Taru meksikolaisesta kympistä ja parittomasta hanskasta

Olipa kerran ylensyönyt, väsähtänyt Essi, joka toisiksi viimeisessä maailmanympärimatkan etapissaan, Los Angelesissa, vietti viimeistä kokonaista päivää ennen lentoaan Lontooseen. Essi vietti aamupäivän onnellisesti internetissä surffaten ennen kuin päätti lähteä kävelylle kohti Newport Beachia - ihan vain liikuntaa saadakseen ja kenties maisemia nähdäkseen.

Bayview Parkista näköala oli sen verran mielenkiintoinen, että Essi valitsi pururadan matalien puskien lomassa ja haahuili mäkeä alas kohti pientä poukamaa. Matkalla Essiä puhutteli puutarhatyöntekijä, joka ei osannut englantia. Espanjaa taitamaton Essi oli hämmentynyt, kun mies kysyi jotain ja tarjosi sitten 10 dollarin seteliä pahoitellen, ettei osaa englantia (sen verran Essi sentään ymmärsi), ennen kuin palasi työnsä pariin jotain mutisten. Mies ei huolinut rahaansa takaisin, joten päätään pyöritellen Essi sujautti kympin taskuunsa. No mikä ettei.

Essi jatkoi matkaansa ja kahlasi rannan upottavassa hiekassa ja vähän vedessäkin ennen kuin keinui leikkipuiston keinussa jonkin aikaa. Oli kaunis, aurinkoinen päivä ja oli mukava kuivatella märkiä, hiekkaisia jalkojaan keinumisesta syntyvässä ilmavirrassa. Lopulta Essi päätti kuitenkin ottaa suunnan kohti Fashion Island-ostoskeskusta jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jenkkifudisleukasuojus veljelle.

Keskuksessa oli kyllä vaikka mitä, mutta ei valitettavasti jalkapallovälineitä - ainakaan mitä Essi olisi huomannut karttaa tutkiessaan. No, Essi päätyi (jälleen) Barnes& Noblesin hyllyjen väliin. Terry Pratchettin Unseen Academicals oli vähällä päätyä Essin ylipainoisiin matkatavaroihin, mutta viime tingassa Essi perui suunnitelmansa - ja osti sen sijaan Book of Liesin, missä monien mielenkiintoisten okkulttisten kirjoittajien tekstejä oli lyhennelty hyvältä vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Aivan itsestään tämä valinta ei Essin kohdalle sattunut, sillä kofeiini tuntuu innoittavan Essin ostohimoja normaalista vähän villimpään. Salaattipasta-aterian jälkiruuaksi Essi nimittäin kävi maistamassa vähän kahvia ja hups, kohta kirja olikin tiskillä ja Essin repussa.

Kaiken tämän kirjallisen mässäilyn keskellä Essi huomasi kadottaneensa toisen edellispäivänä ostamistaan Painajainen ennen joulua -hanskoistaan. Essi oli hyvin pettynyt itseensä ja kierteli vessoja ja muita paikkoja, missä hanska olisi saattanut repusta luiskahtaa ulos, mutta turhaan. Edes myöhemmin illalla kysellessä kukaan ei ollut tuonut hanskaa ostoskeskuksen asiakaspalveluun, tahi Barnes & Noblen kahvilaan, mikä olisi saattanut olla yksi oivallinen hanskan karkauspaikka. No nyt Essillä on siis vain yksi hanska, joka on aika säälittävä kaikessa parittomuudessaan.

Ebayssä samanlaiset hanskat olisivat aika edukkaasti myynnissä, mutta niitä ei tietenkään kuljeteta ulkomaille. Essi surustui tästä aikalailla. Hanskaa kun oli käytetty vain yhden kerran :( Oliko tämä uhri, jonka Ameriikan henget Essiltä vaativat ennen kuin päästävät hänet pois maasta? Tervetuliaisuhrina Los Angelesiin saapuessa toimi ilmeisesti Essin kaulakoru, sillä se napsahti poikki jo lentokentällä. Tässä tosin ei ollut mitään uutta: korun ketju oli katkennut kerran Edinburghissakin, eikä uusi maksa paljoa edes Suomessa, mutta hanskan menetys harmitti vähän enemmän. Ehkä Essin pitää ostaa Suomesta samankaltaiset sormettomat hanskat ja käyttää niistä toista tämän painajaishanskan parina. Ehkä Lontoon Disney shopista löytyy Essille uutta kivaa lohdutukseksi...

Tähän kuitenkin päättyy harmillinen kertomuksemme. Ainakaan Essi ei nyt maksanut hanskastaan kuin kolmisen dollaria, sillä meksikolaisen kymmenen dollaria ikään kuin korvasi hanskan katoamisen. Ehkä se mies olikin Tricksteri, joka halusi ostaa Essiltä hanskan tämän tajuamatta sitä. Ehkä Essin olisi pitänyt palauttaa kymppi vaikka väkisin, että olisi saanut pitää hanskansa. Ehkä Essi on vähän taikauskoisella tuulella ja Essin pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä pakkaamaan. Essi ottaa bussin 1045 lentokentälle, vaikka lento lähtee vasta 1600, mutta minkäs teet, kun ei busseja mene parempaan aikaan. Essin Lizzie-emännän homokämppis olisi voinut ajaa Essin Long Beachille, mistä bussilla olisi saattanut päästä halvemmalla lentokentälle, mutta Troy(?) joutuukin lähtemään jo kuudelta aamulla, joten uusi suunnitelma nimeltä Flyaway-bussi piti ottaa käyttöön.

Essi on muuten ollut aika yllättynyt meksikolaisten määrästä Los Angelesissa, vaikka oli kuullut siitä aiemmin. Tämä kaupunki on ollut todella kaksikielinen - vähän niinkuin suomen ja ruotsin kielet Suomessa - eikä tuntunut siis lainkaan yllättävältä, ettei puutarhatyöntekijä osannut englantia.

Kerroinko muuten, että Lizziellä on joku hassu juttu hajujen kanssa. Sähköpistokkeissa on kummat pömpelit, joihin kiinnitetään hajustepullot, jotka sitten levittää tasaisesti makeaa hajua ympäri kämppää. Ei se mitään, mutta Essin tullessa suihkusta Lizzie kommentoi, että tuoksutpa hyvältä ja myöhemmin vei Essin pyyhkeen pihalle tuulettumaan, koska "se haisee, kun se olisi pesemisen jälkeen pistetty heti matkatavaroihin ilman, että se olisi ehtinyt kuivua". Kieltämättä totta, mutta tädillä tuntuu silti olevan aika vahva hajuaisti/jännä tapa haistella ympäristöään. Jasmiinivanilja on aika imelä haju kodin hajusteeksi Essin mielestä, mutta kieltämättä parempi kun joku pieru tmv :D