin. Niinkun tänään oli. T-paita keli. Ei ihan toivoton paikka siis :P Varsinkin ihmiset tuntuu olevan tosi mukavia täällä(kin). Taas yksi paikka, jossa olen liian vähän aikaa - ja tää oli vasta toinen kokonainen päivä =D
torstai 25. helmikuuta 2010
"In Santa Monica, in the winter time, the lazy streets so undemanding..."
Päivä alkoi epäonnistuneella kännykän latausyrityksellä: ei toimi, eli olen iliman. Onneksi otin kalenterista kaikki tarpeelliset tiedot ylös ajoissa...
Santa Monica ja Venice Beach olivat tämän päivän tähtäimessä. Täällä on pirun pitkät kadut. Tosiaan eilen bussilla tultiin samaa katua melkeen koko matka ja se kesti yli tunnin. Nyt pyöräilin varmaan tunnin Santa Monica Bulevardia ja se oli vasta tyyliin puolet jos sitäkään :O Mut ihan kiva, kun on suora tie sinne, minne haluaa.
Kävin farmer's marketilla maistelemassa mandariineja ja pekaanipähkinöitä. Himoitsin karhunvatukoita ja löysin Terry Goodkindin Law of Ninesin kuudella dollarilla \o/ Win! Lempparikirjailijan uusin kirja ja alehyllyssä vielä. Miten huono se voi olla, kun ei oo mennyt kaupaksi, en tiedä, mutta nyt se on mun mun MUN!
Eksyin johonkin aivan käsittämättömän kummalliseen uskonnon ja tieteen sulauttamista ajavaan keskukseen. Sellanen hassu setä sai kadulta puhuttua mut mukaansa ja sitten istuin kattelemassa kymmenen minuutin esittelyvideota siitä, miten ihmisten kehityksen ja elämän pilaa "paha mieli" (evil mind), joka toimii alkuperäistä mieltä (original mind) vastaan ja tuhoaa ihmiskunnan kyvyn kehittyä. Pitää siis yhdistää sisäinen ja ulkoinen elämän tutkiminen, eli uskonto ja tiede ja yhdistää kaikki uskonnot, että ihmiset voivat elää onnellisina ja maanpäällinen taivas toteutuu... O.o Se oli niin hassua, että katoin ekasta luennosta (niillä on 12 luentoa, kaikki ilmasia) alkupätkän, kun halusin tietää, että minkälaista argumentaatiota ne oikeen käyttää... Heh. No. Sanotaanko, että sain vartin luennon kristillisestä luomismyytistä, joka koetettiin aina väliin yleistää kaikkiin uskontoihin sopivaksi, koska "huolimatta siitä, miten Jumalan (isot alkukirjaimet - aina) näet ja koet, on maailmankaikkeus Hänen (!!) luomansa ja kaikkialla feminiinisyys ja maskuliinisuus toimivat yhdessä - rakkaudesta" :D
Kun se hitaasti ja selkeästi esitetty liirum alkoi kuulostaa vähän liian tylsältä, väkersin muistiinpanolappuun diskordianistiset terveiset, heippatin japanilaista isäntääni ja jatkoin takasin Third Street Promenadelle. Aikamoista. En kuulemma ymmärtänyt ja omaksunut ideaa, koska en katsonut luennointia loppuun... No. En koe henk.koht. tarvitsevani luentoja tieteen ja uskonnon yhteyttämisestä, koska koen niiden aika hyvin hämmentyvät issessäni jo nyt. Toisaalta uskontotieteilijäminääni kiinnosti tällasen synkronistisen puuhailun tarkistaminen, mutta rajansa silläkin. Herra oli vähän pettynyt, etten ollut kyllin avoin ajatuksille. Raamatun lainauksilla ei mua kyllä hirveän avoimeksi saadakaan...
Coffee Bean & Tea Leafissa nautin jäälatten (omnom) ennen kun suuntasin Santa Monica Pierille huvipuistoa tiirailemaan ja hampparia nauttimaan (Pipp Extra, vähän ko Dr. Pepper, mmmmm). Ostin pilakuvan itestäni hauskalta sedältä ja pyöräilin Venice Beachille samalla, kun alko vähän satelemaan. Veniceen tullessa sade taukosi ja sain rauhassa seurailla Ocean Front-tien tatuointi, lävistys ja lääkemarihuanakauppojen rivistöä(kuvassa). "Walk-ins are always welcome, medical marihuana, all legal and here now!"
Takasin Santa Monicaan pyöräillessä sade palasi taas ja Santa Monica Bulevardia takasin Westwoodiin ajaessa sainkin kunnon kasteen. Kävin myös orgaanisen ruuan marketissa, Whole Foodissa, mistä ostin aamiaisevästä ja annoin vadelmalakun kodittomalle, joka neuvo mulle pyörätelineen paikan 8) Emäntäni harrastaa pelkkää orgaanista safkaa, joten sen takia mutkin neuvottiin tuonne. Aika tyyristähän se oli, mutteipähän tarvi vedellä 7-eleven-aamiaisia, niinkun Bangkokissa ja Kuala Lumpurissa - ainakaan ihan vielä ;P
Aika kuluu kumman nopeesti, kun ei ole kelloa. Sormuskello hajosi, kun putosin mereen siellä Tongalla ja nyt kännykästä loppu akku. Pimeä kerkes yllättään mut kotimatkalla, mutta onneksi Santa Monica Blvd on hyvin valaistu - toisinkun Nuku'alofan kadut pimeään aikaan ;) Ans kattoo, pääsiskö huomenna museoon tahi Universal Studioille tahi jonnekin. Sää sallikoon :)
Santa Monica ja Venice Beach olivat tämän päivän tähtäimessä. Täällä on pirun pitkät kadut. Tosiaan eilen bussilla tultiin samaa katua melkeen koko matka ja se kesti yli tunnin. Nyt pyöräilin varmaan tunnin Santa Monica Bulevardia ja se oli vasta tyyliin puolet jos sitäkään :O Mut ihan kiva, kun on suora tie sinne, minne haluaa.
Kävin farmer's marketilla maistelemassa mandariineja ja pekaanipähkinöitä. Himoitsin karhunvatukoita ja löysin Terry Goodkindin Law of Ninesin kuudella dollarilla \o/ Win! Lempparikirjailijan uusin kirja ja alehyllyssä vielä. Miten huono se voi olla, kun ei oo mennyt kaupaksi, en tiedä, mutta nyt se on mun mun MUN!
Eksyin johonkin aivan käsittämättömän kummalliseen uskonnon ja tieteen sulauttamista ajavaan keskukseen. Sellanen hassu setä sai kadulta puhuttua mut mukaansa ja sitten istuin kattelemassa kymmenen minuutin esittelyvideota siitä, miten ihmisten kehityksen ja elämän pilaa "paha mieli" (evil mind), joka toimii alkuperäistä mieltä (original mind) vastaan ja tuhoaa ihmiskunnan kyvyn kehittyä. Pitää siis yhdistää sisäinen ja ulkoinen elämän tutkiminen, eli uskonto ja tiede ja yhdistää kaikki uskonnot, että ihmiset voivat elää onnellisina ja maanpäällinen taivas toteutuu... O.o Se oli niin hassua, että katoin ekasta luennosta (niillä on 12 luentoa, kaikki ilmasia) alkupätkän, kun halusin tietää, että minkälaista argumentaatiota ne oikeen käyttää... Heh. No. Sanotaanko, että sain vartin luennon kristillisestä luomismyytistä, joka koetettiin aina väliin yleistää kaikkiin uskontoihin sopivaksi, koska "huolimatta siitä, miten Jumalan (isot alkukirjaimet - aina) näet ja koet, on maailmankaikkeus Hänen (!!) luomansa ja kaikkialla feminiinisyys ja maskuliinisuus toimivat yhdessä - rakkaudesta" :D
Kun se hitaasti ja selkeästi esitetty liirum alkoi kuulostaa vähän liian tylsältä, väkersin muistiinpanolappuun diskordianistiset terveiset, heippatin japanilaista isäntääni ja jatkoin takasin Third Street Promenadelle. Aikamoista. En kuulemma ymmärtänyt ja omaksunut ideaa, koska en katsonut luennointia loppuun... No. En koe henk.koht. tarvitsevani luentoja tieteen ja uskonnon yhteyttämisestä, koska koen niiden aika hyvin hämmentyvät issessäni jo nyt. Toisaalta uskontotieteilijäminääni kiinnosti tällasen synkronistisen puuhailun tarkistaminen, mutta rajansa silläkin. Herra oli vähän pettynyt, etten ollut kyllin avoin ajatuksille. Raamatun lainauksilla ei mua kyllä hirveän avoimeksi saadakaan...
Coffee Bean & Tea Leafissa nautin jäälatten (omnom) ennen kun suuntasin Santa Monica Pierille huvipuistoa tiirailemaan ja hampparia nauttimaan (Pipp Extra, vähän ko Dr. Pepper, mmmmm). Ostin pilakuvan itestäni hauskalta sedältä ja pyöräilin Venice Beachille samalla, kun alko vähän satelemaan. Veniceen tullessa sade taukosi ja sain rauhassa seurailla Ocean Front-tien tatuointi, lävistys ja lääkemarihuanakauppojen rivistöä(kuvassa). "Walk-ins are always welcome, medical marihuana, all legal and here now!"Takasin Santa Monicaan pyöräillessä sade palasi taas ja Santa Monica Bulevardia takasin Westwoodiin ajaessa sainkin kunnon kasteen. Kävin myös orgaanisen ruuan marketissa, Whole Foodissa, mistä ostin aamiaisevästä ja annoin vadelmalakun kodittomalle, joka neuvo mulle pyörätelineen paikan 8) Emäntäni harrastaa pelkkää orgaanista safkaa, joten sen takia mutkin neuvottiin tuonne. Aika tyyristähän se oli, mutteipähän tarvi vedellä 7-eleven-aamiaisia, niinkun Bangkokissa ja Kuala Lumpurissa - ainakaan ihan vielä ;P
Aika kuluu kumman nopeesti, kun ei ole kelloa. Sormuskello hajosi, kun putosin mereen siellä Tongalla ja nyt kännykästä loppu akku. Pimeä kerkes yllättään mut kotimatkalla, mutta onneksi Santa Monica Blvd on hyvin valaistu - toisinkun Nuku'alofan kadut pimeään aikaan ;) Ans kattoo, pääsiskö huomenna museoon tahi Universal Studioille tahi jonnekin. Sää sallikoon :)
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Aikamatkustusta ja rakkautta yli rajojen
Taisin sittenkin saada poikaystävän Tongalta 8) turvatarkastusvirkailija, Pelenato nimeltään, kysy, että oonko naimisissa ja miksen ole tongalaisen kanssa naimisissa, niin menin sitten vitsillä kysymään, että haluisko se mennä mun kaa naimisiin. No kohta mulla oli sen puhelinnumero ja lupasin, että ensi kerralla, kun tulen ja jos törmätään, niin kuka ties.... x) Sori, Antti! ;) Toivottavasti se ei tosissaan jää odottamaan mua O.o
Odotin konetta Tongalla 2,5h, lensin Samoalle 1.5h, odotin konetta 1,5h ja lensin Los Angelesiin 9h, missä kentällä vierähti taas 1,5h. Vähän jouduin pelailemaan pakkausten kanssa, kun käsimatkatavarat paino kaheksan kiloa, kun piti painaa seittemän, enkä voinu ottaa tyynyä erikseen käsimatkatavaroihin, ettei ne Samoalla ois heittäny sitä roskiin. No sain repun 7 kiloseksi siirtämällä kamaa rinkkaan niin, että se paino 20kg. Aika tiukoille menee, jos aion Jenkeistä jotain shopata...
Shoppasin Nuku'alofassakin vielä vähän ennen lähtöä, että sain pa'angat kulutettua. Lentokenttäbussisetä tarjosi reissun ilmatteeksi (Sifan autosta vuos öljyt tai jotain, niin se ei voinut heittää) ja "jouduin" ostamaan vielä tongalaista saippuaa, karkkia ja vettä duty freestä =)
Samoalta Losiin istuin jenkkiläisen hassun kokin vieressä, joka oli WWOFannu vuoden Uudessa Seelannissa (http://www.wwoof.org/) ja aiko alottaa orgaanisen viljelyn jossain päin jenkkejä...Oregossa tai jossain? Pidin pienen luennon Suomesta. Mitä Suomessa pitää nähdä jos tulee ja onko kolme kuukautta hyvä aika nähdä Suomen. Ja onko Suomessa hienoja kuumia lähteitä 8) Ainoa, mitä se tiesi Suomesta oli joku kestävän kehityksen rakentamissysteemi, millä saa kalliita, mutta hienoja asuntoja. Valistin sitä joulupukista, Nokiasta ja Muumeista ;)
Katoin All About Steven ja japanilaisen Kaiji-elokuvan. Noihin omiin telkkareihin jää kyllä koukkuun. Ja Air New Zealandin ruoka on niin hyväää \o/ varsinkin jälkkärit ^-^ Saatiin eilen/tänään/huomenna kookoskakkupalat ja aamiaiseksi söin lättyjä ja siirappia omnom :D Kansainvälinen vuorokausiraja vähän hämmentää päivärytmiä. Se ylitettiin jo Samoalla, muttei tuntunut siltä, kun kello ei siirtynyt. Paitsi 24h taaksepäin. Eli elän juuri tiistaita 23.pv toista kertaa :P
Losissa pääsi lentokentällä yllättävän helpolla. Jopa Aucklandin tarkastaja kyseli kummempia. Son aina niin hauska vastata niiden kysymyksiin tyyliin "kerro mulle sun matkasuunnitelmista Uudessa Seelannissa" tai "mitä sä teet työksesi tai kuka sun matkan makso jos oot vaan opiskelija?" kun on juuri noussut koneesta ja on ihan pihalla. Onneksi ei ole vielä tultu kumihanskoilla uhkailemaan ;O
Ja nyt olen siis 1823 Holmby avenue #105:ssa Westwood villagessa - varakkaiden alueella kuulemma ;) - Los Angelesissa ja sain illallista sen jälkeen, kun siesin viisikuukautisen tytön kitinää ja mun peukalon imua. Ja rakensin legoilla 2.5 vuotiaan pojan kanssa. Aikamoista. No, pieni hinta, jos saa yösijan ja kaikkea muuta. Sohvasurffaus rullaa \o/ Mut mun kännykkä ei toimi täällä :[
Odotin konetta Tongalla 2,5h, lensin Samoalle 1.5h, odotin konetta 1,5h ja lensin Los Angelesiin 9h, missä kentällä vierähti taas 1,5h. Vähän jouduin pelailemaan pakkausten kanssa, kun käsimatkatavarat paino kaheksan kiloa, kun piti painaa seittemän, enkä voinu ottaa tyynyä erikseen käsimatkatavaroihin, ettei ne Samoalla ois heittäny sitä roskiin. No sain repun 7 kiloseksi siirtämällä kamaa rinkkaan niin, että se paino 20kg. Aika tiukoille menee, jos aion Jenkeistä jotain shopata...
Shoppasin Nuku'alofassakin vielä vähän ennen lähtöä, että sain pa'angat kulutettua. Lentokenttäbussisetä tarjosi reissun ilmatteeksi (Sifan autosta vuos öljyt tai jotain, niin se ei voinut heittää) ja "jouduin" ostamaan vielä tongalaista saippuaa, karkkia ja vettä duty freestä =)
Samoalta Losiin istuin jenkkiläisen hassun kokin vieressä, joka oli WWOFannu vuoden Uudessa Seelannissa (http://www.wwoof.org/) ja aiko alottaa orgaanisen viljelyn jossain päin jenkkejä...Oregossa tai jossain? Pidin pienen luennon Suomesta. Mitä Suomessa pitää nähdä jos tulee ja onko kolme kuukautta hyvä aika nähdä Suomen. Ja onko Suomessa hienoja kuumia lähteitä 8) Ainoa, mitä se tiesi Suomesta oli joku kestävän kehityksen rakentamissysteemi, millä saa kalliita, mutta hienoja asuntoja. Valistin sitä joulupukista, Nokiasta ja Muumeista ;)
Katoin All About Steven ja japanilaisen Kaiji-elokuvan. Noihin omiin telkkareihin jää kyllä koukkuun. Ja Air New Zealandin ruoka on niin hyväää \o/ varsinkin jälkkärit ^-^ Saatiin eilen/tänään/huomenna kookoskakkupalat ja aamiaiseksi söin lättyjä ja siirappia omnom :D Kansainvälinen vuorokausiraja vähän hämmentää päivärytmiä. Se ylitettiin jo Samoalla, muttei tuntunut siltä, kun kello ei siirtynyt. Paitsi 24h taaksepäin. Eli elän juuri tiistaita 23.pv toista kertaa :P
Losissa pääsi lentokentällä yllättävän helpolla. Jopa Aucklandin tarkastaja kyseli kummempia. Son aina niin hauska vastata niiden kysymyksiin tyyliin "kerro mulle sun matkasuunnitelmista Uudessa Seelannissa" tai "mitä sä teet työksesi tai kuka sun matkan makso jos oot vaan opiskelija?" kun on juuri noussut koneesta ja on ihan pihalla. Onneksi ei ole vielä tultu kumihanskoilla uhkailemaan ;O
Ja nyt olen siis 1823 Holmby avenue #105:ssa Westwood villagessa - varakkaiden alueella kuulemma ;) - Los Angelesissa ja sain illallista sen jälkeen, kun siesin viisikuukautisen tytön kitinää ja mun peukalon imua. Ja rakensin legoilla 2.5 vuotiaan pojan kanssa. Aikamoista. No, pieni hinta, jos saa yösijan ja kaikkea muuta. Sohvasurffaus rullaa \o/ Mut mun kännykkä ei toimi täällä :[
maanantai 22. helmikuuta 2010
Tauko hikoilulle: etelän rannalle!
Oli niin hiki ja tylsä, että otettiin moottoripyörä taas käyttöön ja käytiin vähän kattelees etelärannikon rantoja ja nähtävyyksiä.
Tonga on litteä. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kuten yltä näkee, pudotus mereen onkin sitten eri juttu ;) Taidettiin me jonkun mäen yli ajaa tänään...
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Pokeria ja tongalainen jumalanpalvelus
Menin tänään melkein suoraan pokeripöydästä kirkkoon. Istuttiin neljään asti korttien ääressä ja hörpittiin isäntäpariskunnan orgaanisesti kasvattamaa kahvia yön ratoksi. Muut veti vodkua, minä join colashotteja ja fanta-drinksuja. Ja ajoin kotiin neljältä aamulla ;)
Nelisen tuntia sain nukutuksi ennen kirkon penkkiin menoa. Oli se kyllä hienoa kuorolaulua täytyy sanoa ja niillä oli siellä puhallinorkesterikin ja kaikkea. Tongankielinen saarnakin oli siitä mukava, että ainakin siinä sai ihan vapaasti kuvitella, että mitähän ne mahtaa sanoa. En oo ihan varma, minkämerkkiset kirkon menot nää oli, mutta kävin siinä kirkossa, missä Tongan kuningaskin käy. Ja näin epäilyttävän kuninkaallisen autosaattueen myös kirkkoon mennessä. En tiedä, bongasinko itse jehua, mutta ehkä kuitenkin ;)
Seurakunta laulo seisten virsiä ja kuunteli pappia istualtaan. Välillä puhu jotkut naiset ja yksi puhui hiljasen musiikin säestyksellä, mitä seurasi syntikkasäesteinen popahtava lauluesitys. Jälleen oli ihan mukavaa kuunneltavaa, kun ei tiennyt, mitä laulettiin... Puhallinorkesterikin esitti yhden musiikkikappaleen ja pappi puhui välillä englantia joillekin ilmeisesti vähän korkeampiarvoisille ulkomaalaisille vieraille, jotka istuivat sivulla erillisessä tilassa... Siinä lähetettiin terveisiä ja siunauksia ystäville ulkomailla...
Etuosassa kirkkoa oli siis kuoro ja orkesteri, sitten koulutyttöjä valkosissa mekoissa ja kaikilla tukat ranskanleteillä sinisillä nauhoilla. Taempana istuivat sitten muut seurakuntalaiset kaikki aika hienosti laittautuneina ja joillain jopa paikalliset perinteiset kaislamatot mustan hameen päälle kietaistuna - hameet niin naisilla kuin miehilläkin. Olisin kaivannut vähän enemmän koristetta siihen valkoseinäiseen kirkkoon, niin en olisi kieltä taitamattomana ihan väsähtänyt, mutta minkäs teet.
Kylillä oli aika hurja käydä, kun oli ihan hiljasta ja kadut tyhjiä. Leipomo oli sentäs auki, joten hain vähän murua rinnan alle. Sifa haki äidiltään safkaa, niin sain ihan oikeetakin ruokaa jopa. Katoin Harry Potterin ja Puoliverisen prinssin, kun Sifa katto G I Joeta. Se oli muuten G I Joe, mikä katottiin siellä Annalla Aucklandissa. Se todella huono elokuva. Jos mainitsin siitä. Sifakin sano, että se oli aika tylsä. Puoliverinen prinssi oli aika Harry Potter-elokuva x)
On vaan niin kuuma....
Ja multa loppu purkka pari päivää sitten. En oo mistään löytänyt mitään sokeritonta (xylitolista puhumattakaan), joten oon vähän kärvistellen vedellyt fluoritabletteja pahimpaan hätään...
Tässä tongalaista veisuuta laukun sisältä kuvattuna - toisin sanoen äänet päälle, kuvaa on turha odottaa :P Saatan olla paparazzi, mutten viittinyt hirveän näkyvillä kameraa heilutella...
Nelisen tuntia sain nukutuksi ennen kirkon penkkiin menoa. Oli se kyllä hienoa kuorolaulua täytyy sanoa ja niillä oli siellä puhallinorkesterikin ja kaikkea. Tongankielinen saarnakin oli siitä mukava, että ainakin siinä sai ihan vapaasti kuvitella, että mitähän ne mahtaa sanoa. En oo ihan varma, minkämerkkiset kirkon menot nää oli, mutta kävin siinä kirkossa, missä Tongan kuningaskin käy. Ja näin epäilyttävän kuninkaallisen autosaattueen myös kirkkoon mennessä. En tiedä, bongasinko itse jehua, mutta ehkä kuitenkin ;)
Seurakunta laulo seisten virsiä ja kuunteli pappia istualtaan. Välillä puhu jotkut naiset ja yksi puhui hiljasen musiikin säestyksellä, mitä seurasi syntikkasäesteinen popahtava lauluesitys. Jälleen oli ihan mukavaa kuunneltavaa, kun ei tiennyt, mitä laulettiin... Puhallinorkesterikin esitti yhden musiikkikappaleen ja pappi puhui välillä englantia joillekin ilmeisesti vähän korkeampiarvoisille ulkomaalaisille vieraille, jotka istuivat sivulla erillisessä tilassa... Siinä lähetettiin terveisiä ja siunauksia ystäville ulkomailla...
Etuosassa kirkkoa oli siis kuoro ja orkesteri, sitten koulutyttöjä valkosissa mekoissa ja kaikilla tukat ranskanleteillä sinisillä nauhoilla. Taempana istuivat sitten muut seurakuntalaiset kaikki aika hienosti laittautuneina ja joillain jopa paikalliset perinteiset kaislamatot mustan hameen päälle kietaistuna - hameet niin naisilla kuin miehilläkin. Olisin kaivannut vähän enemmän koristetta siihen valkoseinäiseen kirkkoon, niin en olisi kieltä taitamattomana ihan väsähtänyt, mutta minkäs teet.
Kylillä oli aika hurja käydä, kun oli ihan hiljasta ja kadut tyhjiä. Leipomo oli sentäs auki, joten hain vähän murua rinnan alle. Sifa haki äidiltään safkaa, niin sain ihan oikeetakin ruokaa jopa. Katoin Harry Potterin ja Puoliverisen prinssin, kun Sifa katto G I Joeta. Se oli muuten G I Joe, mikä katottiin siellä Annalla Aucklandissa. Se todella huono elokuva. Jos mainitsin siitä. Sifakin sano, että se oli aika tylsä. Puoliverinen prinssi oli aika Harry Potter-elokuva x)
On vaan niin kuuma....
Ja multa loppu purkka pari päivää sitten. En oo mistään löytänyt mitään sokeritonta (xylitolista puhumattakaan), joten oon vähän kärvistellen vedellyt fluoritabletteja pahimpaan hätään...
Tässä tongalaista veisuuta laukun sisältä kuvattuna - toisin sanoen äänet päälle, kuvaa on turha odottaa :P Saatan olla paparazzi, mutten viittinyt hirveän näkyvillä kameraa heilutella...
lauantai 20. helmikuuta 2010
Mitä yhteistä on mormonimehulla ja turistiklubilla?
Kuulin eilen huhuja, että ensi viikolla saattasi tulla seuraava sykloni. Jipii \o/ Ja vielä maanantaille. Mutta sykloniseurantakeskus oli ilmeisesti sitä mieltä, ettei sen pitäis tulla tänne, saati mun lentoa häiritä tiistaina...
Kuljin eilen hameessa. En yleensä tee niin. Nyt se tuntu herättävän kiinnostusta paikallisissa, kun jätskillä istuessa nahkatakkinen poika istu mun pöytään, anto munkin ja rupes jutteleen, että tiätkö, miten hyvä ois olla poikaystävä myös Tongalla x) Kun en tuntunut lämpeävän nahkatakille (nahkatakki!? Tässä helteessä!???!! Kuinka hulluja ihmiset voi olla!), sen kaveri mun selän takana rupes jutteleen ja kyseleen, että olenko vapaa jne 8) Hauskoja poikia. Jos haluaisin poikaystävän täältä, se nahkatakkinen ois voinut hyvinkin käydä laatuun ;) Alkavatko ennustukset tongalaisen hurmurin ilmestymisestä käydä toteen? =D
Illalla Sifa joi pari olutta ja innostuttiin surffaan netistä sen serkun pojan taidesivuja (William Furneaux?) ja mun musiikkia (www.myspace.com/essiglamour ;)) ja Sifan kasarilemppareita (mm. Ozzy Osbornen uskomaton fleda http://www.youtube.com/watch?v=Zy3fJ8Nmzyw). Kun olut loppui, Sifa sekotti mehutiivisteestä lantringin 98-prosenttiselle viinalle. Mehutiiviste oli ilmeisesti mormoniyhtiön, sillä pussissa luki kaiken muun tekstin jälkeen että Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints. Mormonimehuviinaa siis :D Ja kun oli kyllin sitä hörpitty, Sifa halusi välttämättä lähteä ulos. Kun kaverit eivät vastanneet puhelimeen, mentiin kahestaan Billfishiin, joka on turistiklubi pahimmillaan - eikä laivalastillinen ranskalaisia auttanut ollenkaan. Sifa katteli tennistä ( heh joo, se oli aika huono klubi ;) ) ja iski paikallisia tyttöjä, kun minä hörpin maailman kamalinta drinkkiä, jossa oli kai ananasta, kookosta ja SUOLAA reunoissa! o.O paikallinen muunnos mansikkamargaritasta kenties?
No se oli niin huono paikka ja huonoa musiikkia, että lähettiin parin jälkeen kotio BBQ:n kautta. Katteltiin Shania Twainin kasarimusavideoita ja mutusteltiin kaiken lihan kanssa maneokea, joka on vähän kun tosi makeeta ja mehukasta perunaa. Kuulemma paljon hiilareita :] Kuulin myös, että olen pa'alangi, kirjaimellisesti sinisilmäinen, eli valkoihoinen. Kuulemma naapurin lapset huudelleet sitä jatkuvasti 8)
Puoli kahelta möngin petiin. Ja kuudelta heräsin Davidin rasittavaan honotukseen ja discohittien paukkeeseen olkkarissa O.O Se oli ilmeisesti ollut vähän pidemmällä kaavalla liikkeellä... Korvatulpat todellakin kunniaan! Harmi, ettei nekään auta siihen, että hikoilee valtoimenaan koko yön.. Yhh... Helle täällä vaan pahenee.
Kuljin eilen hameessa. En yleensä tee niin. Nyt se tuntu herättävän kiinnostusta paikallisissa, kun jätskillä istuessa nahkatakkinen poika istu mun pöytään, anto munkin ja rupes jutteleen, että tiätkö, miten hyvä ois olla poikaystävä myös Tongalla x) Kun en tuntunut lämpeävän nahkatakille (nahkatakki!? Tässä helteessä!???!! Kuinka hulluja ihmiset voi olla!), sen kaveri mun selän takana rupes jutteleen ja kyseleen, että olenko vapaa jne 8) Hauskoja poikia. Jos haluaisin poikaystävän täältä, se nahkatakkinen ois voinut hyvinkin käydä laatuun ;) Alkavatko ennustukset tongalaisen hurmurin ilmestymisestä käydä toteen? =D
Illalla Sifa joi pari olutta ja innostuttiin surffaan netistä sen serkun pojan taidesivuja (William Furneaux?) ja mun musiikkia (www.myspace.com/essiglamour ;)) ja Sifan kasarilemppareita (mm. Ozzy Osbornen uskomaton fleda http://www.youtube.com/watch?v=Zy3fJ8Nmzyw). Kun olut loppui, Sifa sekotti mehutiivisteestä lantringin 98-prosenttiselle viinalle. Mehutiiviste oli ilmeisesti mormoniyhtiön, sillä pussissa luki kaiken muun tekstin jälkeen että Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints. Mormonimehuviinaa siis :D Ja kun oli kyllin sitä hörpitty, Sifa halusi välttämättä lähteä ulos. Kun kaverit eivät vastanneet puhelimeen, mentiin kahestaan Billfishiin, joka on turistiklubi pahimmillaan - eikä laivalastillinen ranskalaisia auttanut ollenkaan. Sifa katteli tennistä ( heh joo, se oli aika huono klubi ;) ) ja iski paikallisia tyttöjä, kun minä hörpin maailman kamalinta drinkkiä, jossa oli kai ananasta, kookosta ja SUOLAA reunoissa! o.O paikallinen muunnos mansikkamargaritasta kenties?
No se oli niin huono paikka ja huonoa musiikkia, että lähettiin parin jälkeen kotio BBQ:n kautta. Katteltiin Shania Twainin kasarimusavideoita ja mutusteltiin kaiken lihan kanssa maneokea, joka on vähän kun tosi makeeta ja mehukasta perunaa. Kuulemma paljon hiilareita :] Kuulin myös, että olen pa'alangi, kirjaimellisesti sinisilmäinen, eli valkoihoinen. Kuulemma naapurin lapset huudelleet sitä jatkuvasti 8)
Puoli kahelta möngin petiin. Ja kuudelta heräsin Davidin rasittavaan honotukseen ja discohittien paukkeeseen olkkarissa O.O Se oli ilmeisesti ollut vähän pidemmällä kaavalla liikkeellä... Korvatulpat todellakin kunniaan! Harmi, ettei nekään auta siihen, että hikoilee valtoimenaan koko yön.. Yhh... Helle täällä vaan pahenee.
torstai 18. helmikuuta 2010
'Euan ihmeet
Olin jo melkein päättänyt olla menemättä 'Eualle, kun törmäsin kaupungilla samaiseen bussikuskiin, joka oli tuonut mut lentokentältä Nuku'Alofaan. Sain kyydin satamaan ja samalla kuulin lupaavan diskordianistin alun innostunutta kommentointia Grayfacesta :D Mies on käynyt www.principiadiscordia.com-osoitteessa aina kun on ollut vapaahetki lueskelemassa elämän totuuksia ^-^ Mä oon niin lähetyssaarnaajakuningatar \o/
Mutta, kun kerran olin päässyt satamaan ja laivaa lastattiin jo, niin päätin sitten ottaa sen ja maksoin 27 pa'angaa melkoisesta kyydistä 'Eualle. Matka kesti reilut kaksi tuntia, enkä voinut ihan hirveän pahoin. Lähinnä, koska koetin nukkua koko matkan. Se heilutus oli ihan ok vaakatasosta koettuna O.o Mä en niin ole meri-ihmisiä...
'Eualla sitten lähdin kävelemään etelään melko epätietosena siitä, mitä tuleman piti, mutta ihan hyvällä tuulella kuitenkin. Löysin vessan (lattia ja pönttö täynnä mustaa vettä. Omnom) ja sain vähän jotain keksiä mukaan, etten ihan nälkään kuolisi (olin ottanu vaan pari sämpylää mukaan Sifalta lähtiessä). Joku tongalainen Alex koetti saada mua seuraansa tyyliin "mennäänkö meille, mulla on traktori!", mutta sanoin kiitos ei ja lähdin kävelemään rantatietä kohti. Jotain.
Löysin Hideaway-hotellin, mutta jatkoin matkaa. Nousin hurjan mäen ylös ja katselin uhkaavia pilviä sademetsän yllä mäen toisella puolella. Oli aika jännä olo, kun oli neljä vuotta vanha kartta mukana, eikä puolia niistä hotelleista näkynyt missään, missä niiden olisi pitänyt olla. Muutenkin aurinko alko olla valmis laskemaan ja laiva lähtisi aamuviideltä seuraavana aamuna...jännitys tiivistyi ;) Ohikulkeva tyttö antoi mangon ja söin sen. Soli puoliraaka, mutta pelkkää pullaa koko päivänä syöneenä se oli just sitä, mitä tarvitsin.
Taina's Place löytyi vähän kyselemällä ja kuuden jälkeen pääsin sitten kolmen tunnin kävelyn jälkeen vihdoinkin "turvaan". Sattumalta samassa hostellissa oli indianalainen Lindsey, joka oli meinannu Sifalle tulla sohvalle ennen mua, mutta unohtanut kirjottaa puhelinnumeron ylös. Lindsay näytti mulle sitten "smokey holen", eli pirun syvän ja sumusen kuopan keskellä sademettää. Myrsky oli riehunu 'Euallakin aikalailla ja jouduttiin kiipeileen ja melkeen ryömimäänkin, että päästiin isolle 'Ovava-puulle, joka oli kieltämättä iso :O Jos joku on nähnyt Avatarin, tää näytti vähän niiden asuinpuulta. Okei, ei ihan NIIN iso, mutta melkeen :D
Päästiin takasin Taina's Placeen just pimeen tullessa ja sitten pitikin turvautua kynttilöihin: Tainalla ei vielä oltu saatu sähköjä toimimaan. Kerroin Lindseyllekin diskordianismista (ei todellakaan oo mun vika, että ihmisiä kiinnostaa! :D) ja naurettiin just sille, kuinka Tainan tytär oli heti esittäytymisensä jälkeen pyytänyt lainata mun kameraa, kun sisään tuli Tainan mies, että nyt neiti tulee ja ottaa kuvia 21-vuotisjuhlista. No hetken hämmennyksen jälkeen istuttiin Lindseyn kanssa kookosten keskellä avopakun lavalla ajamassa hurjaa vauhtia läheisen perheen kotiin, jossa tytön täysi-ikäisyysjuhla oli juuri meneillään.
Kaikki oli ihan hiljaa, kun tultiin paikalle. Mut ohjattiin kuiskaten seinän viereen ja viittilöitiin ottamaan kuvia, kun pastori (tai isä?) puhui jotain ja tyttö itki ja anto pastorille (tai isälle) jotain ja kaikki muut oli vakavia ja hiljaa. Sitten seurasi joku rukouksen (tai herätyshurmosmantran) tapanen ja kaikki hoki "io" ja "malo" (kyllä ja kiitos mikäli minun kielipääni yhtään toimii), kunnes päästiin ruuan kimppuun. Ja kyllä. Mäkin sain syödä ihan hervottoman hyvää kalaa, kanaa, hummeria, pastajuttua, kakkua, vaniljavanukasta..... \o/ Koko päivän paniikkipaastonnut vatsani oli hurmoksessa :D Palan painikkeena juotiin mangomehua. Mmmm. Me like :)
Seurasi lisää puheita ja koetin ottaa valokuvia aina sopivissa väleissä. Lopulta päivänsankarin äiti kiitti mua englanniksi kyyneleet silmissä, että on aivan ihanaa, kun tulin ottamaan kuvia ja jos voisin teetättää ja lähettää ne sitten Tainalle, niin se olisi todella upeaa. :') Melkeen itsekin liikutuin ja lupasin teetättää kuvat (ja jotain muuta ehkä? Heh, Ifolor on syvällä verissä jo x)) ja kehuin ruokaa (enkä suotta) ja sitten saatiin kyyti takasin kotiin. Oisin saanut hummerin kotiin vietäväksi, mutta se jäi ja toisaalta en ois saanu sitä kylmäänkään, niin ei mennyt hukkaan...
Mutta vähänkö hienoa! Olin 'Eualla vaan yhen yön, mutta sain silti varmasti enemmän kuin osani paikallisesta elämästä! Tää on niin hieno paikka. Nää ihmiset palauttaa niin uskon ihmiskunnan jonkun tason ystävällisyyteen ja hyvyyteen ^-^ En meinannut saada unta, kun olin niin innoissani noista juhlista 8) Eipä sitä paljon nukuttukaan, kun neljältä jo piti nousta kyytiin takasin laivalle. 45 pa'angaa makso yö ja kyyti. Niin paljon paree, kun jos ois veneessä nukkunu ja joutunu kävelemään sieltä, mihin olin jalkojeni antanut kantaa :P
Nyt istun Friends cafeessa aamiaista sulatellen. Vois mennä kohta takasin Sifalle, ettei se huolestu ;) Takasin satamasta pääsin sveitsiläisen Victorin maksamalla taksilla ^-^ Vähän vielä keinuttaa, mutta takasin tulo oli paljon iisimpi kun eilinen meno. Ai katos tuolla se Victor on terassilla. Pitää varmaan käydä moikkaas :] Alan ehkä vähän päästä pahimman alkushokin yli. Korkea aikakin, kun on enää vajaa 5 päivää jälellä ;)
Mutta, kun kerran olin päässyt satamaan ja laivaa lastattiin jo, niin päätin sitten ottaa sen ja maksoin 27 pa'angaa melkoisesta kyydistä 'Eualle. Matka kesti reilut kaksi tuntia, enkä voinut ihan hirveän pahoin. Lähinnä, koska koetin nukkua koko matkan. Se heilutus oli ihan ok vaakatasosta koettuna O.o Mä en niin ole meri-ihmisiä...
'Eualla sitten lähdin kävelemään etelään melko epätietosena siitä, mitä tuleman piti, mutta ihan hyvällä tuulella kuitenkin. Löysin vessan (lattia ja pönttö täynnä mustaa vettä. Omnom) ja sain vähän jotain keksiä mukaan, etten ihan nälkään kuolisi (olin ottanu vaan pari sämpylää mukaan Sifalta lähtiessä). Joku tongalainen Alex koetti saada mua seuraansa tyyliin "mennäänkö meille, mulla on traktori!", mutta sanoin kiitos ei ja lähdin kävelemään rantatietä kohti. Jotain.
Löysin Hideaway-hotellin, mutta jatkoin matkaa. Nousin hurjan mäen ylös ja katselin uhkaavia pilviä sademetsän yllä mäen toisella puolella. Oli aika jännä olo, kun oli neljä vuotta vanha kartta mukana, eikä puolia niistä hotelleista näkynyt missään, missä niiden olisi pitänyt olla. Muutenkin aurinko alko olla valmis laskemaan ja laiva lähtisi aamuviideltä seuraavana aamuna...jännitys tiivistyi ;) Ohikulkeva tyttö antoi mangon ja söin sen. Soli puoliraaka, mutta pelkkää pullaa koko päivänä syöneenä se oli just sitä, mitä tarvitsin.
Taina's Place löytyi vähän kyselemällä ja kuuden jälkeen pääsin sitten kolmen tunnin kävelyn jälkeen vihdoinkin "turvaan". Sattumalta samassa hostellissa oli indianalainen Lindsey, joka oli meinannu Sifalle tulla sohvalle ennen mua, mutta unohtanut kirjottaa puhelinnumeron ylös. Lindsay näytti mulle sitten "smokey holen", eli pirun syvän ja sumusen kuopan keskellä sademettää. Myrsky oli riehunu 'Euallakin aikalailla ja jouduttiin kiipeileen ja melkeen ryömimäänkin, että päästiin isolle 'Ovava-puulle, joka oli kieltämättä iso :O Jos joku on nähnyt Avatarin, tää näytti vähän niiden asuinpuulta. Okei, ei ihan NIIN iso, mutta melkeen :D
Päästiin takasin Taina's Placeen just pimeen tullessa ja sitten pitikin turvautua kynttilöihin: Tainalla ei vielä oltu saatu sähköjä toimimaan. Kerroin Lindseyllekin diskordianismista (ei todellakaan oo mun vika, että ihmisiä kiinnostaa! :D) ja naurettiin just sille, kuinka Tainan tytär oli heti esittäytymisensä jälkeen pyytänyt lainata mun kameraa, kun sisään tuli Tainan mies, että nyt neiti tulee ja ottaa kuvia 21-vuotisjuhlista. No hetken hämmennyksen jälkeen istuttiin Lindseyn kanssa kookosten keskellä avopakun lavalla ajamassa hurjaa vauhtia läheisen perheen kotiin, jossa tytön täysi-ikäisyysjuhla oli juuri meneillään.
Kaikki oli ihan hiljaa, kun tultiin paikalle. Mut ohjattiin kuiskaten seinän viereen ja viittilöitiin ottamaan kuvia, kun pastori (tai isä?) puhui jotain ja tyttö itki ja anto pastorille (tai isälle) jotain ja kaikki muut oli vakavia ja hiljaa. Sitten seurasi joku rukouksen (tai herätyshurmosmantran) tapanen ja kaikki hoki "io" ja "malo" (kyllä ja kiitos mikäli minun kielipääni yhtään toimii), kunnes päästiin ruuan kimppuun. Ja kyllä. Mäkin sain syödä ihan hervottoman hyvää kalaa, kanaa, hummeria, pastajuttua, kakkua, vaniljavanukasta..... \o/ Koko päivän paniikkipaastonnut vatsani oli hurmoksessa :D Palan painikkeena juotiin mangomehua. Mmmm. Me like :)
Seurasi lisää puheita ja koetin ottaa valokuvia aina sopivissa väleissä. Lopulta päivänsankarin äiti kiitti mua englanniksi kyyneleet silmissä, että on aivan ihanaa, kun tulin ottamaan kuvia ja jos voisin teetättää ja lähettää ne sitten Tainalle, niin se olisi todella upeaa. :') Melkeen itsekin liikutuin ja lupasin teetättää kuvat (ja jotain muuta ehkä? Heh, Ifolor on syvällä verissä jo x)) ja kehuin ruokaa (enkä suotta) ja sitten saatiin kyyti takasin kotiin. Oisin saanut hummerin kotiin vietäväksi, mutta se jäi ja toisaalta en ois saanu sitä kylmäänkään, niin ei mennyt hukkaan...
Mutta vähänkö hienoa! Olin 'Eualla vaan yhen yön, mutta sain silti varmasti enemmän kuin osani paikallisesta elämästä! Tää on niin hieno paikka. Nää ihmiset palauttaa niin uskon ihmiskunnan jonkun tason ystävällisyyteen ja hyvyyteen ^-^ En meinannut saada unta, kun olin niin innoissani noista juhlista 8) Eipä sitä paljon nukuttukaan, kun neljältä jo piti nousta kyytiin takasin laivalle. 45 pa'angaa makso yö ja kyyti. Niin paljon paree, kun jos ois veneessä nukkunu ja joutunu kävelemään sieltä, mihin olin jalkojeni antanut kantaa :P
Nyt istun Friends cafeessa aamiaista sulatellen. Vois mennä kohta takasin Sifalle, ettei se huolestu ;) Takasin satamasta pääsin sveitsiläisen Victorin maksamalla taksilla ^-^ Vähän vielä keinuttaa, mutta takasin tulo oli paljon iisimpi kun eilinen meno. Ai katos tuolla se Victor on terassilla. Pitää varmaan käydä moikkaas :] Alan ehkä vähän päästä pahimman alkushokin yli. Korkea aikakin, kun on enää vajaa 5 päivää jälellä ;)
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Unia Tongalla
Alkaakohan mulla olla vähän koti-ikävä...?
Toissayönä näin unta, että olin takasin kotona ja kiukuttelin kämppiksille, kun ei yhtään huvittanut vielä olla siellä. Sitten uneen tuli jotain verenluovutusmurhia ja kavereita liimautuneena karkkimäkeen...
Viime yönä taas näin unta, että olin Antin luona ja näin unta, että en ollutkaan vielä takasin. Heräsin helpottuneena ja kerroin Antille, että olin nähnyt unta, etten ollut vielä palannut. Seuraavaksi kuitenkin muistin, että mun ois pitänyt jo olla töissä Postilla, mutta kameran kalenteria tsekatessa tajusin, että olin unohtanut edellisenä päivänä mennä töihin lainkaan ja toisaalta taas kahden päivän päästä oli bussilippu varattu Helsingistä Lontooseen jollekin keikalle. Kaiken tämän taustalla tajusin, että mun pitäisi olla Los Angelesissa just nyt, eikä Helsingissä ollenkaan! :D
Tämänkin painajaisen jälkeen heräsin ihan tyytyväisenä täällä päässä. Vaikka helle on kyllä vielä kaameempi kun eilen. Säätiedote lupasi ukkosta. Helpottaiskohan se!? Lähden kysymään 'Euan lautasta kohta, mutta jos siellä meinaa sataa ja ukkostaa en oo ihan varma, haluanko olla keskellä sademettää tai merta just sillon...
Toissayönä näin unta, että olin takasin kotona ja kiukuttelin kämppiksille, kun ei yhtään huvittanut vielä olla siellä. Sitten uneen tuli jotain verenluovutusmurhia ja kavereita liimautuneena karkkimäkeen...
Viime yönä taas näin unta, että olin Antin luona ja näin unta, että en ollutkaan vielä takasin. Heräsin helpottuneena ja kerroin Antille, että olin nähnyt unta, etten ollut vielä palannut. Seuraavaksi kuitenkin muistin, että mun ois pitänyt jo olla töissä Postilla, mutta kameran kalenteria tsekatessa tajusin, että olin unohtanut edellisenä päivänä mennä töihin lainkaan ja toisaalta taas kahden päivän päästä oli bussilippu varattu Helsingistä Lontooseen jollekin keikalle. Kaiken tämän taustalla tajusin, että mun pitäisi olla Los Angelesissa just nyt, eikä Helsingissä ollenkaan! :D
Tämänkin painajaisen jälkeen heräsin ihan tyytyväisenä täällä päässä. Vaikka helle on kyllä vielä kaameempi kun eilen. Säätiedote lupasi ukkosta. Helpottaiskohan se!? Lähden kysymään 'Euan lautasta kohta, mutta jos siellä meinaa sataa ja ukkostaa en oo ihan varma, haluanko olla keskellä sademettää tai merta just sillon...
Pimeetä touhua....
Niin olikstää sitä mämmiä vai? Apteekkarin salmiakit suli. Säätiedote lupaa ukkosta. Nou shit Sherlock? :O
Näin kotoisasti vietettiin parit sähköttömät illat. Ja tässä kamera todella liioittelee valaistuksen tasoa...
Syklonin jälkeistä elämää Nuku'Alofassa ja länsirannikolla
Paikalliset poseerasi kaatuneen puun päällä. Sykloni hoiti karsintakaadot varsinkin rantatien varressa aika teho
Houmalla ne laineet liplatteli. Länsirannikolla oli varmaan aikamoinen meininki syklonin aikaan :OHouma (olikohan se houma...?) Viittaa tuohon ilmiöön, että vesi suihkuaa kallion rei'istä ennen aallon todellista iskua.
Sähkön hurmaa
Pitäs ostaa paita "I survived René" :D
Se muuttu tosiaan aika hurjaksi pian edellisen postauksen jälkeen. Sähköt meni poikki ja vettäkään ei saatu koko yönä muuta kun taivaalta. Ihan hirvee tuuli ja välillä sato puuskittain. Kaikki pihan banaanipuut (pensaat) on maassa ja katosta tais lentää osa peltiä veks. Se paukku sillon yöllä aikalailla ja välillä kuulu vaan "poks" ja "fläpitifläpiti", kun pelti lähti ilmateille. Maanantai-iltana kasin maissa oltiin ilmeisesti myrskyn silmässä, kun tuli ihan tyyntä. Käytiin ajaas ympäri, josko jostain saisi jotain syötävän tapasta. Kiinalainen pikkukiska oli auki, ni saatiin nuudelia, crackereita ja juustoa. Ja sipsiä 8) Olin aika turvonnut koko tiistain noiden jälkeen... Pelattiin korttia, kun tuuli ylty taas ja myrsky palasi. Ts. myrskyn silmä siirtyi toisaalle...
Eilen (tiistaina) sitten tuuli vielä aikalailla, muttei mitenkään erityisen paljon. Uskalsi jo lähteä kävelylle. Siellä oli puut kärsineet aikamoisia oksakatoja ja mangot oli kaikki pitkin maita ja mantuja. Jotkut sähkö- ja puhelinlinjat oli pitkin katuja ja aikamoiset järvet oli kerääntyneet muutamiin kohtiin. Ne tosin kuivu tosi nopeesti, eikä tänään enää ollu vedestä tietoakaan kaduilla. Ilma sen sijaan on myrskyn jälkeen ollu ihan kamalan kostea ja kuuma x_X
Eilisen aika pitkälti istuin ja luin. Illalla pelattiin kaikkea muuta kun korttia (ma kokeiltiin tyyliin kaikkia pelejä, mitä osattiin). Laivan upotusta, ristinollaa, hirsipuuta, dominoita... Hyvä, ettei sentään ruvettu kertoon kauhutarinoita tai jotain muuta yhtä jännää. Oli vaan niiin tylsää viimestään kasin jälkeen, kun piti laittaa öljylamppu päälle ja kulkea taskulamppu kourassa. Suihkukin toimii sähköllä, joten piti pestä ittensä lavuaarista. Kunnon ekstreme-matkailua :D
Tänään alko kylä pitkälti palata jo normaaliin. Teitä siivotaan ahkeraan ja kattoja naulaillaan takasin. Kadulle pudonneet katokset on siirretty ja mangojakaan ei enää näy puiden alla. Ja mikä tärkeintä, sähköt palasi kuuden jälkeen \o/ En muista, millon olisin ollut yhtä onnellinen valon syttymisestä! :O
Sain tänään myös länsisaaren lyhyen kierroksen. Ana käytti mua autolla länsirannikolla, missä aallot löi kallionseinään ja suhisi jännästi siitä läpi...se oli aika hurjaa. Koetin ottaa videokuvaa, mutta mun kameran video on vihreää...oli jo siellä Hinaluolan tanssiesityksessä, niin en voi syyttää mereen hyppyäkään. Pitänee tutustua asiaan... Valokuvat toimii kuitenkin. Ja niitäkin lataan joskus sitten jonnekkin. Enivei. Käytiin luoteisnurkan viimesessä kylässä ja rannalla, mistä horisontissa näki Nuku'Alofaan asti. Jos näki. Lopuksi Ana tarjosi mulle kanacurryn pussista ja saatiin jopa vilposta limpparia. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen nautintoon, kun sain vihdoin kylmää kokista ja jäitä Friends -turistikeskuksen kahvilassa. Mmmmmm. Generaattori-ihmiset oli onnellisia näinä parina sähköttöminä päivänä... Ois Sifallakin ollut pieni generaattori, mutta ei ei tietenkään toiminut...
Noniin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jos lauttayhteys 'Euaan ei ole poikki vielä huomennakin, saatan päästä käymään sielläkin. Jos ei, niin ei haittaa. Mä luulen, että mun uusien nähtävyyksien pällistelykiintiö alkaa tältä erää olla aika täys jo x) Ei sillä, että tulisin takasin Suomen pakkaseen ehei. Täällä voi olla aivan liian kuuma, mutta ei se toinenkaan ääripää ihan hirveesti houkuta...
Se muuttu tosiaan aika hurjaksi pian edellisen postauksen jälkeen. Sähköt meni poikki ja vettäkään ei saatu koko yönä muuta kun taivaalta. Ihan hirvee tuuli ja välillä sato puuskittain. Kaikki pihan banaanipuut (pensaat) on maassa ja katosta tais lentää osa peltiä veks. Se paukku sillon yöllä aikalailla ja välillä kuulu vaan "poks" ja "fläpitifläpiti", kun pelti lähti ilmateille. Maanantai-iltana kasin maissa oltiin ilmeisesti myrskyn silmässä, kun tuli ihan tyyntä. Käytiin ajaas ympäri, josko jostain saisi jotain syötävän tapasta. Kiinalainen pikkukiska oli auki, ni saatiin nuudelia, crackereita ja juustoa. Ja sipsiä 8) Olin aika turvonnut koko tiistain noiden jälkeen... Pelattiin korttia, kun tuuli ylty taas ja myrsky palasi. Ts. myrskyn silmä siirtyi toisaalle...
Eilen (tiistaina) sitten tuuli vielä aikalailla, muttei mitenkään erityisen paljon. Uskalsi jo lähteä kävelylle. Siellä oli puut kärsineet aikamoisia oksakatoja ja mangot oli kaikki pitkin maita ja mantuja. Jotkut sähkö- ja puhelinlinjat oli pitkin katuja ja aikamoiset järvet oli kerääntyneet muutamiin kohtiin. Ne tosin kuivu tosi nopeesti, eikä tänään enää ollu vedestä tietoakaan kaduilla. Ilma sen sijaan on myrskyn jälkeen ollu ihan kamalan kostea ja kuuma x_X
Eilisen aika pitkälti istuin ja luin. Illalla pelattiin kaikkea muuta kun korttia (ma kokeiltiin tyyliin kaikkia pelejä, mitä osattiin). Laivan upotusta, ristinollaa, hirsipuuta, dominoita... Hyvä, ettei sentään ruvettu kertoon kauhutarinoita tai jotain muuta yhtä jännää. Oli vaan niiin tylsää viimestään kasin jälkeen, kun piti laittaa öljylamppu päälle ja kulkea taskulamppu kourassa. Suihkukin toimii sähköllä, joten piti pestä ittensä lavuaarista. Kunnon ekstreme-matkailua :D
Tänään alko kylä pitkälti palata jo normaaliin. Teitä siivotaan ahkeraan ja kattoja naulaillaan takasin. Kadulle pudonneet katokset on siirretty ja mangojakaan ei enää näy puiden alla. Ja mikä tärkeintä, sähköt palasi kuuden jälkeen \o/ En muista, millon olisin ollut yhtä onnellinen valon syttymisestä! :O
Sain tänään myös länsisaaren lyhyen kierroksen. Ana käytti mua autolla länsirannikolla, missä aallot löi kallionseinään ja suhisi jännästi siitä läpi...se oli aika hurjaa. Koetin ottaa videokuvaa, mutta mun kameran video on vihreää...oli jo siellä Hinaluolan tanssiesityksessä, niin en voi syyttää mereen hyppyäkään. Pitänee tutustua asiaan... Valokuvat toimii kuitenkin. Ja niitäkin lataan joskus sitten jonnekkin. Enivei. Käytiin luoteisnurkan viimesessä kylässä ja rannalla, mistä horisontissa näki Nuku'Alofaan asti. Jos näki. Lopuksi Ana tarjosi mulle kanacurryn pussista ja saatiin jopa vilposta limpparia. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen nautintoon, kun sain vihdoin kylmää kokista ja jäitä Friends -turistikeskuksen kahvilassa. Mmmmmm. Generaattori-ihmiset oli onnellisia näinä parina sähköttöminä päivänä... Ois Sifallakin ollut pieni generaattori, mutta ei ei tietenkään toiminut...
Noniin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jos lauttayhteys 'Euaan ei ole poikki vielä huomennakin, saatan päästä käymään sielläkin. Jos ei, niin ei haittaa. Mä luulen, että mun uusien nähtävyyksien pällistelykiintiö alkaa tältä erää olla aika täys jo x) Ei sillä, että tulisin takasin Suomen pakkaseen ehei. Täällä voi olla aivan liian kuuma, mutta ei se toinenkaan ääripää ihan hirveesti houkuta...
maanantai 15. helmikuuta 2010
René
http://tvnz.co.nz/world-news/cyclone-rene-hammers-tonga-3364378
Hurja lukea uutisia syklonista, jonka pitäs olla ihan omilla nurkilla. Yleensä ne on aina toisella puolella maailmaa... Täällä tuulee aikalailla justiinsa nyt ja satelee välillä aika rankastikin. En nää merelle tai mitään, ni en tiedä, miten hurja meno siellä on, mutta täällä ei ainakaan tee mieli mennä pihalle, vaikkei toi toisaalta ihan hirveen hurja tuuli olekaan. Pesin pyykkiä ja toivon nyt, ettei se lentäis pois. Harkitsen juuri jotain vaihtoehtosta paikkaa kuivata niitä...
Sifa sano, ettei tän ihan hirveen paha sykloni pitäs olla, vaikka uutisissa puhutaankin 4-asteen ja 167km/h-tuulen myrskypyrskystä. Ainakaan vielä ei ole sähkötkään menneet. Mikän on hyvä. Ilmeisesti Samoalla ja Vava'ulla on ollu vähän hurjempaa. Jos noi uutiset oli oikeessa Renén ois pitäny olla Nuku'Alofan nurkilla puolilta päivin ja nyt se on jo reilusti yli, eikä täällä mun mielestä mitenkään superhurjaa ole ollut. En oo varma, onko pihalla kaatunu banaanipuska kaatunut tänä yönä vai jo aiemmin. Muistelen hämärästi nähneeni sen maassa joskus aiemminkin. Etupiha tosin on pelkkää vettä ja tuuli puhaltaa avoimista ikkunoista aika jatkuvasti. Vähän rasittavaakin, ettei noita lasikaihtimia voi sulkea, kun Sifa käyttää niitä hyllyinä. Tosin jos ne pistäs kii, tää ois aikamoinen koppi, kun ilmankosteus on aika korkee eikä täällä ihan kylmäkään ole.
Okei. Nyt tuulee aika hitosti. Pyykit sisään! :D
Hurja lukea uutisia syklonista, jonka pitäs olla ihan omilla nurkilla. Yleensä ne on aina toisella puolella maailmaa... Täällä tuulee aikalailla justiinsa nyt ja satelee välillä aika rankastikin. En nää merelle tai mitään, ni en tiedä, miten hurja meno siellä on, mutta täällä ei ainakaan tee mieli mennä pihalle, vaikkei toi toisaalta ihan hirveen hurja tuuli olekaan. Pesin pyykkiä ja toivon nyt, ettei se lentäis pois. Harkitsen juuri jotain vaihtoehtosta paikkaa kuivata niitä...
Sifa sano, ettei tän ihan hirveen paha sykloni pitäs olla, vaikka uutisissa puhutaankin 4-asteen ja 167km/h-tuulen myrskypyrskystä. Ainakaan vielä ei ole sähkötkään menneet. Mikän on hyvä. Ilmeisesti Samoalla ja Vava'ulla on ollu vähän hurjempaa. Jos noi uutiset oli oikeessa Renén ois pitäny olla Nuku'Alofan nurkilla puolilta päivin ja nyt se on jo reilusti yli, eikä täällä mun mielestä mitenkään superhurjaa ole ollut. En oo varma, onko pihalla kaatunu banaanipuska kaatunut tänä yönä vai jo aiemmin. Muistelen hämärästi nähneeni sen maassa joskus aiemminkin. Etupiha tosin on pelkkää vettä ja tuuli puhaltaa avoimista ikkunoista aika jatkuvasti. Vähän rasittavaakin, ettei noita lasikaihtimia voi sulkea, kun Sifa käyttää niitä hyllyinä. Tosin jos ne pistäs kii, tää ois aikamoinen koppi, kun ilmankosteus on aika korkee eikä täällä ihan kylmäkään ole.
Okei. Nyt tuulee aika hitosti. Pyykit sisään! :D
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Essi ennen ja jälkeen merikasteen
Pangaimotu oli aika kiva pieni paratiisisaari. Vois ottaa omallekin takapihalle...
Ja tässä juuri laiturille merestä kavunnut Essi on helpottunut, että kamera ja kännykkä toimii edelleen. Seurassaan Winnie. Jumaluide en enää ikinä ota elektroniikkaa pois muovipussista kilomterin säteellä vedestä! O.O
Kun Essi putosí veneestä
Hitto mikä päivä :D:D:D
Vielä eilisillasta sen verran, että Sifa sano, ettei muista, miten päästiin kotiin. Se tosissaan kysy, että kumpi ajo O.O Oon niiin onnellinen, että päästiin hengissä perille. Tosin tänäänkin päästiin, vaikka mä ajoin loppupätkän ;) Muha. Olen vasemman puolen kuningatar. Vasemmankäden polku, here I come!
Käytiin vihdoin Paigamotulla. Se oli aika mini saari. Ympäri käveli noin puolen tunnin, vaikka ihmetteli ja otti kuvia. Jossain vaiheessa joku koira ilmesty seuraileen mua, mutta totesi joko, että oon toivoton tapaus tai turvassa, kun jätti mut sitten oman onneni nojaan. Juotiin rommikolia ja pelattiin tikkaa ja biljardia ja uunoa normikorteilla (kakkonen on nosta kaksi, vitonen nosta viisi, jätkä hyppää yli vuoron, kymppi vaihtaa suunata ja ässä vaihtaa väriä. \o/). Mä voitin uunon, biljardista oli vähän polemiikkia, kun joku löi kasipallon reikään ilman, että kukaan huomasi... tikkaa en heittänyt. Se ois voinut olla hengen vaarallista ;)
Takasin tullessa meinattiin mennä johkin venebaariin ja olin kiskonu veneen laituriin ja saanu kaikki muut turvallisesti laiturille, kun muistin, että mun reppu jäi veneeseen. Menin hakeen sen ja Sifan piti pitää veneestä kiinni, mutta eipä pitänyt kunnolla ja minä luiskahdin mereen reppuineni päivineni! Jumaleisson, että olen onnellinen minigrip-pusseista! Vain yksi ainoa minigrip on vastuussa siitä, että mulla on vielä toimiva kännykkä ja kamera! Sissös! En dipannu hirveen pitkään, mutta oli mun kaikki kamat ihan märkiä ja David pilas kännykkänsä, kun kiskottiin venettä peräkärryyn lopulta oikeessa laiturissa (oltiin vähän myöhään ja oli pimeetä, ni meinattiin eksyä armeijan laituriin). Mutta ei mun kännykkä tai kamera. Ne on hengissä. Huh. Huhhuh! Rahat ja kortit dippas kyllä, mutta jos Davidin kortit toimi meripesun jälkeen, luulisi munkin toimivan. *sormet ristissä*
Loppuillaksi mentiin korealaiseen karaokebaariin. Saatiin oma huone Sifan, Davidin, Annan ja Winnien kaa ja karjuttiin mikkeihin kun viimestä päivää. En oo ikinä laulanu yhtä paljon karaokea tai mitään muutakaan laulupeliä =D=D oli ihan sika hauskaa ja rommikola virtasi. David on asianajaja ja ilmeisesti sillä oli hyvä päivä, kun se tarjosi kaikille. Kaiken O.o Sifakin katuu, ettei ruvennut asianajajaksi. Pitäs varmaan hankkia joku lakimies rahottamaan kaiken, ni vois riehua mielensä mukaan... ;)
Aivan uskomaton päivä. Anna lupas viedä mut länsisaaren kiertoajelulla keskiviikkona. Eli 'Eualle torstaina. Toivottavasti syklonit on siihen mennessä kulkeneet ohi. Lauantaina taas pokeria ja Jo lupasi tehdä mulle lisää kookosrintsikoita (jostain on siis tultavat hyvä pari, pidetään peukkuja) ja saadaan kuulemma maailman parasta kahvia: Jo ja Winnie on kahvin kasvattajia :P Nice. Ne on kans jossain World Wide Organic Food-jutussa ja joku Risto Suomesta oli pari vuotta sitten muuttanut elämänsä Tongalla käydessään: piti olla kolme viikkoa, oli kolme kuukautta ja takasin Suomeen palatessaan myi bisneksensä ja muutti koko systeemin. En yhtään ihmettele. Joku, joka on viettänyt koko elämänsä putkessa ja tehnyt asiansa justiinsa yhdellä tavalla, on varmasti alkuun ainakin ihan pihalla, jos joutuu paikkaan, missä asiat ei mee ihan just vaan ehkä melkeen jos ollenkaan. Vähän niinkun ajais humalassa natsisääntöjen sijaan. Paitsi että humalassa ajaminen tässä tapauksessa meinais elämistä vähän aitojen pielestä. Tmv. Enivei. Riston elämä muuttui Tongalla. Pitäsköhän mun seurata Riston esimerkkiä ja jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ni ei tarvisi palata Suomen räntäsohjoon. Mitä se varmasti on sitten maalis-huhtikuussa. Yhh..
No en halua ajatella sitä. Ajattelen vaan sitä, miten onnellinen olen minigrip-pusseista. Niiden keksijälle pitäs lahjottaa joku pokaali tai jotain... O.O
M-mm. Vasemmalla ajaminen ei ollut hirmu vaikeeta. Ajoin vaan tosi lyhyen matkan. Ehkä huomenna enemmän ;) I'm going crazy \o/
Vielä eilisillasta sen verran, että Sifa sano, ettei muista, miten päästiin kotiin. Se tosissaan kysy, että kumpi ajo O.O Oon niiin onnellinen, että päästiin hengissä perille. Tosin tänäänkin päästiin, vaikka mä ajoin loppupätkän ;) Muha. Olen vasemman puolen kuningatar. Vasemmankäden polku, here I come!
Käytiin vihdoin Paigamotulla. Se oli aika mini saari. Ympäri käveli noin puolen tunnin, vaikka ihmetteli ja otti kuvia. Jossain vaiheessa joku koira ilmesty seuraileen mua, mutta totesi joko, että oon toivoton tapaus tai turvassa, kun jätti mut sitten oman onneni nojaan. Juotiin rommikolia ja pelattiin tikkaa ja biljardia ja uunoa normikorteilla (kakkonen on nosta kaksi, vitonen nosta viisi, jätkä hyppää yli vuoron, kymppi vaihtaa suunata ja ässä vaihtaa väriä. \o/). Mä voitin uunon, biljardista oli vähän polemiikkia, kun joku löi kasipallon reikään ilman, että kukaan huomasi... tikkaa en heittänyt. Se ois voinut olla hengen vaarallista ;)
Takasin tullessa meinattiin mennä johkin venebaariin ja olin kiskonu veneen laituriin ja saanu kaikki muut turvallisesti laiturille, kun muistin, että mun reppu jäi veneeseen. Menin hakeen sen ja Sifan piti pitää veneestä kiinni, mutta eipä pitänyt kunnolla ja minä luiskahdin mereen reppuineni päivineni! Jumaleisson, että olen onnellinen minigrip-pusseista! Vain yksi ainoa minigrip on vastuussa siitä, että mulla on vielä toimiva kännykkä ja kamera! Sissös! En dipannu hirveen pitkään, mutta oli mun kaikki kamat ihan märkiä ja David pilas kännykkänsä, kun kiskottiin venettä peräkärryyn lopulta oikeessa laiturissa (oltiin vähän myöhään ja oli pimeetä, ni meinattiin eksyä armeijan laituriin). Mutta ei mun kännykkä tai kamera. Ne on hengissä. Huh. Huhhuh! Rahat ja kortit dippas kyllä, mutta jos Davidin kortit toimi meripesun jälkeen, luulisi munkin toimivan. *sormet ristissä*
Loppuillaksi mentiin korealaiseen karaokebaariin. Saatiin oma huone Sifan, Davidin, Annan ja Winnien kaa ja karjuttiin mikkeihin kun viimestä päivää. En oo ikinä laulanu yhtä paljon karaokea tai mitään muutakaan laulupeliä =D=D oli ihan sika hauskaa ja rommikola virtasi. David on asianajaja ja ilmeisesti sillä oli hyvä päivä, kun se tarjosi kaikille. Kaiken O.o Sifakin katuu, ettei ruvennut asianajajaksi. Pitäs varmaan hankkia joku lakimies rahottamaan kaiken, ni vois riehua mielensä mukaan... ;)
Aivan uskomaton päivä. Anna lupas viedä mut länsisaaren kiertoajelulla keskiviikkona. Eli 'Eualle torstaina. Toivottavasti syklonit on siihen mennessä kulkeneet ohi. Lauantaina taas pokeria ja Jo lupasi tehdä mulle lisää kookosrintsikoita (jostain on siis tultavat hyvä pari, pidetään peukkuja) ja saadaan kuulemma maailman parasta kahvia: Jo ja Winnie on kahvin kasvattajia :P Nice. Ne on kans jossain World Wide Organic Food-jutussa ja joku Risto Suomesta oli pari vuotta sitten muuttanut elämänsä Tongalla käydessään: piti olla kolme viikkoa, oli kolme kuukautta ja takasin Suomeen palatessaan myi bisneksensä ja muutti koko systeemin. En yhtään ihmettele. Joku, joka on viettänyt koko elämänsä putkessa ja tehnyt asiansa justiinsa yhdellä tavalla, on varmasti alkuun ainakin ihan pihalla, jos joutuu paikkaan, missä asiat ei mee ihan just vaan ehkä melkeen jos ollenkaan. Vähän niinkun ajais humalassa natsisääntöjen sijaan. Paitsi että humalassa ajaminen tässä tapauksessa meinais elämistä vähän aitojen pielestä. Tmv. Enivei. Riston elämä muuttui Tongalla. Pitäsköhän mun seurata Riston esimerkkiä ja jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ni ei tarvisi palata Suomen räntäsohjoon. Mitä se varmasti on sitten maalis-huhtikuussa. Yhh..
No en halua ajatella sitä. Ajattelen vaan sitä, miten onnellinen olen minigrip-pusseista. Niiden keksijälle pitäs lahjottaa joku pokaali tai jotain... O.O
M-mm. Vasemmalla ajaminen ei ollut hirmu vaikeeta. Ajoin vaan tosi lyhyen matkan. Ehkä huomenna enemmän ;) I'm going crazy \o/
Tongan villi lauantai-ilta ja melkonen kapula
Jep. Matkan ensimmäinen krapula iski. Vaikkei edes pitänyt juoda kun yksiä ;) No mutta pakkohan se on, kun hyvään seuraan pääsee. Vietettiin pokeri-ilta Sifan kavereiden luona. Noli aika vekkuleita tyyppejä kaikki. Pelasin 6 pa'angia ja vähän Sifan pelimerkkejä ja onnistuin häviämään melkeen kokoajan. Vasta ihan lopuksi voitin jonkun kaksi kertaa niin, että käteen jäi 6.5pa'angin arvosta pelimerkkejä. Jotka nekin kuulu Sifalle pääosin x) Mulla oli Karvinen mukana, mutta se oli vähän huono pelaaja. Aurinkolasitkaan ei meinannu pysyä päässä :(
Mut oli kivaa. Kaikki oli enemmän tai vähemmän tuiterissa. Myös Sifa, joka toimi kuskina O.o minä tiukkapiposuomalaisena varastin siltä jopa viimeset rommit ja rommikolat, ettei se jois enää enempää...vaikka herra siis kyllä tietää, miten paljon voi juoda ennen kun ajokunto menee. Takuulla... Ihan hyvin sentään selvittiin takasin. Hyvä, että nopeusrajotukset on mitä on. Ainiin, oli tuolla joillain teillä jopa 65km/h välillä. Vauhtia riittää...
Kävin eilen myös torilla vihdoin kattelemassa. Sielloli kaikkee kivaa kamaa, mutta käteen jäi vaan kuvia Karvisesta ja kookosrintsikkatilaus. Saa nähä, mitä sieltä tulee. Sillä naisella oli esillä yhet kookokset, mutta ne oli niin pienet, että piti tilata isommat. Viikon päästä käyn hakees. Ei siinä niin kauan ois menny, mutta jos pääsen 'Eualla käymään tässä jossain välissä, ni en uskaltanu sopia tulevalle viikolle...
Se, pääsenkö käymään siellä riippuu lähinnä säästä: täällon ollu aika tuulista viime aikoina ja Samoalta on kuulemma tulossa sykloni tännepäin...jippii O.o Toivottavasti se menee ohi, eikä oo ihan hirvee, eikä ainakaan täällä sillon kun pitäs lentää pois ! :O Ei sillä, ettenkö tykkäisi olla täällä, mutta mä luulen, että reilun viikon päästä oon levänny jo ihan tarpeeksi ;) Sitäpaitsi kävin eilen vaa'alla ja se näytti aika rumia lukuja....täällä saa liikaa ruokaa ja on liian laiska tehdäkseen mitään :O Siitä huolimatta paikalliset ei oo ihan hirveen pulleita olleet. Olin odottanut pulleempaa. Mutta tietty paree, ettei ihan liikaa paina - paikallinen tahi turisti :P
PS. Skippasin kirkon tänään. Ens viikolla sitten. Ehkä. Kai se on pakko. Kulttuuritekojen vuoksi. *huoh*
Mut oli kivaa. Kaikki oli enemmän tai vähemmän tuiterissa. Myös Sifa, joka toimi kuskina O.o minä tiukkapiposuomalaisena varastin siltä jopa viimeset rommit ja rommikolat, ettei se jois enää enempää...vaikka herra siis kyllä tietää, miten paljon voi juoda ennen kun ajokunto menee. Takuulla... Ihan hyvin sentään selvittiin takasin. Hyvä, että nopeusrajotukset on mitä on. Ainiin, oli tuolla joillain teillä jopa 65km/h välillä. Vauhtia riittää...
Kävin eilen myös torilla vihdoin kattelemassa. Sielloli kaikkee kivaa kamaa, mutta käteen jäi vaan kuvia Karvisesta ja kookosrintsikkatilaus. Saa nähä, mitä sieltä tulee. Sillä naisella oli esillä yhet kookokset, mutta ne oli niin pienet, että piti tilata isommat. Viikon päästä käyn hakees. Ei siinä niin kauan ois menny, mutta jos pääsen 'Eualla käymään tässä jossain välissä, ni en uskaltanu sopia tulevalle viikolle...
Se, pääsenkö käymään siellä riippuu lähinnä säästä: täällon ollu aika tuulista viime aikoina ja Samoalta on kuulemma tulossa sykloni tännepäin...jippii O.o Toivottavasti se menee ohi, eikä oo ihan hirvee, eikä ainakaan täällä sillon kun pitäs lentää pois ! :O Ei sillä, ettenkö tykkäisi olla täällä, mutta mä luulen, että reilun viikon päästä oon levänny jo ihan tarpeeksi ;) Sitäpaitsi kävin eilen vaa'alla ja se näytti aika rumia lukuja....täällä saa liikaa ruokaa ja on liian laiska tehdäkseen mitään :O Siitä huolimatta paikalliset ei oo ihan hirveen pulleita olleet. Olin odottanut pulleempaa. Mutta tietty paree, ettei ihan liikaa paina - paikallinen tahi turisti :P
PS. Skippasin kirkon tänään. Ens viikolla sitten. Ehkä. Kai se on pakko. Kulttuuritekojen vuoksi. *huoh*
lauantai 13. helmikuuta 2010
Pari kuvaa Tongatapun itäpuolelta
Pitää suojautua kookospähkinöiltä. Haista viis, non ne tappajapähkinät, joita täällä pitää pelätä!
Kokonainen sika pöydässä. Kanaa, merilevää, kookosta, kookoskanaa (omnomnom!), bataattia (eikse sitä oo, sweet potato?), raakaa kalaa..öö...simpukkaa, mustekalaa...oli niin paljon ja niin hyvää, että huhhei! Kyytipoikana Heineken, Beck's ja vesi. Paikalliset juomaherkut ;)
perjantai 12. helmikuuta 2010
Moottoripyörällä kyytiä
Käytiin eilen puolen saaren kiertoajelulla. Sifa ajelutti mua motskallaan ja virnuilin takapenkissä koko matkan, kun se oli niin mahtavaa :D Pitääkin hankkia kevarikortti joskus kun on rahaa... ;)
No ois se mopo voinut kulkea paremminkin: päästiin ensimmäiselle pysäkille, kapteeni Cookin maihinnousupaikalle, mutta kun koetettiin jatkaa matkaa, ei pyörä lähtenytkään käyntiin x) Miten tää kuulostaa ihan samalta, kun sen vesiskootterin kaa..? =D Saatiin ohikulkevia poikia työntään ja kohta se pyörä sitten suostui liikkeelle. Näin hautamöykkyjä, joita ei saa avata kun ne on niin pyhiä. Hyvässä lykyssä siellä ei mitään kuninkaan ruumista olekaan, kun kertoman mukaan se hukku ja hävisi merille. Hups. Työnnettiin pyörää taas ja päästiin siistille rantatielle ja paikalliselle "Stonehengelle", Ha'amonga 'a Mauille. Ostin tien vieressä olleelta naiselta sen 21-vuotiaan pojan kaivertaman naamion ja sotapatukat :D Oli pakko ottaa vähän revanssia, kun Ulurulla käydessä joku aboriginaalinainen koetti myydä mulle töitään superedukkaasti, mutta hämmennyin ja kieltäydyin :O Saa nähä, kun menen torille, että miten paljon tämä nainen mua kusetti ;]
Sifa vähän räpläsi pyörää ja sai sen vihdoin tottelemaan kunnolla. Päästiin 'Anahulu-luolalle, mikä oli tosi pimee paikka. vesi oli luolassa kuitenkin niin matalalla, ettei sinne oikeen viittinyt mennä uimaan ja niinpä pulahdin rannassa, mikä sekin oli ihan hieno paikka. Ajettiin vielä Hinaluolalle ja jäätiin sinne syömään buffetti ja kattoon tanssiesitys. Vitsi et oli taas hyvää safkaa ja tanssiesitys oli hieno. Varsinkin tulitanssi. Ja poikien tanssit oli niin hauskoja kaikki. Tytötkin oli ihan kivoja, mutta ne vaan liikutteli käsiä silleen vähäsen...Mut noli ihan öljysiä ja sitten kaikki kävi liimaas seteleitä niiden ihoon, kun ne tanssi :D Tansseissa oli kaikissa sellanen hauska pään heilautus-juttu, joka heilautti niiden tukkakoristeita aina kivasti :P Se oli hauska yksityiskohta :] Ja yleisö sekä "juontaja" oli kaikki aika pöpejä 8)
Oli hienoo ajaa pimeen Tongatapun läpi takasin Nuku'alofaan, vaikka pylly vähän puutukin. On vaan niin älyttömän upeeta, että satuin Sifan sohvalle (ts. vierassänkyyn), kun se on niin avulias ja kaikkee. Kuulemma joskus järkänneet just kiertoajeluja pitkin saarta, niin sain vähän infoakin samalla. En hirveesti, kun Sifankin muisti on rajallinen, mutta ainakin seura oli mukavaa eikä tarvinnyt mömmöillä muiden turistien kaa. Tai no törmättiin me johonkin jenkkiin, joka oli alottamassa oseanialaistaidebisnestä täällä ja oli nyt hetkeksi kerinnyt lähteä kierteleen saarta. Oli sekin ihan mukavaa. Nähdä välillä muitakin turisteja. Tiedän, etten oo ainoa ulkopuolinen x)
Turistijutuista puheenollen join myös kavaa. Maistui veteen sekotetulta jauheelta. Mitä se olikin. Jos sitä ois juonu paljon, ois kai nukkunu tosi hyvin tai jotain. Join vaan yhen kupin, kun se makso 2 pa'angia per kuppi O.o Poltin myös pohkeeni mopon pakoputkeen. Motskaritatskaksi kai sanotaan. Nyt oon koettanu laittaa siihen aloe veraa, mutta näköjään siihen nousi kiva rakkula... Ja hyttyset jatkaa juhlaansa. Offia kuluu... Yöllä heräsin siihen, että joku - torakka tai gekko? Mieluummin gekko... - hyppäsi melkeen mun naamalle. Ihan viereen niin, että havahduin sen kosketukseen poskella. Huidoin sitä pois pimeessä aika pitkänä ennen kuin heräsin tarpeeksi ottaakseni taskulampun. Vessassa oli toissayönä kans maailman suurin torakka :D Mut se ei lentänyt. Se oli vaan paniikissa, kun valot oli päällä, eikä se päässy mihkään piiloon. Raukkaparka...
No ois se mopo voinut kulkea paremminkin: päästiin ensimmäiselle pysäkille, kapteeni Cookin maihinnousupaikalle, mutta kun koetettiin jatkaa matkaa, ei pyörä lähtenytkään käyntiin x) Miten tää kuulostaa ihan samalta, kun sen vesiskootterin kaa..? =D Saatiin ohikulkevia poikia työntään ja kohta se pyörä sitten suostui liikkeelle. Näin hautamöykkyjä, joita ei saa avata kun ne on niin pyhiä. Hyvässä lykyssä siellä ei mitään kuninkaan ruumista olekaan, kun kertoman mukaan se hukku ja hävisi merille. Hups. Työnnettiin pyörää taas ja päästiin siistille rantatielle ja paikalliselle "Stonehengelle", Ha'amonga 'a Mauille. Ostin tien vieressä olleelta naiselta sen 21-vuotiaan pojan kaivertaman naamion ja sotapatukat :D Oli pakko ottaa vähän revanssia, kun Ulurulla käydessä joku aboriginaalinainen koetti myydä mulle töitään superedukkaasti, mutta hämmennyin ja kieltäydyin :O Saa nähä, kun menen torille, että miten paljon tämä nainen mua kusetti ;]
Sifa vähän räpläsi pyörää ja sai sen vihdoin tottelemaan kunnolla. Päästiin 'Anahulu-luolalle, mikä oli tosi pimee paikka. vesi oli luolassa kuitenkin niin matalalla, ettei sinne oikeen viittinyt mennä uimaan ja niinpä pulahdin rannassa, mikä sekin oli ihan hieno paikka. Ajettiin vielä Hinaluolalle ja jäätiin sinne syömään buffetti ja kattoon tanssiesitys. Vitsi et oli taas hyvää safkaa ja tanssiesitys oli hieno. Varsinkin tulitanssi. Ja poikien tanssit oli niin hauskoja kaikki. Tytötkin oli ihan kivoja, mutta ne vaan liikutteli käsiä silleen vähäsen...Mut noli ihan öljysiä ja sitten kaikki kävi liimaas seteleitä niiden ihoon, kun ne tanssi :D Tansseissa oli kaikissa sellanen hauska pään heilautus-juttu, joka heilautti niiden tukkakoristeita aina kivasti :P Se oli hauska yksityiskohta :] Ja yleisö sekä "juontaja" oli kaikki aika pöpejä 8)
Oli hienoo ajaa pimeen Tongatapun läpi takasin Nuku'alofaan, vaikka pylly vähän puutukin. On vaan niin älyttömän upeeta, että satuin Sifan sohvalle (ts. vierassänkyyn), kun se on niin avulias ja kaikkee. Kuulemma joskus järkänneet just kiertoajeluja pitkin saarta, niin sain vähän infoakin samalla. En hirveesti, kun Sifankin muisti on rajallinen, mutta ainakin seura oli mukavaa eikä tarvinnyt mömmöillä muiden turistien kaa. Tai no törmättiin me johonkin jenkkiin, joka oli alottamassa oseanialaistaidebisnestä täällä ja oli nyt hetkeksi kerinnyt lähteä kierteleen saarta. Oli sekin ihan mukavaa. Nähdä välillä muitakin turisteja. Tiedän, etten oo ainoa ulkopuolinen x)
Turistijutuista puheenollen join myös kavaa. Maistui veteen sekotetulta jauheelta. Mitä se olikin. Jos sitä ois juonu paljon, ois kai nukkunu tosi hyvin tai jotain. Join vaan yhen kupin, kun se makso 2 pa'angia per kuppi O.o Poltin myös pohkeeni mopon pakoputkeen. Motskaritatskaksi kai sanotaan. Nyt oon koettanu laittaa siihen aloe veraa, mutta näköjään siihen nousi kiva rakkula... Ja hyttyset jatkaa juhlaansa. Offia kuluu... Yöllä heräsin siihen, että joku - torakka tai gekko? Mieluummin gekko... - hyppäsi melkeen mun naamalle. Ihan viereen niin, että havahduin sen kosketukseen poskella. Huidoin sitä pois pimeessä aika pitkänä ennen kuin heräsin tarpeeksi ottaakseni taskulampun. Vessassa oli toissayönä kans maailman suurin torakka :D Mut se ei lentänyt. Se oli vaan paniikissa, kun valot oli päällä, eikä se päässy mihkään piiloon. Raukkaparka...
torstai 11. helmikuuta 2010
Kuveja ja kiintoisuuksia Nuku'alofasta
Lentokenttäbussikuski ja aulapoika uppoutuneena Principia Discordian salojen tutkimiseen :D Ei tää ollut ihan sitä, mitä aattelin heti ensimmäisenä Tongalla tekeväni, mutta käy se kai näinkin. Sitäpaitsi meinaan sunnuntaina mennä kirkkoon, niin tekee ehkä hyvää kompensoida sitä jollain...
Olis sen vesiskootterin kanssa voinut käydä hassumminkin. Kuten tämän paatin omistajat ovat päässeet toteamaan :O
Tää on aika jännä paikka. Erilainen. Kielen nuotti kuulostaa ohimennen kuultuna epäilyttävästi suomelta. Aika monet (varsinkin nuoret miehet) moikkaa tyyliin "Bye" tai "Moi", niinkun ne teki Bangkokissakin. Kätevää suomalaiselle ;) Suihku toimii kaasulla ja pitää painaa kahta nappulaa ja kääntää kaasuhana auki, että saa veden kulkemaan kunnolla ja hyvällä lämmöllä O.o Tuntuu, että tekniikka on joka puolella paljon lähempänä...Tai paljaanpana tai jotain...
Mutta jäde on hyvää. Ja missä jäde on hyvää, ei voi ihan kaikki olla päin prinkkalaa 8)
Lataisin lisää kuvia, mutta netti taitaa olla vähän epävakaalla tuulella, joten loppu jääköön toistaiseksi lukijan mielikuvituksen varaan ;)
Jetski? Ei Jetski...
Kiertelin eilen kyliä ja söin ihan älyttömän hyvää jädeä (makeen himo seurasi tänne asti) Chateau-jädepaikassa. Bongasin myös Starbucksin pullotettuja Frappuccinoja yhessä kaupassa, joten ei tarvi olla ilman niitäkään josw ihan hirvee himo tulee ;) Ainoo, ettei niihin saa sit kermavaahtoa ja makuvaihtoehdot oli vaan mocha ja coffee, eli ei caramel. Toisessa kaupassa oli Karvistikkaripussi! Pakko ostaa sellanen jokupäivä! :D Pakko alkaa syödä tikkareita ihan vaan siksi, että pussissa on Karvisen kuva x)
Täällon pihamaalla sikoja, koiria, ainakin yksi kissa (se kuuluu Sifalle), kanoja, tipuja ja muutama kukko, joka pitää meteliä melkeen läpi yön. Tai no ne kieku kun menin nukkumaan yheksältä, ne kieku kun heräsin kuudelta ja taas kun heräsin uudemman kerran kasilta.. Mutta kiekuvat kuitenkin. Ainiin ja se rummutus on kavan murskain :D huh, täällä ei siis harjoittele maailman huonoin rumpali...Se jumputtaa tuolla koko päivän kuitenkin. Jee...
Ainiin ja sanoinko, että Sifan auto on avopaku? Ainakaan tän päivänen auto ei ollut x) En oo ihan varma, oliko se toinen (juu, sillä oikeesti on kaksi autoa), mutta luulen, että hourin eilen siitä avoisuudesta...ja se vene..köh...se oli jetski, eli vesiskootteri 8) Eikä se toiminut :( Ne mun ostamat sytytystulpat oli ilmeisesti oikeet, mutta kun meinattiin mennä Pangaimotun saarelle, ni venhe saatiin kyllä vesille, mutta se ei käynnistynyt. Sitten kun mä hyppäsin kyydistä pois, Sifa lisäsi vähän bensaa sytytysmoottoriin ja kokeili yksin, se käynnisty, mutta kun mä tulin kyytiin taas, niin ei mitään muuta kun köhinää. Akku ilmeisesti loppu :/
Ei siis päästy saarelle uiskenteleen, mutta mentiin pulahtaan läheiselle altaalle, joka on siis vaan vallilla rajattu vesialue meressä. Mut oli sekin ihan kuul. Ja paikalliset tosissaan käy uimassa kaikki vaatteet päällä: yksi tyttö pulahti huppari päällä ja vähän ennen kun lähettiin, sinne hyppäsi poika suoraan tieltä. Kenkineen kaikkineen. No kuulemma on ihan okei uida bikineissä, ni minä sitten keikistelin siellä muiden ihmeteltävänä. Ei siellä onneksi ollut ketään. Pari tyyppiä kävi välillä vähän räpiköimässä. Ilmeisesti Sifa ei osaa hirveen hyvin uida. AInakaan kauhomalla. Pari hengen vetoa vaan. Eikä se osaa kelluakaan. Innteresting. Minä uin satametrisen altaan toiselle reunalle ja kaartaen takasin, eikä tuntunut missään. Mutta Sifa toisaalta kauhoo sillai naama veden alla ja sitä tyyliä minäkään en osaa...
Jutskattiin siinä auringossa kaikennäkösiä. En tainnut kertoa, että Sifa on olympiatason jousiampuja. Pronssia Ateenassa 2004 ja tavoitteena kulta Lontoosta 1212. Kuulemma edellinen kultamitalisti ei ois ees niin hankala vastus, kunhan ei pelaa kuumeessa, eikä käytä kädessä jotain suojusta, joka repii leuan auki (sillä on ollu vähän huonoa onnea viime kisoissa..). Eli pitääkin kattoa jouskarikisat sitten 1212, ni pääsen kehumaan, että tunnen sen voittajan ;D Se meinas itseasiassa kiertää vähän Eurooppaa sitten, kun on käynyt sen kultamitalin hakemassa niin tiedä vaikka pääsisin näyttään Helsinkiä olympiakultamitalistille x) Boy, does that sound nice :D
Söin äsken myös sellasen pihapuun mangon. Hitto, että oli hyvää. Tosissaan ihan hemmetin hyvää. Paras mango ikinä! O.o Tekis mieli lisää, mutta noi jäljellä olevat on vähän epäilyttävän pehmeitä... Mmmm...
Täällon pihamaalla sikoja, koiria, ainakin yksi kissa (se kuuluu Sifalle), kanoja, tipuja ja muutama kukko, joka pitää meteliä melkeen läpi yön. Tai no ne kieku kun menin nukkumaan yheksältä, ne kieku kun heräsin kuudelta ja taas kun heräsin uudemman kerran kasilta.. Mutta kiekuvat kuitenkin. Ainiin ja se rummutus on kavan murskain :D huh, täällä ei siis harjoittele maailman huonoin rumpali...Se jumputtaa tuolla koko päivän kuitenkin. Jee...
Ainiin ja sanoinko, että Sifan auto on avopaku? Ainakaan tän päivänen auto ei ollut x) En oo ihan varma, oliko se toinen (juu, sillä oikeesti on kaksi autoa), mutta luulen, että hourin eilen siitä avoisuudesta...ja se vene..köh...se oli jetski, eli vesiskootteri 8) Eikä se toiminut :( Ne mun ostamat sytytystulpat oli ilmeisesti oikeet, mutta kun meinattiin mennä Pangaimotun saarelle, ni venhe saatiin kyllä vesille, mutta se ei käynnistynyt. Sitten kun mä hyppäsin kyydistä pois, Sifa lisäsi vähän bensaa sytytysmoottoriin ja kokeili yksin, se käynnisty, mutta kun mä tulin kyytiin taas, niin ei mitään muuta kun köhinää. Akku ilmeisesti loppu :/
Ei siis päästy saarelle uiskenteleen, mutta mentiin pulahtaan läheiselle altaalle, joka on siis vaan vallilla rajattu vesialue meressä. Mut oli sekin ihan kuul. Ja paikalliset tosissaan käy uimassa kaikki vaatteet päällä: yksi tyttö pulahti huppari päällä ja vähän ennen kun lähettiin, sinne hyppäsi poika suoraan tieltä. Kenkineen kaikkineen. No kuulemma on ihan okei uida bikineissä, ni minä sitten keikistelin siellä muiden ihmeteltävänä. Ei siellä onneksi ollut ketään. Pari tyyppiä kävi välillä vähän räpiköimässä. Ilmeisesti Sifa ei osaa hirveen hyvin uida. AInakaan kauhomalla. Pari hengen vetoa vaan. Eikä se osaa kelluakaan. Innteresting. Minä uin satametrisen altaan toiselle reunalle ja kaartaen takasin, eikä tuntunut missään. Mutta Sifa toisaalta kauhoo sillai naama veden alla ja sitä tyyliä minäkään en osaa...
Jutskattiin siinä auringossa kaikennäkösiä. En tainnut kertoa, että Sifa on olympiatason jousiampuja. Pronssia Ateenassa 2004 ja tavoitteena kulta Lontoosta 1212. Kuulemma edellinen kultamitalisti ei ois ees niin hankala vastus, kunhan ei pelaa kuumeessa, eikä käytä kädessä jotain suojusta, joka repii leuan auki (sillä on ollu vähän huonoa onnea viime kisoissa..). Eli pitääkin kattoa jouskarikisat sitten 1212, ni pääsen kehumaan, että tunnen sen voittajan ;D Se meinas itseasiassa kiertää vähän Eurooppaa sitten, kun on käynyt sen kultamitalin hakemassa niin tiedä vaikka pääsisin näyttään Helsinkiä olympiakultamitalistille x) Boy, does that sound nice :D
Söin äsken myös sellasen pihapuun mangon. Hitto, että oli hyvää. Tosissaan ihan hemmetin hyvää. Paras mango ikinä! O.o Tekis mieli lisää, mutta noi jäljellä olevat on vähän epäilyttävän pehmeitä... Mmmm...
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Kukko kiekuu ja auto sanoo naks, vaikkei pitäis
Pääsin turvallisesti Tongalle. Otin bussin Date Line Hotellille, joka oli ihan helvetin kallis paikka, mutta ne anto mun istua respassa vajaa tunnin, kun venasin, että Sifa tulis hakemaan mut. Bussikuski sattu olemaan uskonnoista kiinnostunut ja muutenkin hauska heppu, joten juteltiin muun muassa islamin ja kristinuskon eroista sekä tietysti päädyin kertomaan diskordianismistä ja kohta istuttiin Date Linen respassa aulapojan ja bussikuskin kanssa nenät kiinni Principia Discordiassa. Haistan hedelmällisen maaperän kaaosuskonnolle ;)
No Sifa saapui avopakullaan ja haettiin mulle BBQ-ruokaa ja vettä ennenkun päästiin tänne kukkojen ja naapurin rumpujen (? Hiton huono rumpali, jos se tosissaan on sitä!) ääntelyn keskelle. Tarjolla on pihapuusta poimittuja mangoja ja sain lyhyen oppitunnin auton korjaukseen. Tai siis ei Sifakaan tiedä, mitä se tekee. Netistä löytänyt ohjeet, miten testata, missä kohti virta ei kule (valo lampussa sammuu, kun kytkee jotain jonnekin...joku autonero saattaa tietää, mistä tässä on kyse...) ja Sifa osaavana miehenä (no on sillä neljä lasta, veden pullotusfirma, yritysvuokrarakennus rakenteilla ja dieettiohjeet myynnissä netissä dollarin hintaan!) on sitten ryhtynyt autoaan korjaamaan. Ja otti minut avuksi. No valo ei sammunut, eikä vikaa ihan vielä löytynyt.... Mutta saan kuulemma käyttää autoa ihan vapaasti, kunhan aina parkkeeratessa irrotan jonkun piuhan! :D *hermostunutta naurua*
Saan tosiaan lainata autoa ja mopoa ja pyörää niinko tykkään. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Mutta tää on ihanteellinen paikka harjotella väärällä puolella ajoa: nopeusrajotus on 40km/h tai vähän päälle "isommilla teillä" =D=D=D Aivan ihana paikka! Katoin heti lentokoneesta, että jahas, se on litteä. Ja jumaliste sitä tää on. Litteä pieni palmupläjäys, jossa autolla ajetaan hiitaaasti ja asiat otetaan muutenkin rennosti. Paikka, mistä aika alkaa...tai missä aika on pysähtynyt. Ihan miten asiaa katsoo...
Ja ajattelin kohta mennä katsomaan asiaa. Kunhan saan nämä elintärkeät jutut päivitettyä, jotten vaan unohtaisi mitään :D
Ei mut tosissaan. Sifa. Ihana mies! 48-vuotias ja ihan sika rento tyyppi. Australian no worries ei oo rentoutta nähnytkään! Kahen viikon pakopaikaksi oivallinen. Paitsi, että hyttyset syö mua juuri alhaalta päin...Suihkuttelin ohvia ihan kunnolla varsinkin jalkoihin, mutta jumankekka kun kirveltää ja nousee paukamaa paukaman päälle O.O ne tyypit netissä ei todellakaan liiotelleet, että täällon maailman verenhimosimmat itikat. En tiedä koko maailmasta, mutten oo ikinä ollu näin nopee näin reikänen!
Kentällä 2.5h Aucklandissa, koneessa 2,5h ja kentällä 0.5h Tongalla. Jeps. Saa nähä, lentelenkö lähisaarille täällä ollessa vai annanko suosiolla lentämisen olla kahdeksi viikoksi...
No Sifa saapui avopakullaan ja haettiin mulle BBQ-ruokaa ja vettä ennenkun päästiin tänne kukkojen ja naapurin rumpujen (? Hiton huono rumpali, jos se tosissaan on sitä!) ääntelyn keskelle. Tarjolla on pihapuusta poimittuja mangoja ja sain lyhyen oppitunnin auton korjaukseen. Tai siis ei Sifakaan tiedä, mitä se tekee. Netistä löytänyt ohjeet, miten testata, missä kohti virta ei kule (valo lampussa sammuu, kun kytkee jotain jonnekin...joku autonero saattaa tietää, mistä tässä on kyse...) ja Sifa osaavana miehenä (no on sillä neljä lasta, veden pullotusfirma, yritysvuokrarakennus rakenteilla ja dieettiohjeet myynnissä netissä dollarin hintaan!) on sitten ryhtynyt autoaan korjaamaan. Ja otti minut avuksi. No valo ei sammunut, eikä vikaa ihan vielä löytynyt.... Mutta saan kuulemma käyttää autoa ihan vapaasti, kunhan aina parkkeeratessa irrotan jonkun piuhan! :D *hermostunutta naurua*
Saan tosiaan lainata autoa ja mopoa ja pyörää niinko tykkään. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Mutta tää on ihanteellinen paikka harjotella väärällä puolella ajoa: nopeusrajotus on 40km/h tai vähän päälle "isommilla teillä" =D=D=D Aivan ihana paikka! Katoin heti lentokoneesta, että jahas, se on litteä. Ja jumaliste sitä tää on. Litteä pieni palmupläjäys, jossa autolla ajetaan hiitaaasti ja asiat otetaan muutenkin rennosti. Paikka, mistä aika alkaa...tai missä aika on pysähtynyt. Ihan miten asiaa katsoo...
Ja ajattelin kohta mennä katsomaan asiaa. Kunhan saan nämä elintärkeät jutut päivitettyä, jotten vaan unohtaisi mitään :D
Ei mut tosissaan. Sifa. Ihana mies! 48-vuotias ja ihan sika rento tyyppi. Australian no worries ei oo rentoutta nähnytkään! Kahen viikon pakopaikaksi oivallinen. Paitsi, että hyttyset syö mua juuri alhaalta päin...Suihkuttelin ohvia ihan kunnolla varsinkin jalkoihin, mutta jumankekka kun kirveltää ja nousee paukamaa paukaman päälle O.O ne tyypit netissä ei todellakaan liiotelleet, että täällon maailman verenhimosimmat itikat. En tiedä koko maailmasta, mutten oo ikinä ollu näin nopee näin reikänen!
Kentällä 2.5h Aucklandissa, koneessa 2,5h ja kentällä 0.5h Tongalla. Jeps. Saa nähä, lentelenkö lähisaarille täällä ollessa vai annanko suosiolla lentämisen olla kahdeksi viikoksi...
tiistai 9. helmikuuta 2010
Lentokenttaaikaa vol.5 ja nettikahvilayo
Lensin siis Sydneysta Aucklandiin 3.5h (puol tuntia oli vaan koneessa istumista) ja Aucklandin passitarkastajan ristikuulusteluun jonottelin sen verta, etta kentalla tullessa meni 1.5h.
Olen yota nettikahvilassa. Poydan toisella puolella nukkuu joku ja viereen anki tyyppi, joka ei sitten voinut valita mitaan niista kymmenista muista tyhjista koneista. Talla rivillakin on kaksi muuta tyhjaa. No. Taa on hyva nurkka. Oonhan mina taalla. Ja Karvinen. Katsaa, kun yon nettaus maksaa kymmenen dollaria (n.5e) ja sitten tanne voi tulla vaan nukkumaan vaikka jos huvittaa x) No mua ei nukuta, kun otin keskiyolla Starbucksilta viimesen Frappuccinon ainakin kahteen viikkoon! =D
4.30 lahtee bussi. Laskujen mukaan oon taas kentalla 2h ennen lahtoa, mutta kattoo, miten kay. Until next time my darlings!
Olen yota nettikahvilassa. Poydan toisella puolella nukkuu joku ja viereen anki tyyppi, joka ei sitten voinut valita mitaan niista kymmenista muista tyhjista koneista. Talla rivillakin on kaksi muuta tyhjaa. No. Taa on hyva nurkka. Oonhan mina taalla. Ja Karvinen. Katsaa, kun yon nettaus maksaa kymmenen dollaria (n.5e) ja sitten tanne voi tulla vaan nukkumaan vaikka jos huvittaa x) No mua ei nukuta, kun otin keskiyolla Starbucksilta viimesen Frappuccinon ainakin kahteen viikkoon! =D
4.30 lahtee bussi. Laskujen mukaan oon taas kentalla 2h ennen lahtoa, mutta kattoo, miten kay. Until next time my darlings!
Toogabileista ja aukosta kivessa
Paadyin viela illalla treffaamaan sita Michaelia Globe baariin Base-hostellin vieressa. Baset on aika tylsia bilebackpackerihostelleja ja niin oli Globekin, mutta: siella oli eilen toogabileet :D Siella on ne joka ma, mutta ma paasin toogabileisiin \o/ Sen kunniaksi otin limuviinajuoman ja juttelin jonkun irkun kanssa ja unohdin koko Michaelin... No en ihan. Kerettiin vaihtaa kuulumiset. Ei tassa nyt niin kauaa oo oltu nakemati. Pakettiasuntoauton ostosuunnitelma oli loytamassa kaytannon toteutusta pikkuhiljaa....toiset on Uudessa Seelannissa kolme kuukautta, toiset viikon...
Viimenen paiva taalla meni taas busseillessa. Herasin kuudelta ja paasin katteleen Bay of Islandia ja Northlandia tien ja veen paalta. Ihan tosissaan. Vuoret. Vau. Lehmat ja maet ja PINKIT lampaat ja...! Reika kivessa oli kans aika vakuuttava, varsinkin kun paastiin veneella menemaan siita lapi =) Olin niin huumaantunut kaikesta, etten edes huomannut kun otsa ja hartiat kartsasi...ups...Vaikka lisailin 50+ suojaa pariinkin otteeseen! Sissos. Harmi, etten alynnyt ostaa Pak'n Savesta sita 85+ suojaa...saa naha, miten Tongalla kay loppuvoiteen kanssa...
Huomenaamulla tosiaan olisi heratys noin puoli nelja ja kenttabussille pitas paasta puol viis. Toisaalta jos hakisin vaan kamani Annalta ja tulisin yoksi nettikahvilaan, voisin vaan kavella bussille eika tarttis herattaa ketaan...pitaa kattoa, mita teen, kun paasen taalta kotiin. Voi nimittain olla, etten enaa kerki bussiin...enka viittis puolilta oin kavella enaa 3km rinkka ja reppu ja Karvinen taakkanani...
Ma lupaan laittaa kuvia taas pian. Nyt oon lataillut muistitikulta photobuckettiin niita ja kunhan oon lajitellut ne, laitan linkkeja sinne kans. Mulla on enaa vajaa giga tilaa kuville. n.6 gigaa tyyliin kayttanyt jo, kun otin alkuun niin isoja kuvia tolla uudella kameralla...
M-mm. Puolet matkasta takana, toinen puoli edessa...Huomenna Tongatongatongatonga...
Autosta bongattua (pinkkien lampaiden lisaksi): Kraack Road (tiekyltti); lehmia pellolla ja niiden keskella Take Away -ravintolakyltti; tiekyltti, missa tien kuva:oikeella kaistalla risti, alla lukee KEEP LEFT (vasemmankaden polku? ;)). Taa on kylla makee maa. Kuinkakohan paljon kaikkea jaksaa ihmetella ennenkun on nahnyt liikaa? Kalliot ja meri jaksaa ihastuttaa edelleen <3
Viimenen paiva taalla meni taas busseillessa. Herasin kuudelta ja paasin katteleen Bay of Islandia ja Northlandia tien ja veen paalta. Ihan tosissaan. Vuoret. Vau. Lehmat ja maet ja PINKIT lampaat ja...! Reika kivessa oli kans aika vakuuttava, varsinkin kun paastiin veneella menemaan siita lapi =) Olin niin huumaantunut kaikesta, etten edes huomannut kun otsa ja hartiat kartsasi...ups...Vaikka lisailin 50+ suojaa pariinkin otteeseen! Sissos. Harmi, etten alynnyt ostaa Pak'n Savesta sita 85+ suojaa...saa naha, miten Tongalla kay loppuvoiteen kanssa...
Huomenaamulla tosiaan olisi heratys noin puoli nelja ja kenttabussille pitas paasta puol viis. Toisaalta jos hakisin vaan kamani Annalta ja tulisin yoksi nettikahvilaan, voisin vaan kavella bussille eika tarttis herattaa ketaan...pitaa kattoa, mita teen, kun paasen taalta kotiin. Voi nimittain olla, etten enaa kerki bussiin...enka viittis puolilta oin kavella enaa 3km rinkka ja reppu ja Karvinen taakkanani...
Ma lupaan laittaa kuvia taas pian. Nyt oon lataillut muistitikulta photobuckettiin niita ja kunhan oon lajitellut ne, laitan linkkeja sinne kans. Mulla on enaa vajaa giga tilaa kuville. n.6 gigaa tyyliin kayttanyt jo, kun otin alkuun niin isoja kuvia tolla uudella kameralla...
M-mm. Puolet matkasta takana, toinen puoli edessa...Huomenna Tongatongatongatonga...
Autosta bongattua (pinkkien lampaiden lisaksi): Kraack Road (tiekyltti); lehmia pellolla ja niiden keskella Take Away -ravintolakyltti; tiekyltti, missa tien kuva:oikeella kaistalla risti, alla lukee KEEP LEFT (vasemmankaden polku? ;)). Taa on kylla makee maa. Kuinkakohan paljon kaikkea jaksaa ihmetella ennenkun on nahnyt liikaa? Kalliot ja meri jaksaa ihastuttaa edelleen <3
maanantai 8. helmikuuta 2010
Nakuilua Waihekella
Otin tanaan aika iisisti. Onneksi Waiheke oli hyva nimenomaan rannalla makoiluun (ois siella ollu muutakin, mut en jaksanu lahtee kavelemaan). Valvottiin eilen yhteen Annan ja kumppanien kanssa. Katottiin joku huono action-elokuva ja sitten heitettiin lappaa ja jaettiin hauskoja youtube-videoita Gregin, Vivin ja yhden venalaisen pojan, jonka nimea en koskaan kuullut kunnolla..(Vladimir ehka?) kanssa. Vivin kanssa loydettiin yhteinen savel, kun molemmat oltiin vahan hopsoja. Lieneeko skandinaavinen veren perima 8) juteltiin ministi ruotsiksikin, ettei muut ymmartas :D Tosin siella oli kaikki enemman tai vahemman hopsoja. Aivan ihania ihmisia =D Viv oli Gregin luona yota ja ne melkeen harkitsi mun raahaamista mukaansa, etta voitas riehua koko yo. Melkeen ois voinu menna x)
Sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin toispuoleisella patjallani (kaytin makuupussia ekaa kertaa! Jee! =D) ja niinpa paasin kymmeneksi keskustaan ja puolilta paivin (Frappen ja nettisession jalkeen) vapautin yhden Bookcrossing-kirjan nettikahvilaan ja otin lautan Waihekelle. Otin myos paivalipun busseihin, joten maksoin $40 eestaas-lautoista ja busseilusta ympariinsa.
Kavin pulahtamassa Oneroa-rannalla, otin bussin Palm Beachille ja makoilin parisen tuntia nakupuolella :D Hee. Soli vahan kun ulkoilmasaunassa ois ollu x) Ensimmaisen kikkelin jalkeen se ei ollut enaa yhtaan eksoottinen paikka ja pysty ihan vapaasti kellistelemaan ja pulikoimaan pienessa aallokossa. Meri oli aivan ihanan kirkas ja rannan maet oli makeita joka puolelta. Waiheke oli muutenkin tosi makinen paikka. Vahan tuli Amalfin rannikko Italiassa mieleen. Pari vuotta sitten kaytiin siella porukoiden kanssa ajelemassa. Sillon tosin oli aika markaa ja sumusta, mutta luulen, etta sois nayttany aika samalta ilman sumua kun Waiheken maisemat :) Kavin myos Rocky Bayn ihanan hiljasessa poukamassa kattomassa merelle hetken ennen kun palasin Aucklandiin.
Se saksalainen Michael, jonka kanssa oltiin Blue Mountainsin kierroksella Sydneyssa on nyt kans Aucklandissa. Koetetaan juuri sopia mahdollista tormaysaikaa, mutta menee aika tiukille. Varasin nimittain Bay of Islandsin reissun huomiselle ja siina menee kylla koko paiva. Sitten keskiviikkona on heratys ennen neljaa, etta ehtii lentokenttabussiin. Pidetaan peukkuja, etta bussilippuja myyva turistikauppa on huomenna auki seiskalta aamulla!
Sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin toispuoleisella patjallani (kaytin makuupussia ekaa kertaa! Jee! =D) ja niinpa paasin kymmeneksi keskustaan ja puolilta paivin (Frappen ja nettisession jalkeen) vapautin yhden Bookcrossing-kirjan nettikahvilaan ja otin lautan Waihekelle. Otin myos paivalipun busseihin, joten maksoin $40 eestaas-lautoista ja busseilusta ympariinsa.
Kavin pulahtamassa Oneroa-rannalla, otin bussin Palm Beachille ja makoilin parisen tuntia nakupuolella :D Hee. Soli vahan kun ulkoilmasaunassa ois ollu x) Ensimmaisen kikkelin jalkeen se ei ollut enaa yhtaan eksoottinen paikka ja pysty ihan vapaasti kellistelemaan ja pulikoimaan pienessa aallokossa. Meri oli aivan ihanan kirkas ja rannan maet oli makeita joka puolelta. Waiheke oli muutenkin tosi makinen paikka. Vahan tuli Amalfin rannikko Italiassa mieleen. Pari vuotta sitten kaytiin siella porukoiden kanssa ajelemassa. Sillon tosin oli aika markaa ja sumusta, mutta luulen, etta sois nayttany aika samalta ilman sumua kun Waiheken maisemat :) Kavin myos Rocky Bayn ihanan hiljasessa poukamassa kattomassa merelle hetken ennen kun palasin Aucklandiin.
Se saksalainen Michael, jonka kanssa oltiin Blue Mountainsin kierroksella Sydneyssa on nyt kans Aucklandissa. Koetetaan juuri sopia mahdollista tormaysaikaa, mutta menee aika tiukille. Varasin nimittain Bay of Islandsin reissun huomiselle ja siina menee kylla koko paiva. Sitten keskiviikkona on heratys ennen neljaa, etta ehtii lentokenttabussiin. Pidetaan peukkuja, etta bussilippuja myyva turistikauppa on huomenna auki seiskalta aamulla!
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Aucklandia vatsan taydelta
Aamulla juttelin taas Skypella. Talla kertaa kaveriporukan kanssa, joka oli viettamassa iltaa baarissa. Siella ryypattiin, kun mina viela pyyhin unihiekkaa silmista. Siihen ajatukseen ei vaan totu :O
Vaikka bussimatka kesti lahemmas kuusi tuntia - ilman taittuvia selkanojia - tuntu melkeen, kun ois voinu istua viela pari tuntia lisaa...onnistuin nukkuun taas n. puoli tuntia, mutta just kun saavuttiin Aucklandin rajalle, alko taas nukuttaa...No minkas teet.
Hakeuduin bussilla 045 Scanlon str 28:an ovelle ja pian Anna Crusen lahettama Greg tuli avaamaan mulle oven. Mut johdatettiin kamojen jattamisen jalkeen laheiselle "salille", missa paasin todistamaan puolialastomien tyttojen burlesque- ja strippiesitysharjotuksia =D Olivat juuri paasseet kuulemma lopettamaan keskiaikasen akrobaattiesityksen harjotukset 8) Anna on vahan jannempi tati nahkaas :D
Karkasin kuitenkin pian kylille ja paadyin hemmottelemaan itteani Sky Towerin pyorivaan ravintolaan. Kalaa ja panna cottaa ja viinia ja m-mm. I went crazy ;) Soli niin fiini ravintola, etta tuli ihan fiini olo, vaikka paidassa lukikin, etta kaikki kakkaa (Everyone poops) =D Ja oli se ruokakin aika herkkua. Jai kuitenkin vahan makeen nalka, ni piti ostaa viela karkkia *koh*
Ilta jatkuu turistikierrosten metsastyksella, jos viela jostain saisi reissun Bay of Islandsille. Jos ei, niin huomenna lahden Waiheke-saarelle ja koetan saada sen Bay of Island reissun sitten tiistaille. Huomenna Annalla on larppausilta ja tiistaina muistaakseni akrobatiaa tmv...vai olikohan se vatsatanssia...Hullu nainen, mutta vaikutti oikein mukavalta. Saan sitapaitti oman huoneen ilmapatjalla.
Ainiin, juttelin ruotsalaisen Vivin kanssa vahan. Se ei haluais kotiin, vaikka aitee on jo pari viikkoa sitten laittanut viimeset rahat sen tilille 8) Sita se reissaaminen tekee....huoh...voisinpa makin jaada. Ja saada kaikki kaverit tanne...No kohta ainakin paasee ottamaan vahan iisimmin sinne Tongalle. Ei tarvi enaa juosta paa kolmantena jalkana. Vivkin oli kiertany koko Uuden Seelannin kolmessa viikossa, mika sekin on jo aikamoista juoksemista. Saati sitten yhdessa viikossa, vaikka pelkastaan pohjoissaarta kiertelinkin o.o Mut on taa hieno paikka. Aucklandkin naytti upeelta ylhaalta pain laskevan auringon valossa...
Vaikka bussimatka kesti lahemmas kuusi tuntia - ilman taittuvia selkanojia - tuntu melkeen, kun ois voinu istua viela pari tuntia lisaa...onnistuin nukkuun taas n. puoli tuntia, mutta just kun saavuttiin Aucklandin rajalle, alko taas nukuttaa...No minkas teet.
Hakeuduin bussilla 045 Scanlon str 28:an ovelle ja pian Anna Crusen lahettama Greg tuli avaamaan mulle oven. Mut johdatettiin kamojen jattamisen jalkeen laheiselle "salille", missa paasin todistamaan puolialastomien tyttojen burlesque- ja strippiesitysharjotuksia =D Olivat juuri paasseet kuulemma lopettamaan keskiaikasen akrobaattiesityksen harjotukset 8) Anna on vahan jannempi tati nahkaas :D
Karkasin kuitenkin pian kylille ja paadyin hemmottelemaan itteani Sky Towerin pyorivaan ravintolaan. Kalaa ja panna cottaa ja viinia ja m-mm. I went crazy ;) Soli niin fiini ravintola, etta tuli ihan fiini olo, vaikka paidassa lukikin, etta kaikki kakkaa (Everyone poops) =D Ja oli se ruokakin aika herkkua. Jai kuitenkin vahan makeen nalka, ni piti ostaa viela karkkia *koh*
Ilta jatkuu turistikierrosten metsastyksella, jos viela jostain saisi reissun Bay of Islandsille. Jos ei, niin huomenna lahden Waiheke-saarelle ja koetan saada sen Bay of Island reissun sitten tiistaille. Huomenna Annalla on larppausilta ja tiistaina muistaakseni akrobatiaa tmv...vai olikohan se vatsatanssia...Hullu nainen, mutta vaikutti oikein mukavalta. Saan sitapaitti oman huoneen ilmapatjalla.
Ainiin, juttelin ruotsalaisen Vivin kanssa vahan. Se ei haluais kotiin, vaikka aitee on jo pari viikkoa sitten laittanut viimeset rahat sen tilille 8) Sita se reissaaminen tekee....huoh...voisinpa makin jaada. Ja saada kaikki kaverit tanne...No kohta ainakin paasee ottamaan vahan iisimmin sinne Tongalle. Ei tarvi enaa juosta paa kolmantena jalkana. Vivkin oli kiertany koko Uuden Seelannin kolmessa viikossa, mika sekin on jo aikamoista juoksemista. Saati sitten yhdessa viikossa, vaikka pelkastaan pohjoissaarta kiertelinkin o.o Mut on taa hieno paikka. Aucklandkin naytti upeelta ylhaalta pain laskevan auringon valossa...
lauantai 6. helmikuuta 2010
Kuumien lähteiden jäljillä
Näin yöllä unta, että Paavo Väyrynen oli pääministeri...
Älkää sanoko, että olin oikeassa...? O.o
Vietin aamulla pari tuntia Antin kanssa Skypellä ja tuli vähän enempi vielä ikävä... Vaikkei kyllä oikeesti. En haluaisi sinne lumihankeen suurin surminkaan =D muhahaha!
Löysin aamulla Rotorualta vielä kuumavesialtaita ja -lähteitä puistosta. Kahlailin ja kävin marketilla syömässä herkkuhampparin. Omnom. Sitten kerkesin vielä ostamaan mutakuorinnan, -naamion ja hunajakosteusvoiteen Rotoruan museosta ennen kun otin bussin Taupolle.
Taupo jää nyt vähän alakynteen tässä reissussa, kun pitää jo aamulla ennen kymmentä olla bussissa. Uudelle Seelannille olis niin pitänyt jättää enempi aikaa. Ajattelin jotekin vaan sitä, että oon sitten viikon jumissa Aucklandissa...Mikä kieltämättä oli ihan ok kaupunki, muttei varsinaisesti hirveen mielenkiintosen olonen. Toisin kun Rotorua ja Taupo. Nää on hienoja paikkoja :O
Kävelin Taupobungy-pisteelle ja katoin kun ilmeisesti polttariporukan päivänsankari hyppäsi Borat-uikkareissa benjin (Borat-uikkarit: http://img.thesun.co.uk/multimedia/archive/00426/Borat_280_426010a.jpg). Melkein meinasin kokeilla sitä swing-keinusysteemiä, mutten sitten kuitenkaan. Benjin oon jo hypännyt ja vaikka toi ois ollu ihan hieno paikka hypätä (siis "ihan hieno" on todella vähättelyä, se oli upee! O.o), en nyt jaksanut sitä adrenaliinijännityspaukkua, minkä siitä olisi saanut. Ts. jänistin ;)
Sen sijaan kävelin Huka-putouksille seuraillen joen rantaa metsän reunassa. Välillä käytiin tosi korkeellakin ja se oli aika rankka 3km kävellä helteessä. Onneksi matkalla oli kuumia lähteitä, joihin pääsin pulahtamaan. Oli aika jännä kokemus, kun n. 40-asteista vettä suihkusi ehkä vajaa 20-asteiseen vesialtaaseen. Vesiputouksen alla oli tosi kuuma, mutta muuten pintavesi vaan oli lämmin ja muuten todella kylmä :D Ehkä se piristi, kun jaksoin paahtaa sen n.3km lenkin vesiputoukselle ja toiset 3km takasin. Plus vielä n.3km hostellille... Kävelin tänään varmaan 15km yhteensä. Ja paahdin sen Huka-reissun sellasta vauhtia, että tuli taas hyvä olo liikkumisesta \o/
Näin muuten Rotorualla yhden kahvilabaarin seinässä kyltin, että päihtyneille ei tarjoilla alkoholia (Alcohol will not be served to anyone who is intoxicated) :D Kyllä. Näin Uudessa Seelannissa.
Älkää sanoko, että olin oikeassa...? O.o
Vietin aamulla pari tuntia Antin kanssa Skypellä ja tuli vähän enempi vielä ikävä... Vaikkei kyllä oikeesti. En haluaisi sinne lumihankeen suurin surminkaan =D muhahaha!
Löysin aamulla Rotorualta vielä kuumavesialtaita ja -lähteitä puistosta. Kahlailin ja kävin marketilla syömässä herkkuhampparin. Omnom. Sitten kerkesin vielä ostamaan mutakuorinnan, -naamion ja hunajakosteusvoiteen Rotoruan museosta ennen kun otin bussin Taupolle.
Taupo jää nyt vähän alakynteen tässä reissussa, kun pitää jo aamulla ennen kymmentä olla bussissa. Uudelle Seelannille olis niin pitänyt jättää enempi aikaa. Ajattelin jotekin vaan sitä, että oon sitten viikon jumissa Aucklandissa...Mikä kieltämättä oli ihan ok kaupunki, muttei varsinaisesti hirveen mielenkiintosen olonen. Toisin kun Rotorua ja Taupo. Nää on hienoja paikkoja :O
Kävelin Taupobungy-pisteelle ja katoin kun ilmeisesti polttariporukan päivänsankari hyppäsi Borat-uikkareissa benjin (Borat-uikkarit: http://img.thesun.co.uk/multimedia/archive/00426/Borat_280_426010a.jpg). Melkein meinasin kokeilla sitä swing-keinusysteemiä, mutten sitten kuitenkaan. Benjin oon jo hypännyt ja vaikka toi ois ollu ihan hieno paikka hypätä (siis "ihan hieno" on todella vähättelyä, se oli upee! O.o), en nyt jaksanut sitä adrenaliinijännityspaukkua, minkä siitä olisi saanut. Ts. jänistin ;)
Sen sijaan kävelin Huka-putouksille seuraillen joen rantaa metsän reunassa. Välillä käytiin tosi korkeellakin ja se oli aika rankka 3km kävellä helteessä. Onneksi matkalla oli kuumia lähteitä, joihin pääsin pulahtamaan. Oli aika jännä kokemus, kun n. 40-asteista vettä suihkusi ehkä vajaa 20-asteiseen vesialtaaseen. Vesiputouksen alla oli tosi kuuma, mutta muuten pintavesi vaan oli lämmin ja muuten todella kylmä :D Ehkä se piristi, kun jaksoin paahtaa sen n.3km lenkin vesiputoukselle ja toiset 3km takasin. Plus vielä n.3km hostellille... Kävelin tänään varmaan 15km yhteensä. Ja paahdin sen Huka-reissun sellasta vauhtia, että tuli taas hyvä olo liikkumisesta \o/
Näin muuten Rotorualla yhden kahvilabaarin seinässä kyltin, että päihtyneille ei tarjoilla alkoholia (Alcohol will not be served to anyone who is intoxicated) :D Kyllä. Näin Uudessa Seelannissa.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Kuumat lahteet ja hangi
Aamulla nappasin shuttlebussin Waiotapulle kahtelemaan kuumia lahteita ja muuta jannaa, mita tama maa tarjoaa. Oli aika friikki paikka kylla. Kiehuvia vesireikia ja isoja altaita, jotka savusi ja kupli ja oli variltaan aina joko neonvihreita tai keltasia tai oransseja tai...O.o Aivan uskomatonta kylla, mita kaikkea taalta loytyy. Siis maailmasta yleensakin. Upeeta. Karvinenkin paasi mukaan =)
Matkalla nahtiin mm. lampaita, Sateenkaarivuori (eri vareja...ainakin piti olla...missasin -__-), auto, joka oli jotenkin saatu karja-aitaukseen ilman, etta yksikaan aita tai portti oli rikki... Se oli eksoottista :P Kuskina oli ihana nainen kaupungista, jonka ohi ajoin eilen...kaupungin tunnisti isosta olutpullosta 8)
Paivalla nukuin melkeen tunnin. Irkkupoika (yksi huonetovereista) haukku mua taas vanhaksi. Talla kertaa olin sentas vaan 27vee. Sen malesialaisen veikkaus 32 Kuala Lumpurissa oli jo vahan harskimpi. Kenties kyse tosiaan on jetlag-silmapusseista. Nyt ne alkaa parantua, joten en oo ihan niin vanhan nakonen ;) Tosin aika vanha olo on, kun kay vaan kattelemassa nahtavyyksia ja syomassa keski-ikasten kanssa...Elan ennakkoelakeikaa, ni ei tule yllatyksena sitten myohemmin... No ei kaikkien tarvi kayda zorbaamassa tai koskea laskemassa nauttiakseen lomasta =)
Illan ohjelmaan kuului maorien hangi-bileet. Saatiin torkeen hyvaa ruokaa. Paljon. Ja upee tanssiesitys. Paasin pyorittaan vahan poitakin lavalle (olen luonnonlahjakkuus. So not...) ja lopuksi laulettiin isoissa piireissa :P Oli ihan kiva stydeemi, vaikken mihkaan maorikylaan kerinnytkaan. Huomenna Taupolla aattelin vihdoin kokeilla kuumalahdekylpya. Alkaa lihakset olla sen verta jumi, etta pitaa taas rentoutua...
Kia ora!
torstai 4. helmikuuta 2010
Rotorua ja jetlag
Nytko se lagi sitten iskee kunnolla? Torkuin koko viisituntisen bussimatkan ja sitten vaeltelin Rotoruan kaduilla puoliunessa. Soin nuutelia ja tulin takasin hostellille joskus kaheksalta, kun kadut alko olla jo vahan liiankin hiljasia. Kylla tuolla nyt (2300) bileet on meneillaan, mutta kasin maissa ei ulkona ollu kun pari hassua turistia O.o
Mulla on nyt aikamoinen kolmannen viikon blues meneillaan. Joskus luin jostain, etta kolmen viikon reissaamisen jalkeen iskee yleensa pahin koti-ikava. No nyt oon niin vasy, etta haluisin vaan omaan petiin...no ehka vois kokeilla hostellin petia tahan hataan 8)
Mulla on nyt aikamoinen kolmannen viikon blues meneillaan. Joskus luin jostain, etta kolmen viikon reissaamisen jalkeen iskee yleensa pahin koti-ikava. No nyt oon niin vasy, etta haluisin vaan omaan petiin...no ehka vois kokeilla hostellin petia tahan hataan 8)
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Uusi maa, uudet kujeet, Uusi Seelanti
Eilinen lento oli iloisia yllatyksia taynna, vaikken nukkunut silmaystakaan. Satuin kuuntelemaan klassista lentokonekanavaa kuulokkeista, kun sielta tuli Philip Glassin Koyaanisqatsi-biisista vartin patka =) http://fi.wikipedia.org/wiki/Koyaanisqatsi Se oli kiva patka :)
Lisaksi Air New Zealand tarjosi jadea lounaan jalkkariksi. Omnomnom 8)
Auckland nayttaa aikalailla Sydneylta. Vahan ehka pienemmalta ja ilman niita tiettyja nahtavyyksia. Ihan jees. Hostellissa on ollu mukava henkilokunta ja vaikka petissa oli aika ohut patja, siina nukku ihan hyvin huonosti nukutun edellisen yon jalkeen. Isoin makkari tahan mennessa: 12 hengen sekahuone.
Kavin illalla kavelemassa Queen streetilla ja paadyin kattomaan Avatarin IMAX-3D-leffassa :P Soli aika natti leffa kieltamati. Lievasti kliseinen juoni, mutta Australian aboriginaalien jalkeen ja juuri Maorien valtakuntaan astuneena siina oli ihan oma savynsa...Eskapismi on selkeesti kivaa monessakin mielessa =)
Parin tunnin paasta bussi Rotoruaan. Siella olen kaksi paivaa. Kerkii melkein purkamaan kamojakin vahasen ;)
Lisaksi Air New Zealand tarjosi jadea lounaan jalkkariksi. Omnomnom 8)
Auckland nayttaa aikalailla Sydneylta. Vahan ehka pienemmalta ja ilman niita tiettyja nahtavyyksia. Ihan jees. Hostellissa on ollu mukava henkilokunta ja vaikka petissa oli aika ohut patja, siina nukku ihan hyvin huonosti nukutun edellisen yon jalkeen. Isoin makkari tahan mennessa: 12 hengen sekahuone.
Kavin illalla kavelemassa Queen streetilla ja paadyin kattomaan Avatarin IMAX-3D-leffassa :P Soli aika natti leffa kieltamati. Lievasti kliseinen juoni, mutta Australian aboriginaalien jalkeen ja juuri Maorien valtakuntaan astuneena siina oli ihan oma savynsa...Eskapismi on selkeesti kivaa monessakin mielessa =)
Parin tunnin paasta bussi Rotoruaan. Siella olen kaksi paivaa. Kerkii melkein purkamaan kamojakin vahasen ;)
Lentokenttaaikaa vol.4
Lentokentalla jalleen. Alice Springsin lento kesti 3h ja Sydneyn kentalla homehduin talla kertaa vain 0,5h. Nyt lahdossa Aucklandiin ja kentalla ainakin 2h. Lennon pitaisi kestaa kolmisen tuntia. We'll see ;)
En haluaisi lahtea. Jaisin tanne. Karkaan kentalta ja pakenen outbackiin... Rahaa saa lahettaa ;)
tiistai 2. helmikuuta 2010
Sinisillä vuorilla
Ja taas on yksi must see-paikka nähty. Blue Mountains oli kyllä todella hieno kokemus. Oli hyvä opas ja kivat tyypit bussissa. Juttelin brittipariskunnan ja saksalaisen Michaelin kanssa. Michaelin kanssa päädyttiin päivän lopuksi (taas) kaljottelemaan ennen kun pakenin sateen alta takaisin sohvaturvaani. Todella harmi, että joutuu huomenna lentämään pois :(Mutta. Nähtiin kenguruita luonnossa ja käytiin kylissä Sinisten vuorten päätien varrella. Se on ainoa reitti, mikä niiden vuorten yli on löydetty. Alkuun ne koettivat löytää reittiä solien läpi, mutta päätyivät aina umpikujaan. Ylitystä pidettiin siis mahdottomana ennen kun jotkut pari heppua keksi sitten tän reitin, jolle nykynen tie ja rautatie on rakennettu. Kuultiin hurjia juttuja alueen historiasta ja aboriginaalitarinoita ja kaikkea. Oli toodella hyvä kuski.
Kolme sisarusta -kivimuodostelma oli ihan hieno, mutta laakso sen ympärillä oli todella henkeäsalpaava ja pyörryttävä ja... Vau. Se pitää kokea ite... Sademetsäkin oli upea ja maailman jyrkin rautatiereitti laaksosta ylös Scenic World -keskukseen oli kanssa aika kokemus. Oli kyllä hieno päivä. Hyvä, etten jättänyt väliin!
Ja nyt olen koukussa TimTameihin 8) pitää kattoa, myytäskö niitä kentällä huomen aamulla vielä, ni saisin vähän herkkua matkalle mukaan :D:D
Herätys puoli kuusi. Vaihteeksi. No koneessa voi nukkua taas. Vaihteeksi. Uusi Seelanti, täältä tullaan. En ihan hirveästi tiedä, mitä odottaa, mutta paljon on kehuttu sitäkin paikkaa, eli uteliain mielin lähden sinnekin siis... Hostelleja Aucklandissa, Rotorualla ja Taupolla varattu, mutta Aucklandilla pääsen myös sohvasurffaamaankin pariksi viimeiseksi yöksi - ennen Tongaa.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Sydney, gotta love that city
Jee pääsin pois sieltä pääkaupungin kuvatuksesta! :D
Hyvin nukutun bussimatkan jälkeen näin Sydneyssä yhtä skottipoikaa, joka oli oopperatalolla (tai Oprah Winfrey -talolla, kuten se nimi nykyään kuuluu) töissä perjantaina. Se tuli mulle seuraksi, kun Claire pääsi töistä vasta kaheksalta ja olin jo kolmelta kylillä. Käytiin kaffella ja vaihettiin matkakuulumisia Hyde Parkissa. Tyyppi kiertää ja on töissä ympäri maailmaa - ja aikoo olla jatkossakin hyyvin pitkään. Niin kade taas...
Ilta päättyi taas kaljalle. Tällä kertaa Rocksin kaupungin osassa. Sitten löysin taas Clairen luokse omaan huoneeseen ja oli melkeen kun ois kotiin tullu ^-^
Huomen aamulla taas aikanen herätys. Suuntana Siniset vuoret.
PS. Canberran reissu oli aika turha. Älkää menkö, jos ette aio vuokrata pyörää tai omista autoa. Se mun kaveri, joka siellä asuu teki mieluummin esseetä, kun näki vanhaa nettituttua joten se siitä paikallisten ystävällisyydestä -__- Tähän mennessä lempparipaikka: Sydney, inhokkipaikka: Canberra. KL tulee hyvänä kakkosena ;) vaik ei sekään ollu yhtään niin paha kun Canberra... :D
Hyvin nukutun bussimatkan jälkeen näin Sydneyssä yhtä skottipoikaa, joka oli oopperatalolla (tai Oprah Winfrey -talolla, kuten se nimi nykyään kuuluu) töissä perjantaina. Se tuli mulle seuraksi, kun Claire pääsi töistä vasta kaheksalta ja olin jo kolmelta kylillä. Käytiin kaffella ja vaihettiin matkakuulumisia Hyde Parkissa. Tyyppi kiertää ja on töissä ympäri maailmaa - ja aikoo olla jatkossakin hyyvin pitkään. Niin kade taas...
Ilta päättyi taas kaljalle. Tällä kertaa Rocksin kaupungin osassa. Sitten löysin taas Clairen luokse omaan huoneeseen ja oli melkeen kun ois kotiin tullu ^-^
Huomen aamulla taas aikanen herätys. Suuntana Siniset vuoret.
PS. Canberran reissu oli aika turha. Älkää menkö, jos ette aio vuokrata pyörää tai omista autoa. Se mun kaveri, joka siellä asuu teki mieluummin esseetä, kun näki vanhaa nettituttua joten se siitä paikallisten ystävällisyydestä -__- Tähän mennessä lempparipaikka: Sydney, inhokkipaikka: Canberra. KL tulee hyvänä kakkosena ;) vaik ei sekään ollu yhtään niin paha kun Canberra... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)