keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Aikamatkustusta ja rakkautta yli rajojen

Taisin sittenkin saada poikaystävän Tongalta 8) turvatarkastusvirkailija, Pelenato nimeltään, kysy, että oonko naimisissa ja miksen ole tongalaisen kanssa naimisissa, niin menin sitten vitsillä kysymään, että haluisko se mennä mun kaa naimisiin. No kohta mulla oli sen puhelinnumero ja lupasin, että ensi kerralla, kun tulen ja jos törmätään, niin kuka ties.... x) Sori, Antti! ;) Toivottavasti se ei tosissaan jää odottamaan mua O.o

Odotin konetta Tongalla 2,5h, lensin Samoalle 1.5h, odotin konetta 1,5h ja lensin Los Angelesiin 9h, missä kentällä vierähti taas 1,5h. Vähän jouduin pelailemaan pakkausten kanssa, kun käsimatkatavarat paino kaheksan kiloa, kun piti painaa seittemän, enkä voinu ottaa tyynyä erikseen käsimatkatavaroihin, ettei ne Samoalla ois heittäny sitä roskiin. No sain repun 7 kiloseksi siirtämällä kamaa rinkkaan niin, että se paino 20kg. Aika tiukoille menee, jos aion Jenkeistä jotain shopata...

Shoppasin Nuku'alofassakin vielä vähän ennen lähtöä, että sain pa'angat kulutettua. Lentokenttäbussisetä tarjosi reissun ilmatteeksi (Sifan autosta vuos öljyt tai jotain, niin se ei voinut heittää) ja "jouduin" ostamaan vielä tongalaista saippuaa, karkkia ja vettä duty freestä =)

Samoalta Losiin istuin jenkkiläisen hassun kokin vieressä, joka oli WWOFannu vuoden Uudessa Seelannissa (http://www.wwoof.org/) ja aiko alottaa orgaanisen viljelyn jossain päin jenkkejä...Oregossa tai jossain? Pidin pienen luennon Suomesta. Mitä Suomessa pitää nähdä jos tulee ja onko kolme kuukautta hyvä aika nähdä Suomen. Ja onko Suomessa hienoja kuumia lähteitä 8) Ainoa, mitä se tiesi Suomesta oli joku kestävän kehityksen rakentamissysteemi, millä saa kalliita, mutta hienoja asuntoja. Valistin sitä joulupukista, Nokiasta ja Muumeista ;)

Katoin All About Steven ja japanilaisen Kaiji-elokuvan. Noihin omiin telkkareihin jää kyllä koukkuun. Ja Air New Zealandin ruoka on niin hyväää \o/ varsinkin jälkkärit ^-^ Saatiin eilen/tänään/huomenna kookoskakkupalat ja aamiaiseksi söin lättyjä ja siirappia omnom :D Kansainvälinen vuorokausiraja vähän hämmentää päivärytmiä. Se ylitettiin jo Samoalla, muttei tuntunut siltä, kun kello ei siirtynyt. Paitsi 24h taaksepäin. Eli elän juuri tiistaita 23.pv toista kertaa :P

Losissa pääsi lentokentällä yllättävän helpolla. Jopa Aucklandin tarkastaja kyseli kummempia. Son aina niin hauska vastata niiden kysymyksiin tyyliin "kerro mulle sun matkasuunnitelmista Uudessa Seelannissa" tai "mitä sä teet työksesi tai kuka sun matkan makso jos oot vaan opiskelija?" kun on juuri noussut koneesta ja on ihan pihalla. Onneksi ei ole vielä tultu kumihanskoilla uhkailemaan ;O

Ja nyt olen siis 1823 Holmby avenue #105:ssa Westwood villagessa - varakkaiden alueella kuulemma ;) - Los Angelesissa ja sain illallista sen jälkeen, kun siesin viisikuukautisen tytön kitinää ja mun peukalon imua. Ja rakensin legoilla 2.5 vuotiaan pojan kanssa. Aikamoista. No, pieni hinta, jos saa yösijan ja kaikkea muuta. Sohvasurffaus rullaa \o/ Mut mun kännykkä ei toimi täällä :[

2 kommenttia:

  1. Kun elää päivän numero 23 uudelleen ja uudelleen ei se voi olla kovin paha juttu diskolle:)

    VastaaPoista
  2. se oli paras päivä elää tuplaten :D

    VastaaPoista