sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kun Essi putosí veneestä

Hitto mikä päivä :D:D:D
Vielä eilisillasta sen verran, että Sifa sano, ettei muista, miten päästiin kotiin. Se tosissaan kysy, että kumpi ajo O.O Oon niiin onnellinen, että päästiin hengissä perille. Tosin tänäänkin päästiin, vaikka mä ajoin loppupätkän ;) Muha. Olen vasemman puolen kuningatar. Vasemmankäden polku, here I come!

Käytiin vihdoin Paigamotulla. Se oli aika mini saari. Ympäri käveli noin puolen tunnin, vaikka ihmetteli ja otti kuvia. Jossain vaiheessa joku koira ilmesty seuraileen mua, mutta totesi joko, että oon toivoton tapaus tai turvassa, kun jätti mut sitten oman onneni nojaan. Juotiin rommikolia ja pelattiin tikkaa ja biljardia ja uunoa normikorteilla (kakkonen on nosta kaksi, vitonen nosta viisi, jätkä hyppää yli vuoron, kymppi vaihtaa suunata ja ässä vaihtaa väriä. \o/). Mä voitin uunon, biljardista oli vähän polemiikkia, kun joku löi kasipallon reikään ilman, että kukaan huomasi... tikkaa en heittänyt. Se ois voinut olla hengen vaarallista ;)

Takasin tullessa meinattiin mennä johkin venebaariin ja olin kiskonu veneen laituriin ja saanu kaikki muut turvallisesti laiturille, kun muistin, että mun reppu jäi veneeseen. Menin hakeen sen ja Sifan piti pitää veneestä kiinni, mutta eipä pitänyt kunnolla ja minä luiskahdin mereen reppuineni päivineni! Jumaleisson, että olen onnellinen minigrip-pusseista! Vain yksi ainoa minigrip on vastuussa siitä, että mulla on vielä toimiva kännykkä ja kamera! Sissös! En dipannu hirveen pitkään, mutta oli mun kaikki kamat ihan märkiä ja David pilas kännykkänsä, kun kiskottiin venettä peräkärryyn lopulta oikeessa laiturissa (oltiin vähän myöhään ja oli pimeetä, ni meinattiin eksyä armeijan laituriin). Mutta ei mun kännykkä tai kamera. Ne on hengissä. Huh. Huhhuh! Rahat ja kortit dippas kyllä, mutta jos Davidin kortit toimi meripesun jälkeen, luulisi munkin toimivan. *sormet ristissä*

Loppuillaksi mentiin korealaiseen karaokebaariin. Saatiin oma huone Sifan, Davidin, Annan ja Winnien kaa ja karjuttiin mikkeihin kun viimestä päivää. En oo ikinä laulanu yhtä paljon karaokea tai mitään muutakaan laulupeliä =D=D oli ihan sika hauskaa ja rommikola virtasi. David on asianajaja ja ilmeisesti sillä oli hyvä päivä, kun se tarjosi kaikille. Kaiken O.o Sifakin katuu, ettei ruvennut asianajajaksi. Pitäs varmaan hankkia joku lakimies rahottamaan kaiken, ni vois riehua mielensä mukaan... ;)

Aivan uskomaton päivä. Anna lupas viedä mut länsisaaren kiertoajelulla keskiviikkona. Eli 'Eualle torstaina. Toivottavasti syklonit on siihen mennessä kulkeneet ohi. Lauantaina taas pokeria ja Jo lupasi tehdä mulle lisää kookosrintsikoita (jostain on siis tultavat hyvä pari, pidetään peukkuja) ja saadaan kuulemma maailman parasta kahvia: Jo ja Winnie on kahvin kasvattajia :P Nice. Ne on kans jossain World Wide Organic Food-jutussa ja joku Risto Suomesta oli pari vuotta sitten muuttanut elämänsä Tongalla käydessään: piti olla kolme viikkoa, oli kolme kuukautta ja takasin Suomeen palatessaan myi bisneksensä ja muutti koko systeemin. En yhtään ihmettele. Joku, joka on viettänyt koko elämänsä putkessa ja tehnyt asiansa justiinsa yhdellä tavalla, on varmasti alkuun ainakin ihan pihalla, jos joutuu paikkaan, missä asiat ei mee ihan just vaan ehkä melkeen jos ollenkaan. Vähän niinkun ajais humalassa natsisääntöjen sijaan. Paitsi että humalassa ajaminen tässä tapauksessa meinais elämistä vähän aitojen pielestä. Tmv. Enivei. Riston elämä muuttui Tongalla. Pitäsköhän mun seurata Riston esimerkkiä ja jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ni ei tarvisi palata Suomen räntäsohjoon. Mitä se varmasti on sitten maalis-huhtikuussa. Yhh..

No en halua ajatella sitä. Ajattelen vaan sitä, miten onnellinen olen minigrip-pusseista. Niiden keksijälle pitäs lahjottaa joku pokaali tai jotain... O.O
M-mm. Vasemmalla ajaminen ei ollut hirmu vaikeeta. Ajoin vaan tosi lyhyen matkan. Ehkä huomenna enemmän ;) I'm going crazy \o/

2 kommenttia:

  1. Varsin mielenkiintoiselta seikkailulta kuulostaa tuo kameran kanssa uiminen ja autoilu vasemmalla polulla:) Täältä lumen ja jään keskeltä terkkuja ja halit, on ikävääääääää.....

    VastaaPoista
  2. muu, ikävä on täälläkin, joskin ei Suomen lunta ja jäätä. Vaikka tässä puhurissa (René) sitä ois aika mielellään jossain kuivassa ja rauhallisessa lumimajassa vaikka :O

    Enää kolme viikkoa, niin tulen takaisin. Vaikka mieluummin ottasin teijät kaikki tänne...

    VastaaPoista