Jaa mikäs paikka tää sit on? Koti? Hmm...ei, en ole kuullut...

Noniin. Nyt olen jo toista päivää Suomessa sen kamalan keskiviikon jälkeen, jolloin istuin kuusi tylsää tuntia lentokentällä ja kolme sitäkin levottomampaa tuntia Blue1:n kamalalla lennolla Suomeen. Keskiviikko aamulla kyllä toivoin, että voisin jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ois pitäny tarkentaa, että joku pari päivää kaupungilla ois voinut olla jees, ei kolme ylimäärästä tuntia lentokentällä sen takia, että toisen moottorin generaattori hajosi Helsingistä Lontooseen lennettäessä ja vehkeen vaihtoon meni se kolme ja puoli tuntia. -__-

Siinä oli matkustajat ja henkilökunta kaikki aika tappi, kun lopulta päästiin koneeseen. Myös täysi televisiottomuus ja kuulokettomuus tympi niin paljon, että oli olo, että mieluummin tosiaan vaikka lumijäiseen Suomeen, kun hetkeäkään pitempään siinä koneessa! Saatiin sentään viidellä punnalla ostaa evästä siellä Heathrow'lla ennen lentoa, niin ei ihan koko päivää tarvinnut fudgella ja frappuccinolla (just riitti kolme puntaa siihen ;)) elää...mutta melkeen kuitenkin, kun koneessa sitten ei tietenkään mitään saanut... Ihan hyvä, että tällanen myöhästys tuli vasta tällä viimesellä lennolla, mutta nyt jäi Blue1:sta/SASista sellanen olo, etten kyllä ihan heti niiden lentoa ota, jos saan valita...

Kaheltatoista päivällä astuin Heathrow'n kentälle ja noin kahdeltatoista yöllä Suomen aikaa (kymmenen illalla brittein aikaa) astuin ulos Helsinki-Vantaalta. Antti, äitee ja iskä oli mua vastassa kaikki. Hiukan oli epätodellinen olo halata ja pakata kamoja autoon. Puhumattakaan kotiovelle pääsemisestä. En enää muistanut ovikoodia ja avainten valinnassa meni jonkin verran aikaa. Olin sentään reissussa kolmasosan tähän astisesta tässä osoitteessa "asutusta" ajasta. Puoli vuotta sitten muutettiin...

Eilinenkin meni totutellessa. En varmaan seuraavan x-ajan sisään puhu mistään muusta kun tästä reissusta (varokaa vaan, kaverit!). Mieli on vielä matkalla. Vähän kyllä ärsyttääkin, kun kaikki assosiaatiot muiden puheista liittyy reissuun ja sitten - ihmisten blogin lukemisahkeruudesta riippuen - joudun selittämään tosi tarkastikin kaikesta, kun kukaan muu ei ollut paikalla eikä tiedä mistään mitään - riippuen blogin lukemisahkeruudesta tietysti ;) Mutta tylsä siis puhua aiheesta, missä muut ei oo olleet osallisina, kun se tarkottaa sitten sitä, että olen ainoa, joka siitä puhuu ja kyllästytän kaikki kuoliaaksi monologeillani :O itseni ainakin 8)

Muta eiköhän tää tästä. Pikku hiljaa. Kuuntelen Musen The Resistance-, Madnessin The Liberty of Norton Folgate- ja Eelsin end Times-levyjä, jotka ostin Lontoosta ihastuttuani kahteen ensimmäiseen LA-Lontoo -lennolla. Eels on vanha tuttu. M-mm. Mitä tästä matkasta jäi käteen? Muun muassa paljon siistejä muistoja, jotka tuntuu nyt unelta vaan. Niin paljon uusia ihania tuttavuuksia. Vähän jotain kamaa. Sellanen olo, että oon vaan menettänyt kaksi kuukautta ajasta Suomessa, enkä oo koskaan missään käynytkään. Tältäköhän tuntuu, kun herää koomasta :O Ei mutta oikeesti! Ihan uskomaton olo (ei varmaan helpota, että oon nukkunut kanssa aika vähän...). Ja olin poissa vaan kaksi kuukautta! Miltäköhän olisi tuntunut olla vuoden vaihdossa...? En varmaan enää muistas ihmisten nimiä - saati naamoja... Huhhei. No oli kyllä kokemus tämä. Jään sulattelemaan. Vaikka samaa ei voi sanoa kelistä täällä. Lunta vaan tuppaa...