'Euan ihmeet

Olin jo melkein päättänyt olla menemättä 'Eualle, kun törmäsin kaupungilla samaiseen bussikuskiin, joka oli tuonut mut lentokentältä Nuku'Alofaan. Sain kyydin satamaan ja samalla kuulin lupaavan diskordianistin alun innostunutta kommentointia Grayfacesta :D Mies on käynyt www.principiadiscordia.com-osoitteessa aina kun on ollut vapaahetki lueskelemassa elämän totuuksia ^-^ Mä oon niin lähetyssaarnaajakuningatar \o/

Mutta, kun kerran olin päässyt satamaan ja laivaa lastattiin jo, niin päätin sitten ottaa sen ja maksoin 27 pa'angaa melkoisesta kyydistä 'Eualle. Matka kesti reilut kaksi tuntia, enkä voinut ihan hirveän pahoin. Lähinnä, koska koetin nukkua koko matkan. Se heilutus oli ihan ok vaakatasosta koettuna O.o Mä en niin ole meri-ihmisiä...

'Eualla sitten lähdin kävelemään etelään melko epätietosena siitä, mitä tuleman piti, mutta ihan hyvällä tuulella kuitenkin. Löysin vessan (lattia ja pönttö täynnä mustaa vettä. Omnom) ja sain vähän jotain keksiä mukaan, etten ihan nälkään kuolisi (olin ottanu vaan pari sämpylää mukaan Sifalta lähtiessä). Joku tongalainen Alex koetti saada mua seuraansa tyyliin "mennäänkö meille, mulla on traktori!", mutta sanoin kiitos ei ja lähdin kävelemään rantatietä kohti. Jotain.

Löysin Hideaway-hotellin, mutta jatkoin matkaa. Nousin hurjan mäen ylös ja katselin uhkaavia pilviä sademetsän yllä mäen toisella puolella. Oli aika jännä olo, kun oli neljä vuotta vanha kartta mukana, eikä puolia niistä hotelleista näkynyt missään, missä niiden olisi pitänyt olla. Muutenkin aurinko alko olla valmis laskemaan ja laiva lähtisi aamuviideltä seuraavana aamuna...jännitys tiivistyi ;) Ohikulkeva tyttö antoi mangon ja söin sen. Soli puoliraaka, mutta pelkkää pullaa koko päivänä syöneenä se oli just sitä, mitä tarvitsin.

Taina's Place löytyi vähän kyselemällä ja kuuden jälkeen pääsin sitten kolmen tunnin kävelyn jälkeen vihdoinkin "turvaan". Sattumalta samassa hostellissa oli indianalainen Lindsey, joka oli meinannu Sifalle tulla sohvalle ennen mua, mutta unohtanut kirjottaa puhelinnumeron ylös. Lindsay näytti mulle sitten "smokey holen", eli pirun syvän ja sumusen kuopan keskellä sademettää. Myrsky oli riehunu 'Euallakin aikalailla ja jouduttiin kiipeileen ja melkeen ryömimäänkin, että päästiin isolle 'Ovava-puulle, joka oli kieltämättä iso :O Jos joku on nähnyt Avatarin, tää näytti vähän niiden asuinpuulta. Okei, ei ihan NIIN iso, mutta melkeen :D

Päästiin takasin Taina's Placeen just pimeen tullessa ja sitten pitikin turvautua kynttilöihin: Tainalla ei vielä oltu saatu sähköjä toimimaan. Kerroin Lindseyllekin diskordianismista (ei todellakaan oo mun vika, että ihmisiä kiinnostaa! :D) ja naurettiin just sille, kuinka Tainan tytär oli heti esittäytymisensä jälkeen pyytänyt lainata mun kameraa, kun sisään tuli Tainan mies, että nyt neiti tulee ja ottaa kuvia 21-vuotisjuhlista. No hetken hämmennyksen jälkeen istuttiin Lindseyn kanssa kookosten keskellä avopakun lavalla ajamassa hurjaa vauhtia läheisen perheen kotiin, jossa tytön täysi-ikäisyysjuhla oli juuri meneillään.

Kaikki oli ihan hiljaa, kun tultiin paikalle. Mut ohjattiin kuiskaten seinän viereen ja viittilöitiin ottamaan kuvia, kun pastori (tai isä?) puhui jotain ja tyttö itki ja anto pastorille (tai isälle) jotain ja kaikki muut oli vakavia ja hiljaa. Sitten seurasi joku rukouksen (tai herätyshurmosmantran) tapanen ja kaikki hoki "io" ja "malo" (kyllä ja kiitos mikäli minun kielipääni yhtään toimii), kunnes päästiin ruuan kimppuun. Ja kyllä. Mäkin sain syödä ihan hervottoman hyvää kalaa, kanaa, hummeria, pastajuttua, kakkua, vaniljavanukasta..... \o/ Koko päivän paniikkipaastonnut vatsani oli hurmoksessa :D Palan painikkeena juotiin mangomehua. Mmmm. Me like :)

Seurasi lisää puheita ja koetin ottaa valokuvia aina sopivissa väleissä. Lopulta päivänsankarin äiti kiitti mua englanniksi kyyneleet silmissä, että on aivan ihanaa, kun tulin ottamaan kuvia ja jos voisin teetättää ja lähettää ne sitten Tainalle, niin se olisi todella upeaa. :') Melkeen itsekin liikutuin ja lupasin teetättää kuvat (ja jotain muuta ehkä? Heh, Ifolor on syvällä verissä jo x)) ja kehuin ruokaa (enkä suotta) ja sitten saatiin kyyti takasin kotiin. Oisin saanut hummerin kotiin vietäväksi, mutta se jäi ja toisaalta en ois saanu sitä kylmäänkään, niin ei mennyt hukkaan...

Mutta vähänkö hienoa! Olin 'Eualla vaan yhen yön, mutta sain silti varmasti enemmän kuin osani paikallisesta elämästä! Tää on niin hieno paikka. Nää ihmiset palauttaa niin uskon ihmiskunnan jonkun tason ystävällisyyteen ja hyvyyteen ^-^ En meinannut saada unta, kun olin niin innoissani noista juhlista 8) Eipä sitä paljon nukuttukaan, kun neljältä jo piti nousta kyytiin takasin laivalle. 45 pa'angaa makso yö ja kyyti. Niin paljon paree, kun jos ois veneessä nukkunu ja joutunu kävelemään sieltä, mihin olin jalkojeni antanut kantaa :P

Nyt istun Friends cafeessa aamiaista sulatellen. Vois mennä kohta takasin Sifalle, ettei se huolestu ;) Takasin satamasta pääsin sveitsiläisen Victorin maksamalla taksilla ^-^ Vähän vielä keinuttaa, mutta takasin tulo oli paljon iisimpi kun eilinen meno. Ai katos tuolla se Victor on terassilla. Pitää varmaan käydä moikkaas :] Alan ehkä vähän päästä pahimman alkushokin yli. Korkea aikakin, kun on enää vajaa 5 päivää jälellä ;)

Essi ennen ja jälkeen merikasteen

Pangaimotu oli aika kiva pieni paratiisisaari. Vois ottaa omallekin takapihalle...

Ja tässä juuri laiturille merestä kavunnut Essi on helpottunut, että kamera ja kännykkä toimii edelleen. Seurassaan Winnie. Jumaluide en enää ikinä ota elektroniikkaa pois muovipussista kilomterin säteellä vedestä! O.O

Kun Essi putosí veneestä

Hitto mikä päivä :D:D:D
Vielä eilisillasta sen verran, että Sifa sano, ettei muista, miten päästiin kotiin. Se tosissaan kysy, että kumpi ajo O.O Oon niiin onnellinen, että päästiin hengissä perille. Tosin tänäänkin päästiin, vaikka mä ajoin loppupätkän ;) Muha. Olen vasemman puolen kuningatar. Vasemmankäden polku, here I come!

Käytiin vihdoin Paigamotulla. Se oli aika mini saari. Ympäri käveli noin puolen tunnin, vaikka ihmetteli ja otti kuvia. Jossain vaiheessa joku koira ilmesty seuraileen mua, mutta totesi joko, että oon toivoton tapaus tai turvassa, kun jätti mut sitten oman onneni nojaan. Juotiin rommikolia ja pelattiin tikkaa ja biljardia ja uunoa normikorteilla (kakkonen on nosta kaksi, vitonen nosta viisi, jätkä hyppää yli vuoron, kymppi vaihtaa suunata ja ässä vaihtaa väriä. \o/). Mä voitin uunon, biljardista oli vähän polemiikkia, kun joku löi kasipallon reikään ilman, että kukaan huomasi... tikkaa en heittänyt. Se ois voinut olla hengen vaarallista ;)

Takasin tullessa meinattiin mennä johkin venebaariin ja olin kiskonu veneen laituriin ja saanu kaikki muut turvallisesti laiturille, kun muistin, että mun reppu jäi veneeseen. Menin hakeen sen ja Sifan piti pitää veneestä kiinni, mutta eipä pitänyt kunnolla ja minä luiskahdin mereen reppuineni päivineni! Jumaleisson, että olen onnellinen minigrip-pusseista! Vain yksi ainoa minigrip on vastuussa siitä, että mulla on vielä toimiva kännykkä ja kamera! Sissös! En dipannu hirveen pitkään, mutta oli mun kaikki kamat ihan märkiä ja David pilas kännykkänsä, kun kiskottiin venettä peräkärryyn lopulta oikeessa laiturissa (oltiin vähän myöhään ja oli pimeetä, ni meinattiin eksyä armeijan laituriin). Mutta ei mun kännykkä tai kamera. Ne on hengissä. Huh. Huhhuh! Rahat ja kortit dippas kyllä, mutta jos Davidin kortit toimi meripesun jälkeen, luulisi munkin toimivan. *sormet ristissä*

Loppuillaksi mentiin korealaiseen karaokebaariin. Saatiin oma huone Sifan, Davidin, Annan ja Winnien kaa ja karjuttiin mikkeihin kun viimestä päivää. En oo ikinä laulanu yhtä paljon karaokea tai mitään muutakaan laulupeliä =D=D oli ihan sika hauskaa ja rommikola virtasi. David on asianajaja ja ilmeisesti sillä oli hyvä päivä, kun se tarjosi kaikille. Kaiken O.o Sifakin katuu, ettei ruvennut asianajajaksi. Pitäs varmaan hankkia joku lakimies rahottamaan kaiken, ni vois riehua mielensä mukaan... ;)

Aivan uskomaton päivä. Anna lupas viedä mut länsisaaren kiertoajelulla keskiviikkona. Eli 'Eualle torstaina. Toivottavasti syklonit on siihen mennessä kulkeneet ohi. Lauantaina taas pokeria ja Jo lupasi tehdä mulle lisää kookosrintsikoita (jostain on siis tultavat hyvä pari, pidetään peukkuja) ja saadaan kuulemma maailman parasta kahvia: Jo ja Winnie on kahvin kasvattajia :P Nice. Ne on kans jossain World Wide Organic Food-jutussa ja joku Risto Suomesta oli pari vuotta sitten muuttanut elämänsä Tongalla käydessään: piti olla kolme viikkoa, oli kolme kuukautta ja takasin Suomeen palatessaan myi bisneksensä ja muutti koko systeemin. En yhtään ihmettele. Joku, joka on viettänyt koko elämänsä putkessa ja tehnyt asiansa justiinsa yhdellä tavalla, on varmasti alkuun ainakin ihan pihalla, jos joutuu paikkaan, missä asiat ei mee ihan just vaan ehkä melkeen jos ollenkaan. Vähän niinkun ajais humalassa natsisääntöjen sijaan. Paitsi että humalassa ajaminen tässä tapauksessa meinais elämistä vähän aitojen pielestä. Tmv. Enivei. Riston elämä muuttui Tongalla. Pitäsköhän mun seurata Riston esimerkkiä ja jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ni ei tarvisi palata Suomen räntäsohjoon. Mitä se varmasti on sitten maalis-huhtikuussa. Yhh..

No en halua ajatella sitä. Ajattelen vaan sitä, miten onnellinen olen minigrip-pusseista. Niiden keksijälle pitäs lahjottaa joku pokaali tai jotain... O.O
M-mm. Vasemmalla ajaminen ei ollut hirmu vaikeeta. Ajoin vaan tosi lyhyen matkan. Ehkä huomenna enemmän ;) I'm going crazy \o/