Jaa mikäs paikka tää sit on? Koti? Hmm...ei, en ole kuullut...

Noniin. Nyt olen jo toista päivää Suomessa sen kamalan keskiviikon jälkeen, jolloin istuin kuusi tylsää tuntia lentokentällä ja kolme sitäkin levottomampaa tuntia Blue1:n kamalalla lennolla Suomeen. Keskiviikko aamulla kyllä toivoin, että voisin jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ois pitäny tarkentaa, että joku pari päivää kaupungilla ois voinut olla jees, ei kolme ylimäärästä tuntia lentokentällä sen takia, että toisen moottorin generaattori hajosi Helsingistä Lontooseen lennettäessä ja vehkeen vaihtoon meni se kolme ja puoli tuntia. -__-

Siinä oli matkustajat ja henkilökunta kaikki aika tappi, kun lopulta päästiin koneeseen. Myös täysi televisiottomuus ja kuulokettomuus tympi niin paljon, että oli olo, että mieluummin tosiaan vaikka lumijäiseen Suomeen, kun hetkeäkään pitempään siinä koneessa! Saatiin sentään viidellä punnalla ostaa evästä siellä Heathrow'lla ennen lentoa, niin ei ihan koko päivää tarvinnut fudgella ja frappuccinolla (just riitti kolme puntaa siihen ;)) elää...mutta melkeen kuitenkin, kun koneessa sitten ei tietenkään mitään saanut... Ihan hyvä, että tällanen myöhästys tuli vasta tällä viimesellä lennolla, mutta nyt jäi Blue1:sta/SASista sellanen olo, etten kyllä ihan heti niiden lentoa ota, jos saan valita...

Kaheltatoista päivällä astuin Heathrow'n kentälle ja noin kahdeltatoista yöllä Suomen aikaa (kymmenen illalla brittein aikaa) astuin ulos Helsinki-Vantaalta. Antti, äitee ja iskä oli mua vastassa kaikki. Hiukan oli epätodellinen olo halata ja pakata kamoja autoon. Puhumattakaan kotiovelle pääsemisestä. En enää muistanut ovikoodia ja avainten valinnassa meni jonkin verran aikaa. Olin sentään reissussa kolmasosan tähän astisesta tässä osoitteessa "asutusta" ajasta. Puoli vuotta sitten muutettiin...

Eilinenkin meni totutellessa. En varmaan seuraavan x-ajan sisään puhu mistään muusta kun tästä reissusta (varokaa vaan, kaverit!). Mieli on vielä matkalla. Vähän kyllä ärsyttääkin, kun kaikki assosiaatiot muiden puheista liittyy reissuun ja sitten - ihmisten blogin lukemisahkeruudesta riippuen - joudun selittämään tosi tarkastikin kaikesta, kun kukaan muu ei ollut paikalla eikä tiedä mistään mitään - riippuen blogin lukemisahkeruudesta tietysti ;) Mutta tylsä siis puhua aiheesta, missä muut ei oo olleet osallisina, kun se tarkottaa sitten sitä, että olen ainoa, joka siitä puhuu ja kyllästytän kaikki kuoliaaksi monologeillani :O itseni ainakin 8)

Muta eiköhän tää tästä. Pikku hiljaa. Kuuntelen Musen The Resistance-, Madnessin The Liberty of Norton Folgate- ja Eelsin end Times-levyjä, jotka ostin Lontoosta ihastuttuani kahteen ensimmäiseen LA-Lontoo -lennolla. Eels on vanha tuttu. M-mm. Mitä tästä matkasta jäi käteen? Muun muassa paljon siistejä muistoja, jotka tuntuu nyt unelta vaan. Niin paljon uusia ihania tuttavuuksia. Vähän jotain kamaa. Sellanen olo, että oon vaan menettänyt kaksi kuukautta ajasta Suomessa, enkä oo koskaan missään käynytkään. Tältäköhän tuntuu, kun herää koomasta :O Ei mutta oikeesti! Ihan uskomaton olo (ei varmaan helpota, että oon nukkunut kanssa aika vähän...). Ja olin poissa vaan kaksi kuukautta! Miltäköhän olisi tuntunut olla vuoden vaihdossa...? En varmaan enää muistas ihmisten nimiä - saati naamoja... Huhhei. No oli kyllä kokemus tämä. Jään sulattelemaan. Vaikka samaa ei voi sanoa kelistä täällä. Lunta vaan tuppaa...

Sähkön hurmaa

Pitäs ostaa paita "I survived René" :D
Se muuttu tosiaan aika hurjaksi pian edellisen postauksen jälkeen. Sähköt meni poikki ja vettäkään ei saatu koko yönä muuta kun taivaalta. Ihan hirvee tuuli ja välillä sato puuskittain. Kaikki pihan banaanipuut (pensaat) on maassa ja katosta tais lentää osa peltiä veks. Se paukku sillon yöllä aikalailla ja välillä kuulu vaan "poks" ja "fläpitifläpiti", kun pelti lähti ilmateille. Maanantai-iltana kasin maissa oltiin ilmeisesti myrskyn silmässä, kun tuli ihan tyyntä. Käytiin ajaas ympäri, josko jostain saisi jotain syötävän tapasta. Kiinalainen pikkukiska oli auki, ni saatiin nuudelia, crackereita ja juustoa. Ja sipsiä 8) Olin aika turvonnut koko tiistain noiden jälkeen... Pelattiin korttia, kun tuuli ylty taas ja myrsky palasi. Ts. myrskyn silmä siirtyi toisaalle...

Eilen (tiistaina) sitten tuuli vielä aikalailla, muttei mitenkään erityisen paljon. Uskalsi jo lähteä kävelylle. Siellä oli puut kärsineet aikamoisia oksakatoja ja mangot oli kaikki pitkin maita ja mantuja. Jotkut sähkö- ja puhelinlinjat oli pitkin katuja ja aikamoiset järvet oli kerääntyneet muutamiin kohtiin. Ne tosin kuivu tosi nopeesti, eikä tänään enää ollu vedestä tietoakaan kaduilla. Ilma sen sijaan on myrskyn jälkeen ollu ihan kamalan kostea ja kuuma x_X

Eilisen aika pitkälti istuin ja luin. Illalla pelattiin kaikkea muuta kun korttia (ma kokeiltiin tyyliin kaikkia pelejä, mitä osattiin). Laivan upotusta, ristinollaa, hirsipuuta, dominoita... Hyvä, ettei sentään ruvettu kertoon kauhutarinoita tai jotain muuta yhtä jännää. Oli vaan niiin tylsää viimestään kasin jälkeen, kun piti laittaa öljylamppu päälle ja kulkea taskulamppu kourassa. Suihkukin toimii sähköllä, joten piti pestä ittensä lavuaarista. Kunnon ekstreme-matkailua :D

Tänään alko kylä pitkälti palata jo normaaliin. Teitä siivotaan ahkeraan ja kattoja naulaillaan takasin. Kadulle pudonneet katokset on siirretty ja mangojakaan ei enää näy puiden alla. Ja mikä tärkeintä, sähköt palasi kuuden jälkeen \o/ En muista, millon olisin ollut yhtä onnellinen valon syttymisestä! :O

Sain tänään myös länsisaaren lyhyen kierroksen. Ana käytti mua autolla länsirannikolla, missä aallot löi kallionseinään ja suhisi jännästi siitä läpi...se oli aika hurjaa. Koetin ottaa videokuvaa, mutta mun kameran video on vihreää...oli jo siellä Hinaluolan tanssiesityksessä, niin en voi syyttää mereen hyppyäkään. Pitänee tutustua asiaan... Valokuvat toimii kuitenkin. Ja niitäkin lataan joskus sitten jonnekkin. Enivei. Käytiin luoteisnurkan viimesessä kylässä ja rannalla, mistä horisontissa näki Nuku'Alofaan asti. Jos näki. Lopuksi Ana tarjosi mulle kanacurryn pussista ja saatiin jopa vilposta limpparia. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen nautintoon, kun sain vihdoin kylmää kokista ja jäitä Friends -turistikeskuksen kahvilassa. Mmmmmm. Generaattori-ihmiset oli onnellisia näinä parina sähköttöminä päivänä... Ois Sifallakin ollut pieni generaattori, mutta ei ei tietenkään toiminut...

Noniin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jos lauttayhteys 'Euaan ei ole poikki vielä huomennakin, saatan päästä käymään sielläkin. Jos ei, niin ei haittaa. Mä luulen, että mun uusien nähtävyyksien pällistelykiintiö alkaa tältä erää olla aika täys jo x) Ei sillä, että tulisin takasin Suomen pakkaseen ehei. Täällä voi olla aivan liian kuuma, mutta ei se toinenkaan ääripää ihan hirveesti houkuta...

Lentokenttäaikaa vol.2

Okei. Mihis mä jäin. Lento Bangkokista Kuala Lumpuriin kesti vajaa kolme tuntia, mutta istuttiin koneessa niin kauan, että 3h siihen listaan. Kentällä meni tullessa 2h ja nyt mennessä istun täällä 4h. Alan jo vähän diggailla tätä kenttämeininkiä ;) Tuli muutenkin hyvä mieli, kun pääsi kenttäjunaan ja tajus, että mää meen Autsraaliaan! Jippii! ^-^

Ois pitäny ottaa 5+ viikkoa pelkkiä Ausseja ja juosta muutkin kohteet läpi niinkun Bangkok ja KL ;) No joo. Ehkä son hyvä vähän hidastaa tahtia tähän väliin. Viis päivää Sydneyssä näin alkuun (kunhan pääsen sinne asti). Ihana hikinen yölento tulossa :]

Pitää nyt vielä Malesian puolesta sanoa, että vaikka kaikki meni päin vanukasta siinä alussa, niin loppuenlopuksi asioiden korjaaminen tapahtu melko kätevästi. Aika helpolla pääsin, kun heti sain kameran ja tosiaan uusi rinkkakin annettiin ja lihomisen sijaan se oli tällä kertaa laihtunut kilon. Mä luulen, että se on näiden paikkojen vaa'at, jotka heittää, ei mun laukun paino 8)